Pakkanen paukkuu, hyvä syy kotoilla

Kielitoimiston sanakirjan määritelmän mukaan kotoilu on: ”Koti- ja käsitöiden harrastaminen kiireisen elämänrytmin vastapainona.”

No niin, minähän en harrasta käsitöitä ollenkaan. En ole koskaan niitä harrastanut. Koulussa käsityö oli tytöille pakollinen aine. Voi kauhistus! Sielläkään siitä ei tullut mitään. Salakuljetin käsityöt kotiin ja äiti teki ne minulle. Yhtään lapasta ja sukkaa en ole eläissäni tehnyt. Käsityöopettaja varmaan aavisti että en minä niitä käsitöitä itse tehnyt. Todistukseen sain, äiti sai, numeroksi seiskan. Minä en vaan osaa tehdä käsitöitä. Enkä  omista ompelukonetta. Kun vanhin tytöistämme täytti 11-vuotta, hän sai syntymäpäivälahjaksi ompelukoneen.

Kotona meillä kyllä on pienenpieni peltipurkki, se on meidän perheen ompelurasia. Siellä taitaa olla muutama lankarulla, mustaa ja valkoista, minä en niitä ole ostanut. Ja on siellä nuppineuloja ja muutama silmäneula. Se purkki on muuten mieheni ompelurasia ja se on lähtöisin hänen opiskeluajoiltaan, siis jo aika vanha!

Äiti oli taitava kutomaan kangaspuilla ja teki aikoinaan muutaman ryijynkin. Onneksi minulla on ihana sisko joka on tosi taitava ompelemaan. Kun tytöt oli pieniä, hän aina korjasi mitä korjata piti. Kiitos sisko!

Onneksi omat tytöt osaavat käyttää ompelukonetta ja korjata ja lyhentää ja kaikkea muutakin ompeluun liittyvää. Tekivät teineinä vaatteitakin itselleen ja joululahjoja.

Ei minulla ole mitään hätää. Minulla on ihania ystäviä jotka auttavat kun ompelutaitoja tarvitaan. Voin siis edelleen ostaa Marimekon kankaita pöytäliinoiksi. Ja saan apua kun pöytäliinan reunat pitää ommella ompelukoneella.  Minulta saa palkaksi korvasieniä.

Kaikesta huolimatta tykkään kovasti KOTOILU sanasta. Koska tykkään olla kotona ja mökillä ja puuhastella. Tykkään että koti on siisti ja kaapit pitää olla järjestyksessä. Kodin kaunistus on lempipuuhaani, siis stailaus.

Rakastan kynttilöitä ja kynttilänjalkoja. Minusta kynttilänjalkoja ei voi olla koskaan liikaa. Kirpputoreilla ja Antiikki- ja keräilymessuilla tutkin jokaisen vastaantulevan kynttilänjalan. Minun on ihan pakko pitää niitä kädessäni. Moni niistä sitten onkin päässyt muuttamaan meille. Meiltä löytyy lukemattomia puisia, lasisia, hopeisia, teräksisiä ja messinkisiä kynttilänjalkoja. Upouusia kynttilänjalkoja kaupasta en ole ostanut vuosiin, ainoastaan vanhoja, mielellään hyvin vanhoja saatan harkita. Muutama Festivo saisi vielä muuttaa meille, sarja on vielä vajaa. Suurella innolla odotan tulevaa viikonloppua, silloin on Antiikki- ja keräilymessut. Sieltä voi löytää vaikka jonkun vastustamattoman kauniin kynttilänjalan!

Meidän perhe on kynttilöiden suurkuluttaja, sen olen jo aiemmin blogissani kertonutkin. Varsinkin mökillä sytytän joka aamu kynttilän syksystä pitkälle kevääseen. Rakastan kynttilänliekkiä!

Tykkäätkö sinä kynttilöistä?

Uusi ruoka uunista ulos

Uusi vuosi on täydessä vauhdissa. Kaappeja on siivottu ja Konmaritusta tehty viemällä iso laatikollinen meille tarpeetonta tavaraa Punaisen Ristin Konttiin. Kunnon kohotus on käynnistynyt. Paluu vanhalle tutulle kuntosalille oli hyvä päätös. Siellä meitä odotti uudet super hienot kuntolaitteet. Sieltä saa niin ihanan energisen olon palkaksi.

Uusi vuosi ja uudet reseptit. Olen innokas reseptien keräilijä. Luen kaikista lehdistä kaikki reseptit. Revin niistä parhaat joita haluan kokeilla. Liimaan ne sitten pienellä viiveellä isoon reseptikirjaani. Osaa en sitten kuitenkaan ole koskaan kokeillut ja osasta tulee suosikkeja.

Tänään sitten selasin tätä rakasta reseptikirjaani. Ajatuksena oli että haluan kokeilla jotain uutta reseptiä. Ja tietysti toisena ajatuksena oli, että mitä raaka-aineita kaapista löytyy.

Minähän tykkään ihan tavallisesta arkiruuasta. Ruuan pitää olla yksinkertaista ja mielellään valmistua mahdollisimman nopeasti. Tuntikausia en kuluta aikaa keittiössä. Tietysti juhlaruuat on erikseen. Niiden valmistukseen olen toki valmis käyttämään enemmän aikaa. Silloinkaan en tee mitään pieniä piperryksiä vaan hyvistä raaka-aineista hyvää ja yksinkertaista ruokaa.

Eli tänään päädyin valmistamaan sieni-perunapaistosta. Koska rakastan sieniä, syömme sieniruokia ainakin kerran viikossa. Viime viikolla meillä syötiin tattirisottoa.

Reseptissä oli raaka-aineina vain perunat ja sienet. Ihan niin yksinkertaista ruokaa en kuitenkaan tehnyt. Taas kerran päätin soveltaa ja tehdä ihan omasta päästä kokeilun. Olen nimittäin sitä mieltä, että kyllä sienet tarvitsevat kaverikseen aina sipulia ja vähän valkosipuliakin. Viime viikolla olin ostanut Rekosta pieniä salottisipuleita joten päätin käyttää niitä. Reseptin mukaan perunat keitettiin ensin kuorineen kypsiksi. Ne kuorittiin kuumina ja niistä tehtiin perunamuusi, lisättiin vähän voita ja mausteet. Reseptin mukaan siihen ei olisi lisätty mitään nestettä!? No, minä kuitenkin lisäsin siihen vähän ruokakermaa. Sipulit ja tatit paistoin pannulla kevyesti oliiviöljyssä. Vuoan pohjalle levitettiin puolet perunamuusista. Sitten sienet ja sipulit ja päällimmäiseksi loput muusit. Minä sitten vielä ripottelin muusin päälle parmesaanijuustoa raastettuna.

Siitä tuli niin hyvää että varmasti teen tällä omalla reseptillä sitä toisenkin kerran.

Marjan sieni-perunapaistoksen raaka-aineet:

5-6 Rosamunda-perunaa

100-150 g sieniä

1-2 sipulia

2 valkosipulin kynttä

1 tl suolaa

Mustapippuria sopivasti

75 g voita perunamuusiin

Öljyä sienten ja sipulien paistamiseen

Juustoraastetta sopivasti kuorrutukseen.

Paista 225-asteessa kunnes pinta on rapea n. 15-20 minuuttia.

Reilua ruokaa REKO:sta

Ruokaa suoraan tuottajilta kuluttajille ilman välikäsiä, loistavaa!

Lähiruuan myynti- ja jakelumalli REKO:ssa (Rejäl konsumtion – reilua kuluttamista) kuluttajat tilaavat lähiruokatuottajilta ruokaa suoraan ilman välikäsiä. REKO-renkaat toimivat Facebookin kautta suljettuina ryhminään joissa tilaukset ja toimitukset sovitaan. Ryhmät toimivat vapaaehtoisvoimin ja sen ylläpitäjät eivät saa työstään palkkaa.

REKO, kenelle se on tarkoitettu? Sinulle jos haluat ostaa tuoretta ja hyvää ruokaa edullisesti. Ja haluat tietää mitä syöt. Minulle on tärkeää se, että ruoka on lähellä tuotettua ja että ruuan alkuperä on tiedossa. Se sopii kaikille niille jotka haluavat ostaa paikallisia ekologisia tuotteita. Sinulle joka olet kiinnostunut ruuasta! Olet utelias ja haluat kokeilla uusia tuotteita ja uutta ostotapaa.

Minulle tosi tärkeää on myös taloudelliset edut. Saan tuoreempaa ruokaa edullisempaan hintaan. En maksa turhasta mainonnasta ja tarpeettomista välikäsistä. En maksa turhista pakkauksista ja kuljetuksista. Tuen mielelläni aluetaloutta ja lähiyhteisöjä.

Monet pitävät tärkeinä myös sosiaalisia etuja. Siellä saat mahdollisuuden itse tavata ruokasi tuottajan. Olen kuullut että voit myös käydä tutustumassa tuotantopaikkaan, sopimuksen mukaan.

Yksi tärkeä etu on ympäristöedut. Voit syödä vuodenajan ja sesongin mukaan lähellä tuotettua ruokaa. Ostat puhtaita tuotteita suoraan tuottajilta.

Viimeisenä mutta ei suinkaan vähäisimpänä on kulinaariset edut. Tuoreet tuotteet jotka korjataan niiden ollessa parhaimmillaan. Liha on tuotettu luonnonrehulla. Rakkaudella ja taidolla valmistetut elintarvikkeet, ilman turhia lisäaineita. Tuoretta kalaa, jos saalis on ollut hyvä.

Neljään vuoteen meidän perhe ei ole ostanut kaupasta lihaa tai kalaa. Ne kaikki ostetaan REKO:sta. Joskus harvoin, muutamia kertoja vuodessa, on jouduttu ostamaan kananmunia mutta pääasiassa nekin ostetaan REKO:sta. Samoin jauhot, juurekset, perunat (kun omat on syöty), piirakat, jogurtit, juustoja jne.

REKO päivä on joka toinen viikko ja odotan sitä päivää aina suurella innolla. Kiva laatia ostoslistaa ja miettiä mitä milloinkin tilaa tai tutkia mitä on tarjolla.  Aina olen saanut sitä parasta! Vahva suositus REKO:lle!

Joko REKO on sinulle tuttu?

Hyvästi joulu!

Nyt se on ohi! Nyt jo, meni niin äkkiä! Joulu oli tuikkiva kynttilän liekki, joulu oli hiljaisuus. Joulu oli lahja, pienenpieni – lämpöinen ajatus vain.

Joka ikinen vuosi odotan joulua suurella innolla. Valmistaudun siihen pitkin vuotta mm. ostamalla lahjoja lahjakaappiini, kuten olen teille blogissani aiemmin kertonut. Joulun lähestyessä on niin ihana fiilistellä ja koristella kotia jouluiseksi vähitellen, ilman kiirettä.

Nyt sitten alkaa se joulusta luopuminen. Se on aina yhtä haikeaa ja yhtä vaikeaa. Aina kun omat rakkaat jouluvieraat ovat lentäneet pois suorastaan lamaannun. Menee päivä ihmetellessä, että nytkö joulu oikeasti on ohi. Sitten hyvästelen tontut ja enkelit pikkuhiljaa.  En koskaan kerää kaikkia joulukoristeita pois yhdellä kertaa, se olisi minulle aivan liian iso pudotus arkeen yhtäkkiä. Annan itselleni aikaa, ei kiirettä!

Täytyy tunnustaa, että jouluruokia minulla ei ole yhtään ikävä, kiintiö on täynnä. Tänä vuonna en syönyt yhtään jouluateriaa kinkkuineen ennen joulua. Siksi aattona kaikki tutut jouluherkut maistuivat niin herkullisilta. Ja tietysti tuli syötyä niitä eka kerralla vähän liikaakin. Neljän päivän jälkeen ei enää tee mieli yhtään jouluruokia. Se oli siinä, kiitos!

Tänään kylillä käydessä söimme lounaan paikallisessa Kiinalaisessa ravintolassa. Muutenkin meillä kyllä tykätään kiinalaisesta mutta tänään lounas maistui erityisen hyvälle. Kiitos kiinalaiset, anteeksi suomalaiset!

Jouluihminen on jouluihminen AINA! Tänään samalla reissulla päätin käydä ihan pikaisesti parissa Lifestyle puodissa. Jotain pientä jouluun liittyvää sieltä sitten oli pakko ostaa. Huokaus!

Joulu vanha, ikuinen, aina yhtä kultainen. Kaunis, herkkä, hempeä, pyhä, lämmin, lempeä. Kiitos joulusta 2018!

Silliä joulupöytään

Nyt on se kuuluisa sininen hetki. Puuhastelin keittiössä joulujuttuja. Katsoin ulos ikkunasta täällä joulumaassa. Oli ihan pakko keskeyttää hommat ja mennä ulos ihastelemaan sinistä hetkeä. Aina vaan jaksan sitä ihailla! Harmi kun en saa sitä kännykkäkamerallani ikuistettua sellaisena kuin sen livenä näen. Täällä se sininen hetki on aina kauniimpi kuin kotona kaupungissa. Kaupungissa on niin paljon muita valoja ympärillä häiritsemässä sen kauneutta.

Tänään oli siivouspäivä. Kiva kun on pakkasta ensimmäisen kerran tänä talvena reilusti yli kymmenen astetta. Tuntuu että matot puhdistui ilman pesua kun ne sai tuulettua muutaman tunnin ulkona pakkasessa. Pienen mökin siivous ei vie hirveästi aikaa, varsinkaan kun oli ahkera apulainen joka tuuletti matot ja imuroi.

Ehdin siis hyvin leipomaan yhden tyttöjen suosikki kakun, Vanhan ajan mausteisen piimäkakun. Luin vasta jostain lehdestä että suosituin joulukakku on taatelikakku. Ei meillä. Kerran sellaisen leivoin ja yksin sain sen syödä. Eli meillä leivotaan aina tuo vanha tuttu piimäkakku ilman rusinoita. Reseptin mukaan siihen tosiaan kuuluu rusinat mutta niitä meillä ei missään nimessä saa laittaa! Ei edes aikanaan joulupullaan. Kun tytöt oli pieniä, yritin laittaa joulupullaan rusinoita ja kerroin että ne kuuluvat jouluun. Löysin sitten rusinoita piilotettuna milloin mistäkin eli lapset nyppivät ne pullista pois. Meillä rusinoiden kulutus on olematon. Niiden käyttö on sallittu ainoastaan jouluglögissä manteleiden kanssa!

Tänään tein myös Igorin silligratiinin. Se on kuulunut meidän joulupöytään jo useamman vuosikymmenen. Aikanaan sen teki aina anoppi. Muistelen että resepti on löytynyt joskus 1980-luvulla Kotiliesi lehdestä. Siinä kerrottiin että resepti on venäläiseltä emigrantilta jonka suvussa resepti on kulkenut kauan.  Se on ihan uskomattoman hyvää! Vaikka olen täällä blogeissani kirjoittanut että soveltelen reseptejä periaatteella mitä kaapista löytyy. Tätä reseptiä en ole vuosien varrella miksikään muuttanut. Sitä vaan ei kannata muuttaa koska se on täydellinen resepti sellaisenaan. Tässä saatte reseptin.

IGORIN SILLIGRATIINI

4 Islannin rasvasillifilettä

2 keskikokoista sipulia

1 dl tilli-ruohosipulisilppua

1 dl smetanaa

1/2 dl kermaa

ripaus muskottia, neilikkaa ja currya

5 rkl tomaattisosetta

5 rkl itsetehtyä sinappia

Liota sillifileitä ensin vuorakauden ajan maito-vesiseoksessa (2 osaa maitoa, 1 osa vettä.

Jauha sillit ja sipulit hienoksi monitoimikoneella. Lisää tilli-ruohosipuli-silppu, smetana, kerma, sinappi, tomaattisose ja mausteet. Loraus konjakkia. Sekoita hyvin. Silli säilyy hyvin jääkaapissa tai sen voi pakastaa. Itse lisään maitotuotteet vasta aattona ennen tarjoilua.

Enää kolme yötä jouluaattoon ja sitten saan syödä tuota ihanaa herkkua! Suosittelen sitä ihan kaikille!

 

Perillä joulumaassa

Viikko vielä ja sitten on jouluaatto!

Tästä se joulu alkaa. Olo on niin jouluinen kun tänään saavuimme tänne joulumaahan, omalle mökille. Kolmen tunnin ajomatka ei tuntunut ollenkaan pitkältä, se meni tosi nopeasti. Auto oli lastattu täyteen joulua! Meitä siis oli kaksi aikuista ja pieni Väinö koira. Vähän jännitin mahtuuko kaikki nyssykät autoon? Ilo oli suuri kun kaikki jo tehdyt jouluruuat, joululahjat, iso korillinen kynttilöitä, tuo uusi ihana joulutonttu tyttö ja kymmenen muuta nyssykkää mahtuivat autoon. Kaikki pääsivät onnellisesti perille!

Lähtö oli klo 8.00, oli vielä pimeää. Hienoa oli seurata matkan edetessä kun päivä valkeni. Lunta oli hyvin vähän mutta kaikki ympärillä näytti puhtaan valkoiselta siis niin kauniilta. Puhelu matkalla kertoi että Helsingissä oli rankka lumisade. Onneksi ei meillä, oli hyvä ajokeli.

Perillä meitä odotti ihana rauha ja hiljaisuus. Olo oli niin onnellinen ja levollinen. Ihana olla täällä!

Tullessa mökissä oli lämmintä + 15 astetta. Kuivat puut pönttöuuniin ja lämpö nousi tunnissa sopivaan + 20 asteeseen. Tunti siinä meni autokuormaa purkaessa. Kukat, kynttilät ja tontut on nyt asemissa ja odottavat H-hetkeä.

Edessä on ihana viikko hidasta elämää. Teen joka päivä vain yhden jouluun liittyvän jutun. Huomenna tosin on myös käynti kylillä ruokakaupassa. Ostan kaikki mitä tarvitsen jouluvalmisteluihin. Kauppalista on pitkä. Listalla on kaikki kalaruokiin liittyvät raaka-aineet ja osa leivontaan liittyviä tarvikkeita. Joulutortut teen itsetehdystä omenasoseesta. En ole enää muutamaan vuoteen tehnyt torttuja luumusoseesta. Suosittelen kaikille vaihteeksi omenasosetta luumusoseen sijaan. Hieno makuelämys!

Nyt lähden sytyttämään lyhtyjä pihalle, on se ihana sininen hetki. Nautitaan siitä!

Jouluglögiä, parasta itsetehtynä

Tiedätkö kuka keksi glögin?

Glögi lämmittää myös maailmalla. Kun lämpötila laskee pakkasen puolelle ja maisema muuttuu talviseksi, on aika nauttia kuppi kuumaa glögiä. Glögi ei tosiaankaan ole vain suomalaisten juoma vaan esimerkiksi kaikissa Pohjoismaissa glögi kuuluu olennaisesti jouluun ja talveen.

Myös saksankielisissä maissa sekä Alsacen alueella Ranskassa maustetut ja lämmitetyt viinit Gluhwein tai vin chaud ovat perinteisiä juomia erityisesti joulumarkkinoilla. Pohjana käytetään usein punaviiniä, joka maustetaan kanelilla, vaniljalla, sitrushedelmillä tai muilla mausteilla ja saatetaan vielä terästää esim. rommilla.

Myös monien muiden Euroopan maiden joulumarkkinoilla höyryävät lukuisat kuumat viinit tai liköörit, jotka on valmistettu maiden omien perinteiden mukaisesti.

Glögin historiasta on yhtä monta tarinaa kuin juomasta on makujakin. Erään version mukaan jo antiikin roomalaiset ja kreikkalaiset olivat taitavia maustamaan viiniä sen maun sekä säilyvyyden parantamiseksi. Tätä viiniä tosin nautittiin alun perin kylmänä.

Ensimmäinen tunnettu glögiresepti on, uskomatonta mutta totta, noin 2 000 vuotta vanha!!! Se löytyy Roomassa eläneen kulinaristin Apicuksen keittokirjasta.

Lämmitettyä viiniä on nautittu Euroopassa aina 1600-luvulta lähtien. Alppimaiden asukkaat juovat suurin piirtein samaa Gluhweinia vielä tänäkin päivänä. Luultavasti juuri tuo juoma on toiminut myös Pohjoismaisen glögin innoittajana.

Suomeen glögi on rantautunut Ruotsista. Suomen glögi-sana tuleekin Ruotsin sanasta glögg, joka taas on muotoutunut sanoista glödgat vin eli hehkuviini. Suomessa glögillä ei siis ole historiallisen pitkiä perinteitä. Glögiä nautittiin Suomessa 1900-luvun alussa lähinnä yläluokan keskuudessa. Koko kansan juomaksi se levisi vasta 1960-luvulla.

Minä olen saanut oman glögireseptini anopilta kauan sitten. Hän taas on sen saanut 1950-luvulla.  Resepti lienee Ruotsista lähtöisin.  Monet glögireseptit  kiertää suvuissa ja on tarkoin varjeltuja aarteita.

Minä keitän joka joulu glögiä suurella hartaudella. Vanha resepti on aina esillä. Vuosien saatossa olen sitä vähän muokannut tähän päivään. Olen vähentänyt sokerin määrää ja parina vuotena olen kokeillut mausteena anista.

Minulle ostetaan glögin pohjaksi halpaa punaviiniä. Ja sitten keittelen hitaasti maustelientä johon tulee

Sokeria

Kardemumman siemeniä

Kokonaisia neilikoita

Kanelitanko

Aniksen kukkia

Muskottipähkinää

Ai että siitä taas tuli niin hyvää! Minä niin tykkään tästä perinteisestä glögistä vaikka kaupat on pullollaan kaikenlaisia uutuuksia.  Glögipulloja annan sitten ystäville joululahjaksi.

Mikä on sinun suosikki glögi?

Hihat on kääritty…15 yötä jouluun

Joulu on jo ovella, kyllä se saa tulla. Minun tai siis meidän perheen jouluvalmistelut on hyvällä mallilla. Paljon on jo tehty mutta eihän kaikkea voi tehdä etukäteen valmiiksi. Kalaherkut teen vasta pari päivää ennen aattoa  valmiiksi. Mielestäni niiden maku ei pakastimessa parane, ne on parasta tuoreena.

Joulukortit olen tehnyt ja kirjoittanut jo kuukausi sitten. Postiin vein ne isossa punaisessa kuoressa viikko sitten. Jokohan ne on perillä?

Minähän ostelen lahjoja lahjakaappiini ympäri vuoden. Jos eteen tulee joku ihana esine, astia tai vaate, ostan sen. Usein mietin jo siinä vaiheessa, kenelle  tulen sen antamaan. Ostan vain lahjoja jotka tuottavat minulle iloa, antamisen iloa! En vaan voi ostaa minun silmälle epämieluisaa lahjaa kenellekään. Minulla ei ole stressiä ainakaan joululahjoista. Ne on olleet valmiiksi paketoituna jo ennen joulukortteja eli lähes kaksi kuukautta. En voisi kuvitellakaan että lähtisin joulukuussa joululahjaostoksille. En varmaan edes löytäisin yhtään sopivaa lahjaa kenellekään paniikissa. Silloinhan kaupoissa on niin paljon kiireisiä ihmisiä ostoksilla, ei sovi minulle. Lahjat pitää ostaa kaikessa rauhassa!

Lanttulaatikot tein jo pari viikkoa sitten. Ostin luomulanttuja 5 kg. Teen siis laatikoita suuren määrän koska annan niitä ystäville joululahjaksi. Lanttulaatikoista tulee niin huumaava tuoksu ja jouluinen tunnelma. Porkkalaatikotkin on tehty luomuporkkanoista.

Perinteitä pitää kunnioittaa. Meidän perheessä se tarkoittaa että joka joulu tarjolla pitää olla lakkajäädykettä, omin käsin poimituista lakoista.  Tyttöjen toive on toteutunut jo yli 20 vuotta. Alun perin resepti oli Pirkka-lehdestä 1990-luvulta. Mutta reseptiä olen muunnellut vuosien varrella mieleiseksi. Nyt se on ollut vuosia sama resepti tai minähän osaan sen jo ulkoa. Nyt se on tehty valmiiksi pakastimeen odottamaan jouluaattoa. Jaan tässä teille maailman parhaan lakkajäädyke reseptin päästäni (kuvassa on alkuperäinen Pirkka-lehden resepti).

LAKKAJÄÄDYKE

2 kananmunaa

1/2 dl sokeria, vähän enemmän jos tykkää makeasta

1 prk Flora Vanillaa  (2,5 dl)

n. 500 g lakkoja

2-3 rkl lakkahilloa

1-2 rkl tyrnirouhetta

1 ps (90g) Omar karkkeja

Suurin homma on leikata saksilla Omar karkit pieniksi paloiksi. Aika iso työ on myös paseerata lakat siivilän läpi. Siinä hommassa käsi aina väsyy. Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi. Vatkaa myös vaniljavaahto. Yhdistä vaahdot keskenään. Lisää varovasti nostellen paseeratut lakat, lakkahillo, tyrnirouhe ja karkit. Huuhdo kylmällä vedellä noin kahden litran rengasvuoka ja kaada jäädykeseos vuokaan. Jäädytä sitä vähintään 5 tuntia tai yön yli.  Jäädykkeen voi tarjoilla vaikka lakkakastikkeen kanssa. Kannattaa kokeilla!

Mikä on teidän perheen jälkiruoka jouluaattona?

 

Uusi viikko, uusi ruoka

Se on sitten marraskuun viimeinen viikko alkanut. Pian on joulu, ihanaa!

Heräsin aamulla pirteänä uuteen viikkoon, suurin odotuksin mitähän kivaa viikko tuokaan tullessaan. Niin paljon minulla oli energiaa että heti aamulla keittokirjaa selatessa päätin tehdä jotain ihan uutta ruokaa.

Eilen olikin välipäivä ruuanlaitossa koska kävimme sunnuntain kunniaksi ulkona syömässä. Pitkästä, pitkästä aikaa kävimme kreikkalaisessa ravintolassa. Ruoka oli oikein herkullista!

Pakastinta penkoessa löysin sieltä 500 g ahvenfileitä. Eli niistä pitäisi valmistaa jotain herkkuruokaa. Aika pian löysinkin mieleisen Kalastajan gratiinin reseptin. Ohjeessa kala suosituksena oli kuha mutta minä tein sen ahvenista.

Minä kyllä aina luen ensin tarkkaan ohjeen mutta sitten alkaa se soveltaminen. Minun kokkaukseni punainen lanka on jo vuosia ollut se että valmistan ruokaa raaka-aineista mitä kaapista löytyy. Hyvin se on toiminut, ei ole yhtään ruokaa jäänyt syömättä. Leipomisessa ei voi kyllä yhtä paljon soveltaa. Leipoessa aika tunnollisesti noudatan reseptin aineita ja määriä.

Koska tämän päivän ruoka oli niin hyvää, halua jakaa reseptin teille kaikille. Koska olen soveltaja, jätin pois juurisellerin. Sitä meillä ei ole koskaan jääkaapissa. Se ei vaan kuulu suosikkeihini mutta syön toki jos joku sitä minulle tarjoaa. Mausteita en mittaile, laitan niitä ”sopivasti”, toki vähän maistellen. Minun ruoka ei ole koskaan mautonta, joskus tunnustan että se on vähän liian pippurista. Tykkään niin kovasti pyöräyttää pippurimyllystä mustapippuria !!!

Kalastajan gratiini, 4 annosta

500 g ahvenfileitä

ripaus suolaa

1 purkki (200g) ranskankermaa

1 dl vettä

4 rkl hienonnettua tilliä

ripaus suolaa ja rouhittua valkopippuria

 

Juuresseos

500 g jauhoista perunaa

300 g porkkanaa

200 g juuriselleriä

25 g voita

1 kananmuna

ripaus suolaa ja rouhittua mustapippuria

Koristeeksi sitruunan lohkoja ja tuoretta tilliä

Ensin valmistetaan juuresseos. Juurekset kuoritaan, pilkotaan ja keitetään suolalla maustetussa vedessä kypsiksi. Valutetaan ja survotaan karkeaksi voin kanssa. Lisätään kananmuna ja mausteet. Seos levitetään vuoan pohjalle. Suolalla maustetut kalafileet laitetaan juuresseoksen päälle. Niiden päälle lusikoidaan ranskankermaseos (vesi, tilli ja mausteet). Ruokaa kypsennetään 200-asteisessa uunissa keskitasolla noin 30 minuuttia. Ja sitten sitä syödään hyvällä ruokahalulla.

Kannattaa kokeilla. Mikä on sinun suosikki kala? Minulla niitä on kaksi ylitse muiden, ahven ja siika.

Punaisen tuvan leipää

Monta kaunista aurinkoista päivää on nyt takana, toivottavasti ainakin yhtä monta edessäkin. Tosiasia on se että kun aurinko paistaa parin viikon harmauden jälkeen niin olo on paljon energisempi ja valoisampi. Olen saanut kaikki tekemättömät kotityöt nyt tehtyä.

Nyt sitä energiaa riitti myös leipomiseen. Pitkästä aikaa päätin leipoa saaristolaisleipää. Piti oikein miettiä, milloin olin niitä edellisen kerran leiponut? Vastaus, heinäkuussa ennen Rooman matkaa. Niin se aika vierähtää…

Nyt oli siksikin hyvä hetki leipoa koska olin juuri ostanut Rekosta monenlaisia luomujauhoja jauhokaapin täydennykseksi.

Joka kerta kun leivon ihmettelen miksi en leivo useammin? Leipominen on vaan niin rentouttavaa! Ja voi mikä ihana tuoksu keittiöstä leijuukaan koko kotiin, tällä kertaa koko mökkiin.

Entä sitten se hetki kun leikkaat ensimmäisen palan vähän vielä lämmintä leipää ja maistat sitä? Se vaan on pysäyttävän hyvää! Tuntee itsensä hetkeksi ihan mestarileipuriksi. Toki saaristolaisleipä on parhaimmillaan vasta parin päivän kuluttua siitä kun se on uunista otettu ulos. Mutta eihän sitä nyt maistamatta jaksa kahta päivää odottaa, eihän?

Tässä olisi se resepti jolla tänään leivoin.

1 l omenatuoremehua

2 pkt hiivaa

1 rkl suolaa

3 dl maltaita

3 dl vehnäleseitä

3 dl ruisjauhoja

11 -13 dl vehnäjauhoja

3 dl siirappia

 

Tänään leivoin ensimmäisen kerran niin että nesteenä oli omenatuoremehua, voin antaa siitä suosituksen. Pitkään käytin appelsiinituoremehua ja vuosia sitten aina piimää. Kiva kokeilla eri vaihtoehtoja!

Mikä leipä on sinun suosikkisi?