Ostaa, ei osta, ostaa…

Hienoa että kirpputorit on nykyään niin suosittuja. Toisen romu voi olla toisen aarre. Hyvä ettei turhia tavaroita heitetä kaatopaikalle kuormittamaan ja kasvattamaan jätevuoria. Ajatuskin kauhistuttaa että jotain ehjää ja käyttökelpoista pitäisi heittää roskiin. Olen siis tosi huono heittämään tarpeettomia tavaroita roskiin. Mutta kierrättämisessä olen vähän parempi. Olen tosiaan vuosien varrella kehittynyt ja kehittänyt itseäni luopumaan tavaroista. Tykkään sisustaa kotia ja mökkiä kauniilla tavaroilla ja esineillä. On helppo luopua tavaroista jotka eivät tuota iloa silmälle. Kirpputorit on juuri sopivia paikkoja tuollaisille tavaroille.

Olen useana vuotena pitänyt omaa kirpputoripöytää menestyksellisesti. Joku vuosi viikon tai pari, joskus muutaman kuukaudenkin. Harmittaa kun en ole pitänyt kirjanpitoa ensimmäisistä vuosista. Nykyään perheessä on kirjanpitäjä. Tavarat olen hinnoitellut mieluummin alakanttiin kuin yläkanttiin että pääsen niistä eroon. Kappalemääräistä tilastoa ei ole mutta sen voin sanoa että taloudestamme poistuneita tavaroita on paljon, siis todella paljon! Osa vaatteista päätyy suoraan SPR:n konttiin.

Yhtään tyhjää kaappia kodistamme ei kuitenkaan vielä löydy. Koska saatan aina silloin tällöin myös itse ostaa kirpputoreilta jotain mitä kerään. Tykkään kierrellä kotipaikkakunnan kirpputoreja. En niitä kuitenkaan kiertele viikoittain enkä edes kuukausittain. Esittelen tässä viimeisimmät ostokset. Ei niitä kovin monta tavaraa ole, eihän?

Sain viime vuonna syntymäpäivälahjaksi Tamara Aladdinin kääntömaljakon. Tiesin että niitä on aikanaan valmistettu kolmea kokoa. Koska olin niin ihastunut saamaani lahjaan, päätin metsästää sille kaveriksi kaksi muuta kokoa. Nyt minulla sitten on ne kaikki kolme. Ja ne tuottavat iloa!

Kahdesta vanhasta, piippuleimallisesta, Arabian tarjoiluastiasta olen myös onnellinen. Sarja on nimetön. Meillä on pitkään ollut saman sarjan ruokalautaset ja keittolautaset. Ne on nykyään jokapäiväisessä käytössä mökillä. Aiemmin olivat vain vierasastioina mutta eivät enää. Arkikin voi ja saa olla juhlaa!

Tuon lakupurkin halusin ostaa kun se minusta oli niin hauska. Tuottaa varmaan iloa myös lastenlapsille!

Kierrättäminen on iloinen asia! Olethan samaa mieltä?!

Mansikka aarteet

Upea syyspäivä! Aurinko paistaa ja se saa säteillään loistamaan kaikki kauniit astiat. Pakko myöntää että kyllä astioista ja tavaroista voi olla iloa! Omia suosikkeja ja keräilykohteita jaksaa arjessa ihailla joka päivä. Tänään esittelen niistä yhden taiteilijan ja hänen tuotantoaan.

Raija Uosikkinen (1923-2004) oli keramiikkataiteilija, joka teki pitkän uran Arabian tehtaiden astia- ja kuviosuunnittelijana vuodesta 1947 vuoteen 1986, jolloin hän jäi eläkkeelle. Hän valmistui keraamikoksi Taideteollisesta oppilaitoksesta 1947.

Hänen ensimmäisiä isoja tehtäviä Arabialle oli Kaj Frankin uuden B-astiaston koristeversioiden suunnittelu. Näihin kuuluvat muun muassa Linnea, Polaris, Pellervo sekä Hattara joka palkittiin kultamitallilla Yhdysvaltain Sacramentossa 1961. Suosituimpia Uosikkisen malleja ovat Emilia-koriste-esinesarja.  Itse tykkään sarjasta kovastikin. Muutama esine minulla onkin. Tällä hetkellä ne on keräilijöiden suosikkeja ja sen vuoksi aika hintavia. Toinen suosittu sarja on Ali, kuvio on saanut vaikutteita islamilaisesta ornamentiikasta.

Vuonna 1976 Uosikkinen sai suunniteltavakseen vuosilautassarjan, josta syntyi vähitellen 24-osainen Kalevala aiheinen seinälautas kokonaisuus. Minusta ne on aina olleet aika synkkiä. Hän suunnitteli myös Arabian vuosina 1978-1983 valmistetut joululautaset.  Uosikkisen töitä esiteltiin Milanon Triennaalissa 1954 ja 1960 sekä Brysselin Maailmannäyttelyssä 1958.

Uosikkisen tuotannosta olen pikku hiljaa keräillyt tänne mökille Pomona Mansikka sarjaa. Ne oli tuotannossa 1965 – 1973. Kuten olen blogissani aiemmin kirjoittanut että olen tavallaan ostolakossa. Mutta ihan kaikkea vaan ei voi vastustaa. Viime viikonloppuna Antiikki- ja keräilymessuilla vastaan tuli Pomonan Mansikka sarjasta  ruukku. Toki olen niihin törmännyt aiemmin montakin kertaa mutta onnistunut ohittamaan ne sujuvasti. Tällä kertaa ruukun hinta oli niin edullinen että ostopäätös syntyi aika nopeasti.  Noin kuukausi sitten eräässä vanhojen tavaroiden liikkeessä en mitenkään voinut ohittaa saman sarjan talouslevyä ostamatta sitä. Niitä näkee myynnissä tosi harvoin. En edes muista milloin olisin sellaisen edellisen kerran nähnyt myytävänä.

Mansikka kokoelmani tuottaa minulle iloa joka päivä mökki keittiössämme. Muutama astia kokoelmasta vielä puuttuu. Mutta ei kiirettä. Kyllä ne vielä minut löytävät!

Sijoitus arkeen, on hyvä sijoitus!

 

 

 

Barbie – The Icon – näyttely

Helsingissä käydessä ehdin onneksi käymään Barbie – näyttelyssä Kansallismuseossa. Seurana minulla oli lapsenlapset ja ystävä joka oli jo kerran sen käynyt katsomassa. Hän oli näyttelyyn niin ihastunut että kävi siellä vielä kolmannenkin kerran. Kyllä minäkin olin vaikuttunut sen laajuudesta.

Barbie syntyi jo vuonna 1959, mutta lukuisat tyylin ja ulkomuodon vaihdokset ovat pitäneet sen nuorena ja nykyaikaisena. Barbie on todellinen pop-ikoni, se on trendien luoja ja huippumalli, joka on inspiroinut useita taiteilijoita ympäri maailmaa.

Barbara Millicent Roberts Willoiwsista, Wisconsinin osavaltiosta, tekee ensiesiintymisensä New Yorkin lelumessuilla. Nuken myyntihinta oli tuolloin kolme dollaria. Ensimmäisen vuoden aikana Barbie-nukkeja myytiin 351 000 kappaletta.

”Barbie on itsevarma ja itsenäinen nainen, jolla on harvinaislaatuinen kyky nauttia  elämästä ja säilyttää silti ikuisesti viehätysvoimansa.” Muotisuunnittelija Diane von Fyrstenberg.

Vuonna 1997 Huutokaupassa New Yorkissa  myytiin 81 hyvin harvinaista Barbieta. Nukeista 31 oli peräisin Mattelin yksityiskokoelmasta. 50 vuorostaan oli uniikkikappaleita, jotka italialaiset tai muunmaalaiset muotisuunnittelijat olivat varta vasten vaatettaneet (muun muassa Armani, Coveri, Versace, Ferre, Krizia, Gaultier). Huutokaupan järjestivät Mattel ja Vogue yhteistyössä Christie’sin kanssa ja sen tuotto meni hyväntekeväisyyteen.

”Barbie on glamour-ikoni, jolla on ehtymätön vaatekaappi, satumainen koti ja roppakaupalla kivoja ystäviä. Kuka voisi olla rakastamatta Barbieta?” Muotisuunnittelija Peter Som.

Yksi Barbien historian omaperäisimmistä ja moderneimmista näkökulmista koskee lähestymistapaa, joka otettiin käyttöön jo vuonna 1964. Siinä suunnittelun perustana olivat kulttuurienväliset suhteet. Barbie on ylittänyt onnistuneesti kaikki kielimuurit sekä kulttuuriset ja yhteiskunnalliset rajat. Se on 59 elinvuotensa aikana edustanut 50 eri kansallisuutta.

Barbie on jo lähes 60 vuoden ajan ruokkinut tyttöjen unelmia ja kannustanut heitä pyrkimyksissään. Barbie on toiminut yli 150 ammatissa oman mottonsa hengessä: I Can Be. Nämä Barbien monet kansainväliset urat ovat innostaneet ja rohkaisseet vähintään kolmea eri tyttösukupolvea unelmoimaan, lähtemään maailmalla ja tutustumaan siihen rajoituksetta, Barbie filosofian hengessä. Barbie on antanut panoksensa vapaaehtoistyössä niin sairaanhoitajana kuin Unicefin hyväntahdonlähettiläänä, niin puolustusvoimissa kuin useissa muissa työtehtävissä. Vuonna 2008 Barbie hyödynsi oman edustusväriään, pinkkiä, nostaakseen tapetille ympäristösuojelun.

Yli miljardi Barbieta on myyty vuodesta 1959 alkaen. Maailmassa myydään vuosittain miljoona Barbieta. 27 450 dollaria maksettiin alkuperäisestä Barbiesta vuodelta 1959 Sandi’s Doll Atticin huutokaupassa v. 2006. Miljardi vaatekappaletta on valmistettu Barbielle ja sen ystäville. Barbie omistaa miljardi kenkäparia. Yli 100 muotisuunnittelijaa on vaatettanut Barbien.

”Barbie on yksi niitä harvoja supertähtiä, jotka eivät ole koskaan oikeasti muuttuneet, paitsi korkeintaan edukseen.” Pukusuunnittelija Bob Mackie.

Upea näyttely! Helteisenä kesäpäivänä ilmastoidussa museossa vierähti nopeasti pari tuntia.

 

Keräilijän uudet aarteet

Vanha sanontahan kuuluu että keräilevät ihmiset ovat onnellisia. Minä ainakin olen nyt hyvin onnellinen näistä kahdesta uudesta aarteesta jotka sain syntymäpäivälahjaksi! Kauniit kiitokset niiden antajille!

Tavallaan olen ostolakossa. Mutta se tarkoittaa etten osta mitään uutta tavaraa jos en sitä oikeasti tarvitse. Sallittua on ostaa uusi kahvinkeitin rikkoutuneen tilalle. Uusia astioita tai kukkamaljakoita en kaupasta osta.

Harrastuksenani on kiertää kirpputoreja, huutokauppoja, antiikki- ja keräilymessuja ja liikkeitä. Se on tosi hauskaa! Kuulun myös Facebookissa eri ryhmiin mm. Pelastakaa vanhat esineet ja Arabian kirppis ja muutamaan muuhunkin. Vielä viime vuonna ostinkin niistä Arabian vanhoja maitokannuja, voipyttyjä, mittakannuja, maustepurkkeja ja lautasia. Muutaman huonon ostotapahtuman johdosta tänä vuonna en ole enää sitä kautta uskaltanut ostaa mitään.

Koska olen ostolakossa, olen yrittänyt rajoittaa myös vanhojen tavaroiden ostamista. Se on kyllä vähän vaikeaa! Siksi olen päättänyt keskittyä Helena Tynellin aurinkopulloihin ja Arabian Pomona Mansikka sarjaan. Aurinkopulloja saan ostaa jos puuttuva väri ja puuttuva koko osuu kohdalle. Ja tietysti jos hinta on sopiva. Niitähän on valmistettu neljää eri kokoa. Kaikkein suurimmat ovat tänä päivänä kalliita. Muutama viikko sitten sellainen myytiin Bukowskin huutokaupassa vasarahintaan 6.200 e. Korkeaan hintaan vaikutti sen harvinainen väri, rubiininpunainen.

Minun toinen rakas harrastus on sienestys. Pitkään olen haaveillut Finelin tattikulhosta. Ihanaa että sain sen nyt omakseni!

Osaan minä luopuakin tavaroista. Vaikka muu perhe on sitä mieltä etten tarpeeksi!!! Olen minä yrittänyt KonMarittaa. Eli luopua tavaroista mitkä eivät tuota minulle iloa. Tälläkin hetkellä minulla on kirpputoripöytä täynnä myytävää tavaraa.  Olen huono heittämään mitään roskiin joten olen onnellinen jos minulle tarpeeton tavara saa uuden kodin jossain muualla.

Tykkäys ja liputus kierrätykselle!