DIY parasta itsetehtynä, mysli

Harmillisen harmaata oli monta päivää.  Ja kun lämpötila oli plussan puolella, ei ollut ne kauneimmat talvipäivät. Mutta nyt, heti kun aurinko taas näyttäytyi, kaikki paremmaksi muuttui. Energiataso nousi välittömästi. Totta se on, että aurinkoisina päivinä jaksaa ja jaksaa tehdä vaikka mitä.

Energiatason nousu tulikin jo tarpeeseen, koska huomenna saapuu hiihtolomalaiset etelästä tänne mökille. Odotan innolla jälleen näkemistä!

Tänään siis oli hyvä siivouspäivä kun oli auringon lisäksi muutama aste pakkastakin. Matot on vielä ulkona tuulettumassa. Lattiat on imuroitu ja pesty. Tuoksuu puhtaalle. Kiva tunne, pitäisi siivota useammin.

Arjen iloa ja onnea on leipoa ja kokkailla keittiössä läheisille kaikkea hyvää. Tuttuja juttuja tulee pääasiassa tehtyä. Lapset ja lastenlapset kyllä tietää mitä se mummu  leipoo ja mitä ruokaa se laittaa. Kuten aiemmin olen blogissani kirjoittanut niin se vakio Mummin piimäkakku on jo leivottu. Poronkäristystä ja rakkaudella tehtyjä lihapullia kyytönlihasta ainakin on tarjolla. Pannukakkua pitää aina tehdä, se on vakio herkku. Nyt teen sen Rekosta ostetusta ternimaidosta. Siitä siis tulee erityisen hyvää. Sitä nautitaan luomumansikoiden ja vaniljajäätelön kera.

Pitkästä aikaa päätin tehdä itse mysliä aamu- ja iltapalalle. Silloin kun sitä teen, käytän sitä myös aamuisiin terveyspommeihin marjojen ja jogurtin sekaan. Sen tekeminenhän on tosi helppoa ja nopeaa. Pitää vaan muistaa ostaa kaupasta sopivat raaka-aineet. Kaupasta en ole mysliä ostanut yli 10 vuoteen. Minusta ne oli niin makeita ja niissä oli monia lisäaineita. Viime aikoina en ole niiden tuoteselosteita tutkinut, toki voivat olla nykyään terveellisempiä. Nykyäänhän siemenet ja pähkinät on oikeaa superfoodia. Taas kerran ihmettelin että miksi en tee sitä useammin. Sitä tuli jo testattua ja  siitä tuli niin hyvää ettei sanotuksi saa! Suosittelen sitä kaikille, tässä raaka-aineet mistä sen tänään tein:

1 dl cashewpähkinöitä

2 dl kaurahiutaleita

1 dl mantelilastuja

1 dl ruishiutaleita

2 rkl auringonkukansiemeniä

2 rkl hunajaa

1/2 dl juoksevaa Oivariinia

2 rkl omenatäysmehua

Rouhi cashewpähkinät. Sekoita kaikki ainekset ja levitä ne leivinpaperinpäälle uunipellille. Paahda 175 asteessa uunin yläosassa 12-13 minuuttia. Kääntele mysliä kerran paahtamisen aikana.

Jos et ole aiemmin kokeillut kotimysliä, kannattaa nyt kokeilla!

Marja meni saunaan, laittoi laukun naulaan

Nyt on Rooman pölyt pesty omassa pienessä mökkisaunassa. Oli niin hieno  tunne käydä ensimmäisen kerran saunassa tänä vuonna, suorastaan harras tunnelma. Bonuksena kävin hangessa tekemässä lumienkeleitä.

Tykkään kyllä saunoa mutta mieluiten puulämmitteisessä saunassa. Kotona sähkösaunassa olen kuuden vuoden aikana käynyt  vain kolme kertaa, edellisestä käynnistä on kulunut jo useampi vuosi. Siellä saunassa käynti on jotenkin kuivaa ja tylsää. Ihan toista käydä saunassa mökillä missä puut ritisee ja valaisee ja luo tunnelmaa. Yksi syy on myös se että rakastan puun huumaavaa tuoksua.

Luin vasta lehdestä jutun: Viisi syytä saunoa. Siitä innostuneena nostan tässä esille muutaman jutun. Nyt kun flunssakausi on pahimmillaan, kannattaa muistaa saunan terveysvaikutukset. Professori, kliinisen kemian erikoislääkäri Lasse Viinikka, on sanonut (Suomen Saunaseura, sauna.fi) kirjoituksessaan että nuha helpottuu saunassa. Jos nenä valuu jatkuvasti, eikä mikään tunnu auttavan. Kannattaa mennä saunaan. Lämmin ja kostea ilma helpottaa hengittämistä. Tottahan se onkin, saunassa on niin helppo hengittää. Mutta ainakin minulle uusi tieto oli se, että moni kroonisesta nuhasta kärsivä on saanut pysyvää helpotusta 3-5 saunakerrasta viikossa. Siis aika ahkerasti pitäisi saunoa! Myös astmaatikoille sauna helpottaa oloa. Tietysti kaikki tietää että kuumeisena saunaan ei saa mennä.

Itä-Suomen yliopiston Sauna ja sydänterveys -projektin tutkimuksessa todetaan että saunan lämpö saa verenpaineen laskemaan. Tämä on hyvä uutinen. Puoli tuntia kestävä saunominen näkyy sekä ylä – että alapaineessa: yläpaineessa on mitattu keskimäärin seitsemän yksikön lasku, alapaineessa vähän vähemmän. Täytyypä joskus tehdä itsellekin kyseinen mittaus.

Varmasti kaikki olemme kuulleet omien mummujen ja vaarien suusta lauseen: Sauna parantaa kaikki vaivat. Sauna vapauttaa mielihyvähormoniksi kutsuttua endorfiinia. Se lievittää useita kipuja. Kaikki tietysti tiedämme että kovan urheilutreenin jälkeen sauna auttaa rentouttamaan lihaksia. Minulle oli yllätys tieto, että tutkitusti paras lämpötila terveyden kannalta on noin 80 astetta. Aika paljon, itse tykkään vähän vähemmästä lämmöstä, 70 astetta tuntuu hyvältä.  Nykyään suosittua on Saunajooga, jossa lämpö on 40-50 astetta. Olen sitä kokeillut, tunnin jälkeen oli todella raukea hyväolo.

Saunanlämpö ja hikoilu tekevät niin hyvää iholle. Saunan jälkeen olo tuntuu paljon puhtaammalta kuin suihkun jälkeen. Tuttu juttu on että uni maistuu makealta saunan jälkeen, on vaan niin levollinen olo.  Voin kertoa että viime yönä nukuin todella hyvin!

Kuinka usein sinä käyt saunassa?

 

Pakkanen paukkuu, hyvä syy kotoilla

Kielitoimiston sanakirjan määritelmän mukaan kotoilu on: ”Koti- ja käsitöiden harrastaminen kiireisen elämänrytmin vastapainona.”

No niin, minähän en harrasta käsitöitä ollenkaan. En ole koskaan niitä harrastanut. Koulussa käsityö oli tytöille pakollinen aine. Voi kauhistus! Sielläkään siitä ei tullut mitään. Salakuljetin käsityöt kotiin ja äiti teki ne minulle. Yhtään lapasta ja sukkaa en ole eläissäni tehnyt. Käsityöopettaja varmaan aavisti että en minä niitä käsitöitä itse tehnyt. Todistukseen sain, äiti sai, numeroksi seiskan. Minä en vaan osaa tehdä käsitöitä. Enkä  omista ompelukonetta. Kun vanhin tytöistämme täytti 11-vuotta, hän sai syntymäpäivälahjaksi ompelukoneen.

Kotona meillä kyllä on pienenpieni peltipurkki, se on meidän perheen ompelurasia. Siellä taitaa olla muutama lankarulla, mustaa ja valkoista, minä en niitä ole ostanut. Ja on siellä nuppineuloja ja muutama silmäneula. Se purkki on muuten mieheni ompelurasia ja se on lähtöisin hänen opiskeluajoiltaan, siis jo aika vanha!

Äiti oli taitava kutomaan kangaspuilla ja teki aikoinaan muutaman ryijynkin. Onneksi minulla on ihana sisko joka on tosi taitava ompelemaan. Kun tytöt oli pieniä, hän aina korjasi mitä korjata piti. Kiitos sisko!

Onneksi omat tytöt osaavat käyttää ompelukonetta ja korjata ja lyhentää ja kaikkea muutakin ompeluun liittyvää. Tekivät teineinä vaatteitakin itselleen ja joululahjoja.

Ei minulla ole mitään hätää. Minulla on ihania ystäviä jotka auttavat kun ompelutaitoja tarvitaan. Voin siis edelleen ostaa Marimekon kankaita pöytäliinoiksi. Ja saan apua kun pöytäliinan reunat pitää ommella ompelukoneella.  Minulta saa palkaksi korvasieniä.

Kaikesta huolimatta tykkään kovasti KOTOILU sanasta. Koska tykkään olla kotona ja mökillä ja puuhastella. Tykkään että koti on siisti ja kaapit pitää olla järjestyksessä. Kodin kaunistus on lempipuuhaani, siis stailaus.

Rakastan kynttilöitä ja kynttilänjalkoja. Minusta kynttilänjalkoja ei voi olla koskaan liikaa. Kirpputoreilla ja Antiikki- ja keräilymessuilla tutkin jokaisen vastaantulevan kynttilänjalan. Minun on ihan pakko pitää niitä kädessäni. Moni niistä sitten onkin päässyt muuttamaan meille. Meiltä löytyy lukemattomia puisia, lasisia, hopeisia, teräksisiä ja messinkisiä kynttilänjalkoja. Upouusia kynttilänjalkoja kaupasta en ole ostanut vuosiin, ainoastaan vanhoja, mielellään hyvin vanhoja saatan harkita. Muutama Festivo saisi vielä muuttaa meille, sarja on vielä vajaa. Suurella innolla odotan tulevaa viikonloppua, silloin on Antiikki- ja keräilymessut. Sieltä voi löytää vaikka jonkun vastustamattoman kauniin kynttilänjalan!

Meidän perhe on kynttilöiden suurkuluttaja, sen olen jo aiemmin blogissani kertonutkin. Varsinkin mökillä sytytän joka aamu kynttilän syksystä pitkälle kevääseen. Rakastan kynttilänliekkiä!

Tykkäätkö sinä kynttilöistä?

Uusi ruoka uunista ulos

Uusi vuosi on täydessä vauhdissa. Kaappeja on siivottu ja Konmaritusta tehty viemällä iso laatikollinen meille tarpeetonta tavaraa Punaisen Ristin Konttiin. Kunnon kohotus on käynnistynyt. Paluu vanhalle tutulle kuntosalille oli hyvä päätös. Siellä meitä odotti uudet super hienot kuntolaitteet. Sieltä saa niin ihanan energisen olon palkaksi.

Uusi vuosi ja uudet reseptit. Olen innokas reseptien keräilijä. Luen kaikista lehdistä kaikki reseptit. Revin niistä parhaat joita haluan kokeilla. Liimaan ne sitten pienellä viiveellä isoon reseptikirjaani. Osaa en sitten kuitenkaan ole koskaan kokeillut ja osasta tulee suosikkeja.

Tänään sitten selasin tätä rakasta reseptikirjaani. Ajatuksena oli että haluan kokeilla jotain uutta reseptiä. Ja tietysti toisena ajatuksena oli, että mitä raaka-aineita kaapista löytyy.

Minähän tykkään ihan tavallisesta arkiruuasta. Ruuan pitää olla yksinkertaista ja mielellään valmistua mahdollisimman nopeasti. Tuntikausia en kuluta aikaa keittiössä. Tietysti juhlaruuat on erikseen. Niiden valmistukseen olen toki valmis käyttämään enemmän aikaa. Silloinkaan en tee mitään pieniä piperryksiä vaan hyvistä raaka-aineista hyvää ja yksinkertaista ruokaa.

Eli tänään päädyin valmistamaan sieni-perunapaistosta. Koska rakastan sieniä, syömme sieniruokia ainakin kerran viikossa. Viime viikolla meillä syötiin tattirisottoa.

Reseptissä oli raaka-aineina vain perunat ja sienet. Ihan niin yksinkertaista ruokaa en kuitenkaan tehnyt. Taas kerran päätin soveltaa ja tehdä ihan omasta päästä kokeilun. Olen nimittäin sitä mieltä, että kyllä sienet tarvitsevat kaverikseen aina sipulia ja vähän valkosipuliakin. Viime viikolla olin ostanut Rekosta pieniä salottisipuleita joten päätin käyttää niitä. Reseptin mukaan perunat keitettiin ensin kuorineen kypsiksi. Ne kuorittiin kuumina ja niistä tehtiin perunamuusi, lisättiin vähän voita ja mausteet. Reseptin mukaan siihen ei olisi lisätty mitään nestettä!? No, minä kuitenkin lisäsin siihen vähän ruokakermaa. Sipulit ja tatit paistoin pannulla kevyesti oliiviöljyssä. Vuoan pohjalle levitettiin puolet perunamuusista. Sitten sienet ja sipulit ja päällimmäiseksi loput muusit. Minä sitten vielä ripottelin muusin päälle parmesaanijuustoa raastettuna.

Siitä tuli niin hyvää että varmasti teen tällä omalla reseptillä sitä toisenkin kerran.

Marjan sieni-perunapaistoksen raaka-aineet:

5-6 Rosamunda-perunaa

100-150 g sieniä

1-2 sipulia

2 valkosipulin kynttä

1 tl suolaa

Mustapippuria sopivasti

75 g voita perunamuusiin

Öljyä sienten ja sipulien paistamiseen

Juustoraastetta sopivasti kuorrutukseen.

Paista 225-asteessa kunnes pinta on rapea n. 15-20 minuuttia.

Reilua ruokaa REKO:sta

Ruokaa suoraan tuottajilta kuluttajille ilman välikäsiä, loistavaa!

Lähiruuan myynti- ja jakelumalli REKO:ssa (Rejäl konsumtion – reilua kuluttamista) kuluttajat tilaavat lähiruokatuottajilta ruokaa suoraan ilman välikäsiä. REKO-renkaat toimivat Facebookin kautta suljettuina ryhminään joissa tilaukset ja toimitukset sovitaan. Ryhmät toimivat vapaaehtoisvoimin ja sen ylläpitäjät eivät saa työstään palkkaa.

REKO, kenelle se on tarkoitettu? Sinulle jos haluat ostaa tuoretta ja hyvää ruokaa edullisesti. Ja haluat tietää mitä syöt. Minulle on tärkeää se, että ruoka on lähellä tuotettua ja että ruuan alkuperä on tiedossa. Se sopii kaikille niille jotka haluavat ostaa paikallisia ekologisia tuotteita. Sinulle joka olet kiinnostunut ruuasta! Olet utelias ja haluat kokeilla uusia tuotteita ja uutta ostotapaa.

Minulle tosi tärkeää on myös taloudelliset edut. Saan tuoreempaa ruokaa edullisempaan hintaan. En maksa turhasta mainonnasta ja tarpeettomista välikäsistä. En maksa turhista pakkauksista ja kuljetuksista. Tuen mielelläni aluetaloutta ja lähiyhteisöjä.

Monet pitävät tärkeinä myös sosiaalisia etuja. Siellä saat mahdollisuuden itse tavata ruokasi tuottajan. Olen kuullut että voit myös käydä tutustumassa tuotantopaikkaan, sopimuksen mukaan.

Yksi tärkeä etu on ympäristöedut. Voit syödä vuodenajan ja sesongin mukaan lähellä tuotettua ruokaa. Ostat puhtaita tuotteita suoraan tuottajilta.

Viimeisenä mutta ei suinkaan vähäisimpänä on kulinaariset edut. Tuoreet tuotteet jotka korjataan niiden ollessa parhaimmillaan. Liha on tuotettu luonnonrehulla. Rakkaudella ja taidolla valmistetut elintarvikkeet, ilman turhia lisäaineita. Tuoretta kalaa, jos saalis on ollut hyvä.

Neljään vuoteen meidän perhe ei ole ostanut kaupasta lihaa tai kalaa. Ne kaikki ostetaan REKO:sta. Joskus harvoin, muutamia kertoja vuodessa, on jouduttu ostamaan kananmunia mutta pääasiassa nekin ostetaan REKO:sta. Samoin jauhot, juurekset, perunat (kun omat on syöty), piirakat, jogurtit, juustoja jne.

REKO päivä on joka toinen viikko ja odotan sitä päivää aina suurella innolla. Kiva laatia ostoslistaa ja miettiä mitä milloinkin tilaa tai tutkia mitä on tarjolla.  Aina olen saanut sitä parasta! Vahva suositus REKO:lle!

Joko REKO on sinulle tuttu?

Hyvästi joulu!

Nyt se on ohi! Nyt jo, meni niin äkkiä! Joulu oli tuikkiva kynttilän liekki, joulu oli hiljaisuus. Joulu oli lahja, pienenpieni – lämpöinen ajatus vain.

Joka ikinen vuosi odotan joulua suurella innolla. Valmistaudun siihen pitkin vuotta mm. ostamalla lahjoja lahjakaappiini, kuten olen teille blogissani aiemmin kertonut. Joulun lähestyessä on niin ihana fiilistellä ja koristella kotia jouluiseksi vähitellen, ilman kiirettä.

Nyt sitten alkaa se joulusta luopuminen. Se on aina yhtä haikeaa ja yhtä vaikeaa. Aina kun omat rakkaat jouluvieraat ovat lentäneet pois suorastaan lamaannun. Menee päivä ihmetellessä, että nytkö joulu oikeasti on ohi. Sitten hyvästelen tontut ja enkelit pikkuhiljaa.  En koskaan kerää kaikkia joulukoristeita pois yhdellä kertaa, se olisi minulle aivan liian iso pudotus arkeen yhtäkkiä. Annan itselleni aikaa, ei kiirettä!

Täytyy tunnustaa, että jouluruokia minulla ei ole yhtään ikävä, kiintiö on täynnä. Tänä vuonna en syönyt yhtään jouluateriaa kinkkuineen ennen joulua. Siksi aattona kaikki tutut jouluherkut maistuivat niin herkullisilta. Ja tietysti tuli syötyä niitä eka kerralla vähän liikaakin. Neljän päivän jälkeen ei enää tee mieli yhtään jouluruokia. Se oli siinä, kiitos!

Tänään kylillä käydessä söimme lounaan paikallisessa Kiinalaisessa ravintolassa. Muutenkin meillä kyllä tykätään kiinalaisesta mutta tänään lounas maistui erityisen hyvälle. Kiitos kiinalaiset, anteeksi suomalaiset!

Jouluihminen on jouluihminen AINA! Tänään samalla reissulla päätin käydä ihan pikaisesti parissa Lifestyle puodissa. Jotain pientä jouluun liittyvää sieltä sitten oli pakko ostaa. Huokaus!

Joulu vanha, ikuinen, aina yhtä kultainen. Kaunis, herkkä, hempeä, pyhä, lämmin, lempeä. Kiitos joulusta 2018!

Silliä joulupöytään

Nyt on se kuuluisa sininen hetki. Puuhastelin keittiössä joulujuttuja. Katsoin ulos ikkunasta täällä joulumaassa. Oli ihan pakko keskeyttää hommat ja mennä ulos ihastelemaan sinistä hetkeä. Aina vaan jaksan sitä ihailla! Harmi kun en saa sitä kännykkäkamerallani ikuistettua sellaisena kuin sen livenä näen. Täällä se sininen hetki on aina kauniimpi kuin kotona kaupungissa. Kaupungissa on niin paljon muita valoja ympärillä häiritsemässä sen kauneutta.

Tänään oli siivouspäivä. Kiva kun on pakkasta ensimmäisen kerran tänä talvena reilusti yli kymmenen astetta. Tuntuu että matot puhdistui ilman pesua kun ne sai tuulettua muutaman tunnin ulkona pakkasessa. Pienen mökin siivous ei vie hirveästi aikaa, varsinkaan kun oli ahkera apulainen joka tuuletti matot ja imuroi.

Ehdin siis hyvin leipomaan yhden tyttöjen suosikki kakun, Vanhan ajan mausteisen piimäkakun. Luin vasta jostain lehdestä että suosituin joulukakku on taatelikakku. Ei meillä. Kerran sellaisen leivoin ja yksin sain sen syödä. Eli meillä leivotaan aina tuo vanha tuttu piimäkakku ilman rusinoita. Reseptin mukaan siihen tosiaan kuuluu rusinat mutta niitä meillä ei missään nimessä saa laittaa! Ei edes aikanaan joulupullaan. Kun tytöt oli pieniä, yritin laittaa joulupullaan rusinoita ja kerroin että ne kuuluvat jouluun. Löysin sitten rusinoita piilotettuna milloin mistäkin eli lapset nyppivät ne pullista pois. Meillä rusinoiden kulutus on olematon. Niiden käyttö on sallittu ainoastaan jouluglögissä manteleiden kanssa!

Tänään tein myös Igorin silligratiinin. Se on kuulunut meidän joulupöytään jo useamman vuosikymmenen. Aikanaan sen teki aina anoppi. Muistelen että resepti on löytynyt joskus 1980-luvulla Kotiliesi lehdestä. Siinä kerrottiin että resepti on venäläiseltä emigrantilta jonka suvussa resepti on kulkenut kauan.  Se on ihan uskomattoman hyvää! Vaikka olen täällä blogeissani kirjoittanut että soveltelen reseptejä periaatteella mitä kaapista löytyy. Tätä reseptiä en ole vuosien varrella miksikään muuttanut. Sitä vaan ei kannata muuttaa koska se on täydellinen resepti sellaisenaan. Tässä saatte reseptin.

IGORIN SILLIGRATIINI

4 Islannin rasvasillifilettä

2 keskikokoista sipulia

1 dl tilli-ruohosipulisilppua

1 dl smetanaa

1/2 dl kermaa

ripaus muskottia, neilikkaa ja currya

5 rkl tomaattisosetta

5 rkl itsetehtyä sinappia

Liota sillifileitä ensin vuorakauden ajan maito-vesiseoksessa (2 osaa maitoa, 1 osa vettä.

Jauha sillit ja sipulit hienoksi monitoimikoneella. Lisää tilli-ruohosipuli-silppu, smetana, kerma, sinappi, tomaattisose ja mausteet. Loraus konjakkia. Sekoita hyvin. Silli säilyy hyvin jääkaapissa tai sen voi pakastaa. Itse lisään maitotuotteet vasta aattona ennen tarjoilua.

Enää kolme yötä jouluaattoon ja sitten saan syödä tuota ihanaa herkkua! Suosittelen sitä ihan kaikille!

 

Perillä joulumaassa

Viikko vielä ja sitten on jouluaatto!

Tästä se joulu alkaa. Olo on niin jouluinen kun tänään saavuimme tänne joulumaahan, omalle mökille. Kolmen tunnin ajomatka ei tuntunut ollenkaan pitkältä, se meni tosi nopeasti. Auto oli lastattu täyteen joulua! Meitä siis oli kaksi aikuista ja pieni Väinö koira. Vähän jännitin mahtuuko kaikki nyssykät autoon? Ilo oli suuri kun kaikki jo tehdyt jouluruuat, joululahjat, iso korillinen kynttilöitä, tuo uusi ihana joulutonttu tyttö ja kymmenen muuta nyssykkää mahtuivat autoon. Kaikki pääsivät onnellisesti perille!

Lähtö oli klo 8.00, oli vielä pimeää. Hienoa oli seurata matkan edetessä kun päivä valkeni. Lunta oli hyvin vähän mutta kaikki ympärillä näytti puhtaan valkoiselta siis niin kauniilta. Puhelu matkalla kertoi että Helsingissä oli rankka lumisade. Onneksi ei meillä, oli hyvä ajokeli.

Perillä meitä odotti ihana rauha ja hiljaisuus. Olo oli niin onnellinen ja levollinen. Ihana olla täällä!

Tullessa mökissä oli lämmintä + 15 astetta. Kuivat puut pönttöuuniin ja lämpö nousi tunnissa sopivaan + 20 asteeseen. Tunti siinä meni autokuormaa purkaessa. Kukat, kynttilät ja tontut on nyt asemissa ja odottavat H-hetkeä.

Edessä on ihana viikko hidasta elämää. Teen joka päivä vain yhden jouluun liittyvän jutun. Huomenna tosin on myös käynti kylillä ruokakaupassa. Ostan kaikki mitä tarvitsen jouluvalmisteluihin. Kauppalista on pitkä. Listalla on kaikki kalaruokiin liittyvät raaka-aineet ja osa leivontaan liittyviä tarvikkeita. Joulutortut teen itsetehdystä omenasoseesta. En ole enää muutamaan vuoteen tehnyt torttuja luumusoseesta. Suosittelen kaikille vaihteeksi omenasosetta luumusoseen sijaan. Hieno makuelämys!

Nyt lähden sytyttämään lyhtyjä pihalle, on se ihana sininen hetki. Nautitaan siitä!

Jouluglögiä, parasta itsetehtynä

Tiedätkö kuka keksi glögin?

Glögi lämmittää myös maailmalla. Kun lämpötila laskee pakkasen puolelle ja maisema muuttuu talviseksi, on aika nauttia kuppi kuumaa glögiä. Glögi ei tosiaankaan ole vain suomalaisten juoma vaan esimerkiksi kaikissa Pohjoismaissa glögi kuuluu olennaisesti jouluun ja talveen.

Myös saksankielisissä maissa sekä Alsacen alueella Ranskassa maustetut ja lämmitetyt viinit Gluhwein tai vin chaud ovat perinteisiä juomia erityisesti joulumarkkinoilla. Pohjana käytetään usein punaviiniä, joka maustetaan kanelilla, vaniljalla, sitrushedelmillä tai muilla mausteilla ja saatetaan vielä terästää esim. rommilla.

Myös monien muiden Euroopan maiden joulumarkkinoilla höyryävät lukuisat kuumat viinit tai liköörit, jotka on valmistettu maiden omien perinteiden mukaisesti.

Glögin historiasta on yhtä monta tarinaa kuin juomasta on makujakin. Erään version mukaan jo antiikin roomalaiset ja kreikkalaiset olivat taitavia maustamaan viiniä sen maun sekä säilyvyyden parantamiseksi. Tätä viiniä tosin nautittiin alun perin kylmänä.

Ensimmäinen tunnettu glögiresepti on, uskomatonta mutta totta, noin 2 000 vuotta vanha!!! Se löytyy Roomassa eläneen kulinaristin Apicuksen keittokirjasta.

Lämmitettyä viiniä on nautittu Euroopassa aina 1600-luvulta lähtien. Alppimaiden asukkaat juovat suurin piirtein samaa Gluhweinia vielä tänäkin päivänä. Luultavasti juuri tuo juoma on toiminut myös Pohjoismaisen glögin innoittajana.

Suomeen glögi on rantautunut Ruotsista. Suomen glögi-sana tuleekin Ruotsin sanasta glögg, joka taas on muotoutunut sanoista glödgat vin eli hehkuviini. Suomessa glögillä ei siis ole historiallisen pitkiä perinteitä. Glögiä nautittiin Suomessa 1900-luvun alussa lähinnä yläluokan keskuudessa. Koko kansan juomaksi se levisi vasta 1960-luvulla.

Minä olen saanut oman glögireseptini anopilta kauan sitten. Hän taas on sen saanut 1950-luvulla.  Resepti lienee Ruotsista lähtöisin.  Monet glögireseptit  kiertää suvuissa ja on tarkoin varjeltuja aarteita.

Minä keitän joka joulu glögiä suurella hartaudella. Vanha resepti on aina esillä. Vuosien saatossa olen sitä vähän muokannut tähän päivään. Olen vähentänyt sokerin määrää ja parina vuotena olen kokeillut mausteena anista.

Minulle ostetaan glögin pohjaksi halpaa punaviiniä. Ja sitten keittelen hitaasti maustelientä johon tulee

Sokeria

Kardemumman siemeniä

Kokonaisia neilikoita

Kanelitanko

Aniksen kukkia

Muskottipähkinää

Ai että siitä taas tuli niin hyvää! Minä niin tykkään tästä perinteisestä glögistä vaikka kaupat on pullollaan kaikenlaisia uutuuksia.  Glögipulloja annan sitten ystäville joululahjaksi.

Mikä on sinun suosikki glögi?

Hihat on kääritty…15 yötä jouluun

Joulu on jo ovella, kyllä se saa tulla. Minun tai siis meidän perheen jouluvalmistelut on hyvällä mallilla. Paljon on jo tehty mutta eihän kaikkea voi tehdä etukäteen valmiiksi. Kalaherkut teen vasta pari päivää ennen aattoa  valmiiksi. Mielestäni niiden maku ei pakastimessa parane, ne on parasta tuoreena.

Joulukortit olen tehnyt ja kirjoittanut jo kuukausi sitten. Postiin vein ne isossa punaisessa kuoressa viikko sitten. Jokohan ne on perillä?

Minähän ostelen lahjoja lahjakaappiini ympäri vuoden. Jos eteen tulee joku ihana esine, astia tai vaate, ostan sen. Usein mietin jo siinä vaiheessa, kenelle  tulen sen antamaan. Ostan vain lahjoja jotka tuottavat minulle iloa, antamisen iloa! En vaan voi ostaa minun silmälle epämieluisaa lahjaa kenellekään. Minulla ei ole stressiä ainakaan joululahjoista. Ne on olleet valmiiksi paketoituna jo ennen joulukortteja eli lähes kaksi kuukautta. En voisi kuvitellakaan että lähtisin joulukuussa joululahjaostoksille. En varmaan edes löytäisin yhtään sopivaa lahjaa kenellekään paniikissa. Silloinhan kaupoissa on niin paljon kiireisiä ihmisiä ostoksilla, ei sovi minulle. Lahjat pitää ostaa kaikessa rauhassa!

Lanttulaatikot tein jo pari viikkoa sitten. Ostin luomulanttuja 5 kg. Teen siis laatikoita suuren määrän koska annan niitä ystäville joululahjaksi. Lanttulaatikoista tulee niin huumaava tuoksu ja jouluinen tunnelma. Porkkalaatikotkin on tehty luomuporkkanoista.

Perinteitä pitää kunnioittaa. Meidän perheessä se tarkoittaa että joka joulu tarjolla pitää olla lakkajäädykettä, omin käsin poimituista lakoista.  Tyttöjen toive on toteutunut jo yli 20 vuotta. Alun perin resepti oli Pirkka-lehdestä 1990-luvulta. Mutta reseptiä olen muunnellut vuosien varrella mieleiseksi. Nyt se on ollut vuosia sama resepti tai minähän osaan sen jo ulkoa. Nyt se on tehty valmiiksi pakastimeen odottamaan jouluaattoa. Jaan tässä teille maailman parhaan lakkajäädyke reseptin päästäni (kuvassa on alkuperäinen Pirkka-lehden resepti).

LAKKAJÄÄDYKE

2 kananmunaa

1/2 dl sokeria, vähän enemmän jos tykkää makeasta

1 prk Flora Vanillaa  (2,5 dl)

n. 500 g lakkoja

2-3 rkl lakkahilloa

1-2 rkl tyrnirouhetta

1 ps (90g) Omar karkkeja

Suurin homma on leikata saksilla Omar karkit pieniksi paloiksi. Aika iso työ on myös paseerata lakat siivilän läpi. Siinä hommassa käsi aina väsyy. Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi. Vatkaa myös vaniljavaahto. Yhdistä vaahdot keskenään. Lisää varovasti nostellen paseeratut lakat, lakkahillo, tyrnirouhe ja karkit. Huuhdo kylmällä vedellä noin kahden litran rengasvuoka ja kaada jäädykeseos vuokaan. Jäädytä sitä vähintään 5 tuntia tai yön yli.  Jäädykkeen voi tarjoilla vaikka lakkakastikkeen kanssa. Kannattaa kokeilla!

Mikä on teidän perheen jälkiruoka jouluaattona?