Pakkanen paukkuu, hyvä syy kotoilla

Kielitoimiston sanakirjan määritelmän mukaan kotoilu on: ”Koti- ja käsitöiden harrastaminen kiireisen elämänrytmin vastapainona.”

No niin, minähän en harrasta käsitöitä ollenkaan. En ole koskaan niitä harrastanut. Koulussa käsityö oli tytöille pakollinen aine. Voi kauhistus! Sielläkään siitä ei tullut mitään. Salakuljetin käsityöt kotiin ja äiti teki ne minulle. Yhtään lapasta ja sukkaa en ole eläissäni tehnyt. Käsityöopettaja varmaan aavisti että en minä niitä käsitöitä itse tehnyt. Todistukseen sain, äiti sai, numeroksi seiskan. Minä en vaan osaa tehdä käsitöitä. Enkä  omista ompelukonetta. Kun vanhin tytöistämme täytti 11-vuotta, hän sai syntymäpäivälahjaksi ompelukoneen.

Kotona meillä kyllä on pienenpieni peltipurkki, se on meidän perheen ompelurasia. Siellä taitaa olla muutama lankarulla, mustaa ja valkoista, minä en niitä ole ostanut. Ja on siellä nuppineuloja ja muutama silmäneula. Se purkki on muuten mieheni ompelurasia ja se on lähtöisin hänen opiskeluajoiltaan, siis jo aika vanha!

Äiti oli taitava kutomaan kangaspuilla ja teki aikoinaan muutaman ryijynkin. Onneksi minulla on ihana sisko joka on tosi taitava ompelemaan. Kun tytöt oli pieniä, hän aina korjasi mitä korjata piti. Kiitos sisko!

Onneksi omat tytöt osaavat käyttää ompelukonetta ja korjata ja lyhentää ja kaikkea muutakin ompeluun liittyvää. Tekivät teineinä vaatteitakin itselleen ja joululahjoja.

Ei minulla ole mitään hätää. Minulla on ihania ystäviä jotka auttavat kun ompelutaitoja tarvitaan. Voin siis edelleen ostaa Marimekon kankaita pöytäliinoiksi. Ja saan apua kun pöytäliinan reunat pitää ommella ompelukoneella.  Minulta saa palkaksi korvasieniä.

Kaikesta huolimatta tykkään kovasti KOTOILU sanasta. Koska tykkään olla kotona ja mökillä ja puuhastella. Tykkään että koti on siisti ja kaapit pitää olla järjestyksessä. Kodin kaunistus on lempipuuhaani, siis stailaus.

Rakastan kynttilöitä ja kynttilänjalkoja. Minusta kynttilänjalkoja ei voi olla koskaan liikaa. Kirpputoreilla ja Antiikki- ja keräilymessuilla tutkin jokaisen vastaantulevan kynttilänjalan. Minun on ihan pakko pitää niitä kädessäni. Moni niistä sitten onkin päässyt muuttamaan meille. Meiltä löytyy lukemattomia puisia, lasisia, hopeisia, teräksisiä ja messinkisiä kynttilänjalkoja. Upouusia kynttilänjalkoja kaupasta en ole ostanut vuosiin, ainoastaan vanhoja, mielellään hyvin vanhoja saatan harkita. Muutama Festivo saisi vielä muuttaa meille, sarja on vielä vajaa. Suurella innolla odotan tulevaa viikonloppua, silloin on Antiikki- ja keräilymessut. Sieltä voi löytää vaikka jonkun vastustamattoman kauniin kynttilänjalan!

Meidän perhe on kynttilöiden suurkuluttaja, sen olen jo aiemmin blogissani kertonutkin. Varsinkin mökillä sytytän joka aamu kynttilän syksystä pitkälle kevääseen. Rakastan kynttilänliekkiä!

Tykkäätkö sinä kynttilöistä?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.