Mansikka aarteet

Upea syyspäivä! Aurinko paistaa ja se saa säteillään loistamaan kaikki kauniit astiat. Pakko myöntää että kyllä astioista ja tavaroista voi olla iloa! Omia suosikkeja ja keräilykohteita jaksaa arjessa ihailla joka päivä. Tänään esittelen niistä yhden taiteilijan ja hänen tuotantoaan.

Raija Uosikkinen (1923-2004) oli keramiikkataiteilija, joka teki pitkän uran Arabian tehtaiden astia- ja kuviosuunnittelijana vuodesta 1947 vuoteen 1986, jolloin hän jäi eläkkeelle. Hän valmistui keraamikoksi Taideteollisesta oppilaitoksesta 1947.

Hänen ensimmäisiä isoja tehtäviä Arabialle oli Kaj Frankin uuden B-astiaston koristeversioiden suunnittelu. Näihin kuuluvat muun muassa Linnea, Polaris, Pellervo sekä Hattara joka palkittiin kultamitallilla Yhdysvaltain Sacramentossa 1961. Suosituimpia Uosikkisen malleja ovat Emilia-koriste-esinesarja.  Itse tykkään sarjasta kovastikin. Muutama esine minulla onkin. Tällä hetkellä ne on keräilijöiden suosikkeja ja sen vuoksi aika hintavia. Toinen suosittu sarja on Ali, kuvio on saanut vaikutteita islamilaisesta ornamentiikasta.

Vuonna 1976 Uosikkinen sai suunniteltavakseen vuosilautassarjan, josta syntyi vähitellen 24-osainen Kalevala aiheinen seinälautas kokonaisuus. Minusta ne on aina olleet aika synkkiä. Hän suunnitteli myös Arabian vuosina 1978-1983 valmistetut joululautaset.  Uosikkisen töitä esiteltiin Milanon Triennaalissa 1954 ja 1960 sekä Brysselin Maailmannäyttelyssä 1958.

Uosikkisen tuotannosta olen pikku hiljaa keräillyt tänne mökille Pomona Mansikka sarjaa. Ne oli tuotannossa 1965 – 1973. Kuten olen blogissani aiemmin kirjoittanut että olen tavallaan ostolakossa. Mutta ihan kaikkea vaan ei voi vastustaa. Viime viikonloppuna Antiikki- ja keräilymessuilla vastaan tuli Pomonan Mansikka sarjasta  ruukku. Toki olen niihin törmännyt aiemmin montakin kertaa mutta onnistunut ohittamaan ne sujuvasti. Tällä kertaa ruukun hinta oli niin edullinen että ostopäätös syntyi aika nopeasti.  Noin kuukausi sitten eräässä vanhojen tavaroiden liikkeessä en mitenkään voinut ohittaa saman sarjan talouslevyä ostamatta sitä. Niitä näkee myynnissä tosi harvoin. En edes muista milloin olisin sellaisen edellisen kerran nähnyt myytävänä.

Mansikka kokoelmani tuottaa minulle iloa joka päivä mökki keittiössämme. Muutama astia kokoelmasta vielä puuttuu. Mutta ei kiirettä. Kyllä ne vielä minut löytävät!

Sijoitus arkeen, on hyvä sijoitus!

 

 

 

Ylistyslaulu herkkutateille

Hei! Kolmen viikon tauon jälkeen pääsin vihdoinkin metsään. Toiveikkaana lähdin sienikorin ja ämpärin kanssa löytöretkelle. Tavoitteena oli löytää suppilovahveroita ja mattimyöhäsenä puolukoita.

No puolukoita en löytänyt ainuttakaan. Tosin lehtijuttujen mukaan näillämain niitä olikin vähän. Thaimaalaiset poimijat olivat poimineet ne vähäisetkin. Suon sen ilon heille! He ovat ahkeria ja tarkkoja poimijoita. Minulla on harvinainen syksy, en saanut säilöön yhtään puolukkaa. Onneksi pakastimessa on vähän jäljellä viime vuoden satoa.

Surukseni en sitten myöskään löytänyt yhtään suppilovahveroa. Olen viime viikkoina nähnyt sosiaalisessa mediassa lukemattomia kuvia missä esitellään valtavia suppilovahvero saaliita. Monet ovat saaneet niitä saavikaupalla. Siksi ihmettelinkin että missä ne oikein piileksii? Miksi minä en kohdannut ainuttakaan?

Onnekseni löysin korillisen kelpo herkkutatteja. Meillä syödään sitten huomenna tattirisottoa.

Pari viikkoa sitten automatkalla ostin matkalukemiseksi uuden sienikirjan ja upean Suuren Herkkutattikirjan. Uusi sienikirja oli minun neljäs sienikirja. Sienikirja kuulemma pitää ostaa kolmen vuoden välein, tietoja sienistä kun päivitetään jatkuvasti.

Suuresta Herkkutattikirjasta opin monta uutta asiaa. Tässä jaan niistä muutamia.

Herkkutatti, tryffeli ja huhtasieni ovat maailman himotuimpia sieniä. Niillä tehdään kauppaa miljardien arvosta vuosittain. Mikä niistä on sinun mielestä paras? Minun mielestä herkkutatti ansaitsee paikan korkeimmalla huipulla. Herkkutatti on kosmopoliitti, jonka historia juontaa juurensa antiikin Roomaan. Se on tervetullut tulonlähde ihmisille ympäri maailmaa ja ikuinen tutkimuskohde biologeille.

Herkkutatti on tunnettu ja siitä on puhuttu jo 2 000 vuoden ajan. Monissa kielissä sekä herkkutatista että sienistä yleensä on käytetty samaa nimitystä. Se kertoo jotakin herkkutatin asemasta sienimaailmassa. Mykologia eli sienitiede syntyi Euroopassa. Se alkoi kehittyä vähitellen 1700-luvulla ja kasvoi vakiintuneeksi tieteenalaksi 1800-luvun loppupuolella. Ensimmäinen herkkutateista kertova kirja julkaistiin vuonna 1763. Sen on kirjoittanut tanskalainen Otto Friedrich Müller. Müller puhui herkkutatista nimellä Pilse, joka on tanskankielinen versio saksan sientä tarkoittavasta sanasta Pilze. Müllerin kirja ilmestyi siis 250 vuotta sitten, ja siitä lähtien herkkutatista on ajateltu, sanottu ja kirjoitettu paljon.

Jos herkkutatti on laji, porcini on tavaramerkki, sana tarkoittaa italiassa vain herkkutattia. Italia on saanut kunnian nostaa porcinin ravintoloiden tärkeäksi raaka-aineeksi ensin paikallisesti ja sitten kaikkialla gastronomisessa maailmassa. Roomalaiset rakastavat sieniä. Siellä sienillä oli niin suuri rooli roomalaisessa ruokavaliossa että niitä pidettiin klassisen roomalaisen mässäilyn symbolina.

Kaiken huippu: Herkkutatti on terveellistä!!! Laihdutusteollisuus keksii nopeasti uusia trendejä ja vie ne niin pitkälle kuin mahdollista. Siksi on markkinoitu The M-Plan, jossa M tarkoittaa Mushroomia. Kyseessä on sieniin perustuva dieetti, jossa paino laskee kahdessa viikossa! Ylimääräistä lähtee juuri oikeista paikoista: takapuolesta, reisistä, vatsasta ja käsivarsista. Dieetissä ei tarvitse tehdä muuta kuin syödä sieniruokaa lounaaksi tai päivälliseksi 14 päivän ajan!!!

Täytynee kokeilla dieettiä joskus, ehkä ensi vuonna. Nautitaan nyt syksystä ja sen väriloistosta!

 

Barbie – The Icon – näyttely

Helsingissä käydessä ehdin onneksi käymään Barbie – näyttelyssä Kansallismuseossa. Seurana minulla oli lapsenlapset ja ystävä joka oli jo kerran sen käynyt katsomassa. Hän oli näyttelyyn niin ihastunut että kävi siellä vielä kolmannenkin kerran. Kyllä minäkin olin vaikuttunut sen laajuudesta.

Barbie syntyi jo vuonna 1959, mutta lukuisat tyylin ja ulkomuodon vaihdokset ovat pitäneet sen nuorena ja nykyaikaisena. Barbie on todellinen pop-ikoni, se on trendien luoja ja huippumalli, joka on inspiroinut useita taiteilijoita ympäri maailmaa.

Barbara Millicent Roberts Willoiwsista, Wisconsinin osavaltiosta, tekee ensiesiintymisensä New Yorkin lelumessuilla. Nuken myyntihinta oli tuolloin kolme dollaria. Ensimmäisen vuoden aikana Barbie-nukkeja myytiin 351 000 kappaletta.

”Barbie on itsevarma ja itsenäinen nainen, jolla on harvinaislaatuinen kyky nauttia  elämästä ja säilyttää silti ikuisesti viehätysvoimansa.” Muotisuunnittelija Diane von Fyrstenberg.

Vuonna 1997 Huutokaupassa New Yorkissa  myytiin 81 hyvin harvinaista Barbieta. Nukeista 31 oli peräisin Mattelin yksityiskokoelmasta. 50 vuorostaan oli uniikkikappaleita, jotka italialaiset tai muunmaalaiset muotisuunnittelijat olivat varta vasten vaatettaneet (muun muassa Armani, Coveri, Versace, Ferre, Krizia, Gaultier). Huutokaupan järjestivät Mattel ja Vogue yhteistyössä Christie’sin kanssa ja sen tuotto meni hyväntekeväisyyteen.

”Barbie on glamour-ikoni, jolla on ehtymätön vaatekaappi, satumainen koti ja roppakaupalla kivoja ystäviä. Kuka voisi olla rakastamatta Barbieta?” Muotisuunnittelija Peter Som.

Yksi Barbien historian omaperäisimmistä ja moderneimmista näkökulmista koskee lähestymistapaa, joka otettiin käyttöön jo vuonna 1964. Siinä suunnittelun perustana olivat kulttuurienväliset suhteet. Barbie on ylittänyt onnistuneesti kaikki kielimuurit sekä kulttuuriset ja yhteiskunnalliset rajat. Se on 59 elinvuotensa aikana edustanut 50 eri kansallisuutta.

Barbie on jo lähes 60 vuoden ajan ruokkinut tyttöjen unelmia ja kannustanut heitä pyrkimyksissään. Barbie on toiminut yli 150 ammatissa oman mottonsa hengessä: I Can Be. Nämä Barbien monet kansainväliset urat ovat innostaneet ja rohkaisseet vähintään kolmea eri tyttösukupolvea unelmoimaan, lähtemään maailmalla ja tutustumaan siihen rajoituksetta, Barbie filosofian hengessä. Barbie on antanut panoksensa vapaaehtoistyössä niin sairaanhoitajana kuin Unicefin hyväntahdonlähettiläänä, niin puolustusvoimissa kuin useissa muissa työtehtävissä. Vuonna 2008 Barbie hyödynsi oman edustusväriään, pinkkiä, nostaakseen tapetille ympäristösuojelun.

Yli miljardi Barbieta on myyty vuodesta 1959 alkaen. Maailmassa myydään vuosittain miljoona Barbieta. 27 450 dollaria maksettiin alkuperäisestä Barbiesta vuodelta 1959 Sandi’s Doll Atticin huutokaupassa v. 2006. Miljardi vaatekappaletta on valmistettu Barbielle ja sen ystäville. Barbie omistaa miljardi kenkäparia. Yli 100 muotisuunnittelijaa on vaatettanut Barbien.

”Barbie on yksi niitä harvoja supertähtiä, jotka eivät ole koskaan oikeasti muuttuneet, paitsi korkeintaan edukseen.” Pukusuunnittelija Bob Mackie.

Upea näyttely! Helteisenä kesäpäivänä ilmastoidussa museossa vierähti nopeasti pari tuntia.

 

Syksy ja sadonkorjuun ilo

Rakastan syksyä! Tykkään poimia sieniä ja marjoja kuten olen aiemmissa postauksissa kirjoittanut. Mielelläni vaeltelen metsässä useamman tunnin päivässä.  Eli joka syksy kymmeniä tunteja. Aika kuluu siellä huomaamatta ilman kelloa. Rakastan metsän tuoksua ja hiljaisuutta. Siellä on niin levollinen mieli.

Viime viikolla poimin vielä mustikoita. Nyt olen keskittynyt sieniin. Kolmen viimeisen päivän aikana olen kerännyt noin 10 kg herkkutatteja. Meillä on täällä tattiparatiisi! Olen niistä niin onnellinen.

Syksyyn tietysti kuuluu omenat. Olen kiitollinen että olen niitä saanut tänä syksynä tyttäreltä ja ystävältä. Meillä kyllä on ollut pari yritystä omenapuiden istutuksesta mökille. Vuosia sitten päätimme istuttaa tänne kolme omenapuuta, yhden jokaiselle tyttärelle. Puut istutettiin syksyllä. Seuraavana keväänä niitä ei enää ollut. Jänikset olivat ne syöneet talven aikana. Parin vuoden kuluttua uusi yritys. Silloin jopa yritimme suojata puut talveksi verkolla. Mutta toinenkin yritys epäonnistui, harmi.

Sain sen verran paljon omenia että tein niistä ison kattilallisen omenasosetta. Kun keitin omenanlohkoja lisäsin sekaan pari kanelitankoa. Siitä tuli tosi hyvää. Sitä voi käyttää kakkujen täytteeksi ja syödä pannukakun kanssa. Yksi loisto idea on käyttää sitä joulutorttuihin luumusoseen sijaan.

Jo vuosia olen pakastanut omenanlohkoja. Mieluummin käytän talvella kotimaisia omenia kuin ulkolaisia omenia.  Niitä on kiva käyttää talvella omenapiirakoihin, omenajälkiruokiin ja aamupirtelöihin.

Moni onkin blogeissaan kesän ja syksyn aikana jakanut ihania omenapiirakka reseptejä. Nyt minäkin jaan ihanan oman kokeiluni.

Pohja on ihan perinteinen pohja:

100 g voita

1 dl sokeria

1 kananmuna

2,5 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

 

Täyte:

Paljon omenanlohkoja, en kuori niitä

2 dl mascarponejuustoa

2 kananmunaa

0,5 – 1 dl sokeria

Pohjan päälle levitän ensin omatekoista omenasosetta ohuen kerroksen. Sitten asettelen lohkot kauniisti soseen päälle. Sitten siivilöin kanelia lohkojen päälle. Sitten lisään täytteen. Paistan 200 asteessa n. 30 minuuttia.

On muuten niin hyvää, ettei muruakaan jää!

Aurinkoisia syyspäiviä meille kaikille!

 

Sienestäjän saaliit

Kolmen viikon mökkeily tauon jälkeen olin jo ihan paniikissa, jäänkö tänä vuonna ilman sieniä. Elokuussa ennen Rooman matkaa, en ollut löytänyt vielä  yhtään tattia. Mikä on tosi harvinaista. Muistan yhden kesän, en kylläkään muista vuotta, jolloin poimin ensimmäiset tatit juhannuspäivänä.

Tämän kesän sienettömyys tai tarkemmin sienien tavallista myöhäisempi ilmestyminen tietysti johtui kuumasta ja kuivasta keväästä ja alku kesästä. Onneksi saatiin sopivasti sadetta ja sen myötä sieniä. Monilla paikkakunnilla sieniä on näyttänyt tulevan tavallista enemmän. Hienoa!

Minun sienien keruu on ollut hyvin rajoittunutta. Olen vuosikymmenet keskittynyt poimimaan lähinnä vain korvasieniä ja tatteja. Tateistakin vain herkkutatteja. Yhden huippu herkkutatti vuoden muistan ikuisesti, silloin nimittäin poimin vain lakit kun niitä tuli niin valtavasti! Rajoittuneisuuteni johtuu siitä että noita sieniä on löytynyt ihan tästä mökin lähimetsistä valtaisat määrät. Kolmeen pakastimeen ei ole marjojen jälkeen mahtunut muita sieniä.

Viime vuosina olen vakavasti harkinnut että menisin sienikurssille. Haluaisin oppia tuntemaan enemmän sieniä ja poimimaan uusia lajeja. Harmi etten tänä vuonna päässyt kursseille. Olin aina väärässä paikassa, väärään aikaan kurssien suhteen.  Toivottavasti se ensi vuonna onnistuu.

Tasan viikon olen ollut täällä mökillä ja joka päivä poiminut sieniä. Nyt on ollut sienestäjän onnenpäivät. Suurin ilonaihe on se että minulla on nyt ihan uusi sieni tuttavuus, kehnäsieni. Omistan kolme sienikirjaa. Tutkittuani kaikista niistä ja lisäksi sain vahvistuksen hyvältä ystävältä, rohkenin poimia niitä. Täällä niitä olikin runsaasti.

Kehnäsieni (Rozites caperata) on kolmen tähden sieni, erittäin hyvä ruokasieni. Nyt meillä sitten on syöty kehnäsienipastaa ja kastiketta. Toki tattejakin olen poiminut. Tänään oli pakko saada tattimuhennosta. Täytyy tunnustaa että herkkutatti on edelleen minun suosikki sieneni.

Mikä on sinun suosikki sieni?

Kaikki tiet vievät Roomaan

Elämässä on aina iloa ja surua. Kuluneen kuukauden aikana olen kokenut isosti molempia.

Suuri ilo oli ensin. Vietimme kaksi viikkoa ikuisessa Roomassa. Kaksi edellistä kertaa olimme turisteina siellä. Nyt meillä oli suuri ilo viettää ja kokea siellä  vauvaperheen arkea.

Matkan kohokohta oli lapsenlapsemme ristiäiset. Niitä vietettiin Saksan evankelis-luterilaisessa kirkossa Roomassa, osoitteessa Via Toscana 7. Kirkko oli pieni ja niin kaunis. Kirkollinen toimitus oli kaksikielinen, saksaksi ja englanniksi. Minulla oli kunniatehtävä, sain lukea siellä isovanhempien rukouksen. Niin kaunis ja herkkä tilaisuus, kunniavieras jaksoi hienosti ja sai kauniin nimen. Tilaisuuden jälkeen saimme nauttia Proseccoa kirkon kauniissa puutarhassa.

Asuimme Monteverdessä ihan Trasteverden vieressä. Alkuperäisen Rooman sanotaan löytyvän Trasteveren kujilta. Alue oli tosi rauhallinen asuinalue, täynnä upeita vanhoja taloja. Sieltä oli vain kahden kilometrin matka Rooman historialliseen keskustaan. Kahden viikon aikana kävelimme paljon. Parhaana päivänä kilometrejä kertyi 17 km. Keskimäärin joka päivä 10 km. Kilometrejä kertyi huomaamatta. Oli vaan niin kiva kävellä katuja, puistoja, piazzoja, nähtävyyksiä ja aistia joka askeleella kaikkea ikivanhaa ja kaunista.

Joka päivälle oli joku ohjelma tai  kohde missä kävimme aamupäivällä. Roomassa oli pohjoisen mummulle suorastaan helle. Joka päivä asteita oli yli +30, enimmillään + 35.  Siellä on suositus ettei vauvoja ulkoiluteta helteellä klo 11 – 17 välisenä aikana. Vaikka valitsimme aina tien varjoisamman puolen, silti oli koko ajan kuuma. Onneksi janoinen voi täyttää vesipullon Rooman 2.000:ssa vesipostissa. Ihan huippu juttu! Koskaan ennen en ole juonut niin paljon vettä kuin siellä join, aina janotti.

Muutaman mielenkiintoisen kohteen mainitsen nyt, myöhemmin lisää. Aiemmin emme olleet käyneet Suomen Rooman-Instituutissa Villa Lantessa sisällä.  Nyt siellä kävimme isolla joukolla. Piazzale Giuseppe Caribaldin näköalapaikan kupeessa sijaitseva Villa Lante aloitti toimintansa 1954 upeassa renessanssi huvilassa. Sen rakennutti paavin korkea-arvoinen virkamies. Näköala korkealta alas kaupunkiin on aivan huikea, yksi Rooman kauneimmista näköaloista. Ja se kuuluu Suomen valtiolle! Kannattaa käydä!

Kolmas kerta toden sanoo, vihdoinkin pääsimme sisälle myös Colosseumiin. Koska oli niin kuuma, päätimme ostaa vähän kalliimmat, jonon ohi liput. Se sijoitus kannatti, ei tarvinnut jonottaa paria tuntia. Olihan se vaikuttava kokemus, ihan mieletön historiallinen nähtävyys.

Roomassa on kirkkoja lähes neljäsataa, kävimme useammassa. Niistä voin joskus kirjoittaa omat jutut.

Autoilimme yhtenä päivänä vuoristoon. Kävimme monessa viehättävässä pikkukylässä. Vierailimme yhdellä ihanalla viinitilalla, Tenuta di Pietra Ponziassa.  Siellä meille tarjoiltiin kolmen ruokalajin privaatti lounas viineineen. Oli todella herkullinen! Toisena päivänä autoilimme pitkin rannikkoa.

Elokuu on italialaisten lomakuukausi. Lähes jokainen roomalainen halua pois kuuden miljoonan asukkaan suurkaupungista. Se tarkoittaa että monet pienet kaupat ja osa ravintoloista on osan kuukautta kiinni. Silti söimme herkullisia lounaita ja illallisia toinen toistaan ihanimmissa ravintoloissa. Italia on niin lapsiystävällinen maa. Pieni vauva vaunuineen otettiin joka paikassa vastaan kunniavieraana.

Matkan jälkeen oli surun vuoro, läheisen pois nukkuminen. Hautajaiset edessä, suru on suuri.

 

 

Onnenpäivä

Ihan jokainen meistä etelästä pohjoiseen on saanut nauttia pitkään oikeasta intiaanikesästä. Kivahan se on että aurinko paistaa aina ja on lämmintä.

Helteeseen vedoten olen lykännyt marjametsään menoa. Marjojen poimiminen on minulle rakas harrastus. Tänä kesänä olen käynyt tähän mennessä ainoastaan kerran mustikka tilannetta kartoittamassa. Silloin ne oli tosi pieniä ja niitä oli tosi vähän tässä mökin lähimetsässä.

Uutisissa on kerrottu että mustikkasato jää puolet pienemmäksi kuin viime vuonna. Se onkin tosi huono uutinen.

Tänä aamuna päätin mennä lakkasuolle katsomaan mikä tilanne on sillä rintamalla. Lähdin matkaan polkupyörällä. Matka on lyhyt vain noin 500 m. Se on mökin lähin pieni suo. Ei siellä kukaan muu käy kuin minä. Kaikki muut menevät autoillaan isoille soille isomman saaliin perään. Sopii minulle!

Paikallisessa lehdessä luki: Hilla, lakka, suomuurain Rubus chamaemorus Kainuussakin vähentynyt, mutta edelleen yleinen soiden ruohokasvi. Sato vaihtelee suuresti. Erittäin maukas. Kauppamarja.

Oletus oli että ei noita kauppamarjoja ole kun on niin pitkä kuiva kausi takana. Yllätys olikin suuri, olihan niitä. Tänään minulla varmaan oli optimi ajoitus, sain poimia kuivia marjoja. Huomisesta alkaen tänne on luvassa sadetta ja voimakkaita ukkoskuuroja.

Oli siellä suolla muuten isoja mustikoitakin mutta minä keskityin nyt keltaisen kullan poimintaan. Olin ihan hurmoksessa. Minua ei edes haitannut + 30 asteen kuumuus eikä tuhannet nälkäiset paarmat.

Saaliiksi sain viisi litraa isoja ja mehukkaita lakkoja. Minä poimin aina vain kypsiä marjoja. Suolle jäi isoja raakileita joten pääsen sinne vielä toisenkin kerran.

Tänään oli onnenpäivä!

Poimitko sinä hilloja vai lakkoja?

Herätys kello 6.00

Kun herää aikaisin ehtii enemmän. Tottahan se on. Mutta oikeasti meidän aikaiseen herätykseen on hyvä syy, GOLF. Luvassa on hellettä koko tulevaksi viikoksi. On miellyttävämpää pelata aikaisin aamulla kun ei ole vielä liian kuuma. Olenkin jo aiemmin täällä kertonut että aamulähdöt kesällä on niitä parhaita. Aamukaste, aurinko, lintujen laulu ja ympärillä kaunis kenttä, ne tuottaa iloa!

Jo koulussa on opetettu että aamiainen on päivän tärkein ateria. Aikaisin aamulla minulla ei oikein ole vielä nälkä. Olen jo monen vuoden ajan tehnyt illalla valmiiksi jääkaappiin ihanan aamiaisherkun. Se maistuu vaikka ei olisikaan hirveä nälkä. Se on joka ikinen aamu eri makuinen, riippuen siitä mitä se pitää sisällään. Välillä se on vähän niin kuin smoothie, välillä raakapuuromainen tai jotain siltä väliltä.

Meidän pakasteista löytyy vielä viime sadon marjoja. Ne pitäisi kiireesti syödä pois uuden sadon alta. Siksi aamuherkku on nyt hyvin marjaisa. Aika kirpeä kylläkin siksi lisäsin siihen pari teelusikallista hunajaa. Hunajan olen saanut lähitalon omasta ”hunajatehtaasta”, ihanaa herkkua. Koska edessä on neljän tunnin golf-kierros, halusin lisätä aamuherkkuun hiutaleita ja siemeniä.

Tässä lista raaka-aineista mitä tänään käytin:

  • – mustiaviinimarjoja
  • – puolukoita
  • – karpaloita
  • – tyrnirouhetta
  • – tuoretta inkivääriä raastettuna
  • – yhden appelsiinin puristettu mehu
  • – hunajaa
  • – kaurahiutaleita
  • – pellavansiemeniä
  • – auringonkukan siemeniä
  • – maustamatonta jogurttia

Aamuherkku on tosi helppo tehdä. Kaikki aineet vaan kulhoon ja sekoitan ne sauvasekoittimella tasaiseksi. Yleensä se on niin paksua että se syödään lusikalla. Odotan jo innolla huomista aamua!

Aurinkoista viikkoa kaikille meille!

Hohtavat nurkat

Huh hellettä! Kaunis päivä tänäänkin, ihan kiva. Mutta liian kuuma ulkona puuhasteluun. Auringonpalvonta ei ole ollenkaan minun juttu, en jaksa olla paikoillani auringossa 15 minuuttia pidempään. Onneksi mökissä sisällä on viileää.

Sain jonkun ihmeellisen päähänpiston että teen tänään meidän makuuhuoneessa suursiivouksen. Hellepäivän voi tietysti viettää monella tavalla.

Minä ryhdyin tuumasta toimeen. Suursiivoushan tarkoittaa että huone siivotaan lattiasta kattoon. Pieni välihuomautus, minulla ei ole tapana tehdä suursiivouksia säännöllisesti esim. jouluna ja juhannuksena. Teen niitä harvakseltaan. Jos innostus valtaa mielen niin silloin on ryhdyttävä heti toimeen.

Aloitin makuuhuoneen tyhjennyksen, ajatuksella kaikki ulos. Päätin pestä täkit ja tyynytkin. Helteellähän pyykit kuivuu pikavauhtia. Sänkyjen kantaminen ulos olikin yllättävän raskas homma. Tässä vaiheessa piti mennä toisen kerran uimaan. Aamu-uinnilla olin jo käynyt. Vesi on tosi lämmintä mutta kyllä se hetkeksi virkistää.

Siivous jatkui. Kun huone oli tyhjä, vuorossa oli perusteellinen imurointi. Sen jälkeen pesin lattian ihan konttaamalla. Tuolla tekniikalla en muista lattioita pesseeni vuosikymmeniin. Puhdasta tuli mutta polvet kipeytyivät. Siivoojan apulainen imuroi sängyt terassilla.

Hetken ihastelin tyhjää huonetta. Sitten alkoi tavaroiden takaisin roudaus. Oli ilo laittaa sänkyihin puhtaat lakanat, täkit ja tyynyt. Joka ikisen huoneessa olevan esineen pesin, kattolampun kristallitkin.

Olen varma että ensi yönä nukun tosi hyvin superpuhtaassa huoneessa ja näen kauniita unia!

 

Täydellinen kesäpäivä ja sen ruoka

Aurinkoista päivää kaikille!

Hyvin nukutun yön jälkeen oli ihana herätä mökillä täydelliseen aamuun. Aurinko paistaa, taivas on kirkkaan sininen, järvi peilityyni ja lämpömittari näytti jo silloin asteita + 20.

Tiedossa kiireetön kesäpäivä, ei ole pakko tehdä mitään. Koska tulossa on hellepäivä, kauppareissun voi siirtää huomiseen.

Päivän tärkein asia on miettiä mitä tänään syödään. Se tarkoittaa mitä kaapista löytyy. Muutaman kiireisen kaupungissa vietetyn päivän jälkeen jääkaappi näyttää vähän vajaalta. Mutta näillä on pärjättävä.

Koska nyt on aikaa, päädyn tekemään haukipullia. Ihana tehdä ruokaa hitaasti nautiskellen. Ensin käyn poimimassa tuoreet nokkoset nokkosmuhennokseen. Ruokaa nokkosista olen valmistanut parin kuukauden aikana noin kerran viikossa. Kesävieraatkin ovat niistä tykänneet.

Sitten keskityn haukipullataikinan valmistukseen. Hauki on aitoa lähiruokaa, läheisestä järvestä pyydettyä. Varsinaista reseptiä minulla ei ole. Täytyy käyttää niitä raaka-aineita ja mausteita mitä täältä löytyy. Omasta yrttimaasta haen ruohosipulia, tilliä, persiljaa ja timjamia.

Tässä lista raaka-aineista mitä tänään käytin kalapulliin. Joka kerta ne on vähän erimakuisia kun en juurikaan maustemittoja käytä.

  • – 500 g haukimassaa
  • – 1  kevätsipuli varsineen kuullotettuna
  • – 1 pullea valkosipulin kynsi
  • – 1/2 dl korppujauhoja
  • – n. 1 dl kermaviiliä
  • – 1 iso kananmuna
  • – paljon tilliä
  • – vähän persiljaa
  • – vähän ruohosipulia
  • – vähän timjamia
  • – ruususuolaa myllystä
  • – valkopippuria
  • – vähän raastettua sitruunan kuorta ja sen mehua
  • Paistoin kalapullat uunissa 200 asteessa. Niistä tuli tosi herkullisia. Lisukkeena oli nokkosmuhennosta, uusia perunoita ja salaattia omasta kasvimaasta.

Ruuasta iloa elämään!