Pizzaperjantai ja pastalauantai

Minäkö mainoksen uhri? Eilen meillä  tosiaan oli pizzaperjantai. Ihan itse sitä tein ja niin hyvää siitä tuli. Ihmettelin jälkeenpäin, että miksi en tee sitä useammin? Eihän sen tekeminen ole ollenkaan työlästä. Täytyy ihan tunnustaa, että en ole tehnyt moneen vuoteen yhtään pizzaa. Vaikka minä kyllä  tykkään syödä pizzaa. Ehkä sen hyvyyteen vaikutti, että jauheliha oli maailman parasta sellaista. Kyytön paistijauhelihaa, tuoretta ja suoraan tuottajalta ostettua. Kyllä hyvillä raaka-aineilla on iso merkitys siihen miltä ruoka maistuu.

Tänään sitten oli pastalauantai. Kun meidän tytöt oli pieniä, meillä oli aina pastalauantai. Useita vuosia tytöt ja tyttöjen isä tekivät yhdessä itse pastan omalla pastakoneella. Kastikkeet kyllä vaihtelivat mutta kyllä suosituin oli spagetti bolognese. Pastalauantai on sittemmin jäänyt.

Tänään on ollut hirveä lumimyrakkä. Ei ole tehnyt mieli harrastaa mitään ulkoiluun liittyviä aktiviteettejä. Siis muuta kuin Väinö koiran ulkoilutusta. Oli hyvä syy suunnitella, mitä hyvää tänään syödään?

Pakastinta pitäisi tähän aikaan vuodesta jo ahkerasti tyhjentää. Ihan pianhan sen täyttäminen taas alkaa. Reilun parin kuukauden kuluttua pitäisi satokausi korkata korvasienillä. Vielä sieltä löytyy herkkutatteja, kehnäsieniä, suolasieniä, mustikoita, mansikoita, lakkoja, poroa eri muodoissa ja vaikka  mitä muutakin.

Aikani pakastimen hyllyjä penkoessani, löysin pussillisen lehtikaalia. Kukahan sitäkin on ostanut, ei mitään muistikuvaa asiasta. No, ajattelin että tehdäänpä sitten siitä jotain uutta ruokaa. Tunnustan, että lehtikaali on minulle aika vieras raaka-aine. Piti ihan googlettaa, mitä siitä kerrotaan.

Lehtikaali on tummanvihreä, voimakkaan makuinen lehtivihannes. Sitä käytetään keittoihin, salaatteihin ja muhennoksiin. Lehtikaalissa on paljon rautaa ja C-vitamiinia sekä karoteenia, kalsiumia ja proteiinia. Lehtikaali tunnetaan myös runsaasta K-vitamiinipitoisuudestaan. Kuulostaa tosi terveelliseltä!

Seuraava googletus, etsi resepti. Niin sitten päädyin tähän Soppa 365:n reseptiin jota tietysti piti soveltaa, koska kotikeittiöstämme ei löytynyt kaikkia reseptin mukaisia raaka-aineita. Jouduin jättämään pois mm. pistaasipähkinät, koska niitä meillä ei koskaan ole. Muita pähkinöitä ja siemeniä kyllä löytyy. En kuitenkaan korvannut pähkinöitä muilla pähkinöillä. Purjon korvasin salottisipulilla. Ja tietysti lisäsin omasta päästä valkosipulia.

Tässä raaka-aine lista neljälle:

400 g spagettia

200 g lehtikaalia

300 g purjoa, laitoin kyllä paljon vähemmän salottisipulia

2 tl sitruunan kuorta raastettuna

1 rkl oliiviöljyä sipulin ja lehtikaalin kypsentämiseen kattilassa

3 dl vettä tai pastan keitinlientä, laitoin vähemmän

1 kasvisliemikuutio

4 rkl sitruunamehua

1 1/2 dl pistaasipähkinöitä kuorittuna ja murskattuna, jätin siis pois

1 tl valkopippuria

2 dl ruokakermaa

Siitä tuli kevyttä, terveellistä ja hyvää ruokaa! Suosittelen kokeilemaan!

DIY parasta itsetehtynä, mysli

Harmillisen harmaata oli monta päivää.  Ja kun lämpötila oli plussan puolella, ei ollut ne kauneimmat talvipäivät. Mutta nyt, heti kun aurinko taas näyttäytyi, kaikki paremmaksi muuttui. Energiataso nousi välittömästi. Totta se on, että aurinkoisina päivinä jaksaa ja jaksaa tehdä vaikka mitä.

Energiatason nousu tulikin jo tarpeeseen, koska huomenna saapuu hiihtolomalaiset etelästä tänne mökille. Odotan innolla jälleen näkemistä!

Tänään siis oli hyvä siivouspäivä kun oli auringon lisäksi muutama aste pakkastakin. Matot on vielä ulkona tuulettumassa. Lattiat on imuroitu ja pesty. Tuoksuu puhtaalle. Kiva tunne, pitäisi siivota useammin.

Arjen iloa ja onnea on leipoa ja kokkailla keittiössä läheisille kaikkea hyvää. Tuttuja juttuja tulee pääasiassa tehtyä. Lapset ja lastenlapset kyllä tietää mitä se mummu  leipoo ja mitä ruokaa se laittaa. Kuten aiemmin olen blogissani kirjoittanut niin se vakio Mummin piimäkakku on jo leivottu. Poronkäristystä ja rakkaudella tehtyjä lihapullia kyytönlihasta ainakin on tarjolla. Pannukakkua pitää aina tehdä, se on vakio herkku. Nyt teen sen Rekosta ostetusta ternimaidosta. Siitä siis tulee erityisen hyvää. Sitä nautitaan luomumansikoiden ja vaniljajäätelön kera.

Pitkästä aikaa päätin tehdä itse mysliä aamu- ja iltapalalle. Silloin kun sitä teen, käytän sitä myös aamuisiin terveyspommeihin marjojen ja jogurtin sekaan. Sen tekeminenhän on tosi helppoa ja nopeaa. Pitää vaan muistaa ostaa kaupasta sopivat raaka-aineet. Kaupasta en ole mysliä ostanut yli 10 vuoteen. Minusta ne oli niin makeita ja niissä oli monia lisäaineita. Viime aikoina en ole niiden tuoteselosteita tutkinut, toki voivat olla nykyään terveellisempiä. Nykyäänhän siemenet ja pähkinät on oikeaa superfoodia. Taas kerran ihmettelin että miksi en tee sitä useammin. Sitä tuli jo testattua ja  siitä tuli niin hyvää ettei sanotuksi saa! Suosittelen sitä kaikille, tässä raaka-aineet mistä sen tänään tein:

1 dl cashewpähkinöitä

2 dl kaurahiutaleita

1 dl mantelilastuja

1 dl ruishiutaleita

2 rkl auringonkukansiemeniä

2 rkl hunajaa

1/2 dl juoksevaa Oivariinia

2 rkl omenatäysmehua

Rouhi cashewpähkinät. Sekoita kaikki ainekset ja levitä ne leivinpaperinpäälle uunipellille. Paahda 175 asteessa uunin yläosassa 12-13 minuuttia. Kääntele mysliä kerran paahtamisen aikana.

Jos et ole aiemmin kokeillut kotimysliä, kannattaa nyt kokeilla!

Uusi ruoka uunista ulos

Uusi vuosi on täydessä vauhdissa. Kaappeja on siivottu ja Konmaritusta tehty viemällä iso laatikollinen meille tarpeetonta tavaraa Punaisen Ristin Konttiin. Kunnon kohotus on käynnistynyt. Paluu vanhalle tutulle kuntosalille oli hyvä päätös. Siellä meitä odotti uudet super hienot kuntolaitteet. Sieltä saa niin ihanan energisen olon palkaksi.

Uusi vuosi ja uudet reseptit. Olen innokas reseptien keräilijä. Luen kaikista lehdistä kaikki reseptit. Revin niistä parhaat joita haluan kokeilla. Liimaan ne sitten pienellä viiveellä isoon reseptikirjaani. Osaa en sitten kuitenkaan ole koskaan kokeillut ja osasta tulee suosikkeja.

Tänään sitten selasin tätä rakasta reseptikirjaani. Ajatuksena oli että haluan kokeilla jotain uutta reseptiä. Ja tietysti toisena ajatuksena oli, että mitä raaka-aineita kaapista löytyy.

Minähän tykkään ihan tavallisesta arkiruuasta. Ruuan pitää olla yksinkertaista ja mielellään valmistua mahdollisimman nopeasti. Tuntikausia en kuluta aikaa keittiössä. Tietysti juhlaruuat on erikseen. Niiden valmistukseen olen toki valmis käyttämään enemmän aikaa. Silloinkaan en tee mitään pieniä piperryksiä vaan hyvistä raaka-aineista hyvää ja yksinkertaista ruokaa.

Eli tänään päädyin valmistamaan sieni-perunapaistosta. Koska rakastan sieniä, syömme sieniruokia ainakin kerran viikossa. Viime viikolla meillä syötiin tattirisottoa.

Reseptissä oli raaka-aineina vain perunat ja sienet. Ihan niin yksinkertaista ruokaa en kuitenkaan tehnyt. Taas kerran päätin soveltaa ja tehdä ihan omasta päästä kokeilun. Olen nimittäin sitä mieltä, että kyllä sienet tarvitsevat kaverikseen aina sipulia ja vähän valkosipuliakin. Viime viikolla olin ostanut Rekosta pieniä salottisipuleita joten päätin käyttää niitä. Reseptin mukaan perunat keitettiin ensin kuorineen kypsiksi. Ne kuorittiin kuumina ja niistä tehtiin perunamuusi, lisättiin vähän voita ja mausteet. Reseptin mukaan siihen ei olisi lisätty mitään nestettä!? No, minä kuitenkin lisäsin siihen vähän ruokakermaa. Sipulit ja tatit paistoin pannulla kevyesti oliiviöljyssä. Vuoan pohjalle levitettiin puolet perunamuusista. Sitten sienet ja sipulit ja päällimmäiseksi loput muusit. Minä sitten vielä ripottelin muusin päälle parmesaanijuustoa raastettuna.

Siitä tuli niin hyvää että varmasti teen tällä omalla reseptillä sitä toisenkin kerran.

Marjan sieni-perunapaistoksen raaka-aineet:

5-6 Rosamunda-perunaa

100-150 g sieniä

1-2 sipulia

2 valkosipulin kynttä

1 tl suolaa

Mustapippuria sopivasti

75 g voita perunamuusiin

Öljyä sienten ja sipulien paistamiseen

Juustoraastetta sopivasti kuorrutukseen.

Paista 225-asteessa kunnes pinta on rapea n. 15-20 minuuttia.

Silliä joulupöytään

Nyt on se kuuluisa sininen hetki. Puuhastelin keittiössä joulujuttuja. Katsoin ulos ikkunasta täällä joulumaassa. Oli ihan pakko keskeyttää hommat ja mennä ulos ihastelemaan sinistä hetkeä. Aina vaan jaksan sitä ihailla! Harmi kun en saa sitä kännykkäkamerallani ikuistettua sellaisena kuin sen livenä näen. Täällä se sininen hetki on aina kauniimpi kuin kotona kaupungissa. Kaupungissa on niin paljon muita valoja ympärillä häiritsemässä sen kauneutta.

Tänään oli siivouspäivä. Kiva kun on pakkasta ensimmäisen kerran tänä talvena reilusti yli kymmenen astetta. Tuntuu että matot puhdistui ilman pesua kun ne sai tuulettua muutaman tunnin ulkona pakkasessa. Pienen mökin siivous ei vie hirveästi aikaa, varsinkaan kun oli ahkera apulainen joka tuuletti matot ja imuroi.

Ehdin siis hyvin leipomaan yhden tyttöjen suosikki kakun, Vanhan ajan mausteisen piimäkakun. Luin vasta jostain lehdestä että suosituin joulukakku on taatelikakku. Ei meillä. Kerran sellaisen leivoin ja yksin sain sen syödä. Eli meillä leivotaan aina tuo vanha tuttu piimäkakku ilman rusinoita. Reseptin mukaan siihen tosiaan kuuluu rusinat mutta niitä meillä ei missään nimessä saa laittaa! Ei edes aikanaan joulupullaan. Kun tytöt oli pieniä, yritin laittaa joulupullaan rusinoita ja kerroin että ne kuuluvat jouluun. Löysin sitten rusinoita piilotettuna milloin mistäkin eli lapset nyppivät ne pullista pois. Meillä rusinoiden kulutus on olematon. Niiden käyttö on sallittu ainoastaan jouluglögissä manteleiden kanssa!

Tänään tein myös Igorin silligratiinin. Se on kuulunut meidän joulupöytään jo useamman vuosikymmenen. Aikanaan sen teki aina anoppi. Muistelen että resepti on löytynyt joskus 1980-luvulla Kotiliesi lehdestä. Siinä kerrottiin että resepti on venäläiseltä emigrantilta jonka suvussa resepti on kulkenut kauan.  Se on ihan uskomattoman hyvää! Vaikka olen täällä blogeissani kirjoittanut että soveltelen reseptejä periaatteella mitä kaapista löytyy. Tätä reseptiä en ole vuosien varrella miksikään muuttanut. Sitä vaan ei kannata muuttaa koska se on täydellinen resepti sellaisenaan. Tässä saatte reseptin.

IGORIN SILLIGRATIINI

4 Islannin rasvasillifilettä

2 keskikokoista sipulia

1 dl tilli-ruohosipulisilppua

1 dl smetanaa

1/2 dl kermaa

ripaus muskottia, neilikkaa ja currya

5 rkl tomaattisosetta

5 rkl itsetehtyä sinappia

Liota sillifileitä ensin vuorakauden ajan maito-vesiseoksessa (2 osaa maitoa, 1 osa vettä.

Jauha sillit ja sipulit hienoksi monitoimikoneella. Lisää tilli-ruohosipuli-silppu, smetana, kerma, sinappi, tomaattisose ja mausteet. Loraus konjakkia. Sekoita hyvin. Silli säilyy hyvin jääkaapissa tai sen voi pakastaa. Itse lisään maitotuotteet vasta aattona ennen tarjoilua.

Enää kolme yötä jouluaattoon ja sitten saan syödä tuota ihanaa herkkua! Suosittelen sitä ihan kaikille!

 

Jouluglögiä, parasta itsetehtynä

Tiedätkö kuka keksi glögin?

Glögi lämmittää myös maailmalla. Kun lämpötila laskee pakkasen puolelle ja maisema muuttuu talviseksi, on aika nauttia kuppi kuumaa glögiä. Glögi ei tosiaankaan ole vain suomalaisten juoma vaan esimerkiksi kaikissa Pohjoismaissa glögi kuuluu olennaisesti jouluun ja talveen.

Myös saksankielisissä maissa sekä Alsacen alueella Ranskassa maustetut ja lämmitetyt viinit Gluhwein tai vin chaud ovat perinteisiä juomia erityisesti joulumarkkinoilla. Pohjana käytetään usein punaviiniä, joka maustetaan kanelilla, vaniljalla, sitrushedelmillä tai muilla mausteilla ja saatetaan vielä terästää esim. rommilla.

Myös monien muiden Euroopan maiden joulumarkkinoilla höyryävät lukuisat kuumat viinit tai liköörit, jotka on valmistettu maiden omien perinteiden mukaisesti.

Glögin historiasta on yhtä monta tarinaa kuin juomasta on makujakin. Erään version mukaan jo antiikin roomalaiset ja kreikkalaiset olivat taitavia maustamaan viiniä sen maun sekä säilyvyyden parantamiseksi. Tätä viiniä tosin nautittiin alun perin kylmänä.

Ensimmäinen tunnettu glögiresepti on, uskomatonta mutta totta, noin 2 000 vuotta vanha!!! Se löytyy Roomassa eläneen kulinaristin Apicuksen keittokirjasta.

Lämmitettyä viiniä on nautittu Euroopassa aina 1600-luvulta lähtien. Alppimaiden asukkaat juovat suurin piirtein samaa Gluhweinia vielä tänäkin päivänä. Luultavasti juuri tuo juoma on toiminut myös Pohjoismaisen glögin innoittajana.

Suomeen glögi on rantautunut Ruotsista. Suomen glögi-sana tuleekin Ruotsin sanasta glögg, joka taas on muotoutunut sanoista glödgat vin eli hehkuviini. Suomessa glögillä ei siis ole historiallisen pitkiä perinteitä. Glögiä nautittiin Suomessa 1900-luvun alussa lähinnä yläluokan keskuudessa. Koko kansan juomaksi se levisi vasta 1960-luvulla.

Minä olen saanut oman glögireseptini anopilta kauan sitten. Hän taas on sen saanut 1950-luvulla.  Resepti lienee Ruotsista lähtöisin.  Monet glögireseptit  kiertää suvuissa ja on tarkoin varjeltuja aarteita.

Minä keitän joka joulu glögiä suurella hartaudella. Vanha resepti on aina esillä. Vuosien saatossa olen sitä vähän muokannut tähän päivään. Olen vähentänyt sokerin määrää ja parina vuotena olen kokeillut mausteena anista.

Minulle ostetaan glögin pohjaksi halpaa punaviiniä. Ja sitten keittelen hitaasti maustelientä johon tulee

Sokeria

Kardemumman siemeniä

Kokonaisia neilikoita

Kanelitanko

Aniksen kukkia

Muskottipähkinää

Ai että siitä taas tuli niin hyvää! Minä niin tykkään tästä perinteisestä glögistä vaikka kaupat on pullollaan kaikenlaisia uutuuksia.  Glögipulloja annan sitten ystäville joululahjaksi.

Mikä on sinun suosikki glögi?

Hihat on kääritty…15 yötä jouluun

Joulu on jo ovella, kyllä se saa tulla. Minun tai siis meidän perheen jouluvalmistelut on hyvällä mallilla. Paljon on jo tehty mutta eihän kaikkea voi tehdä etukäteen valmiiksi. Kalaherkut teen vasta pari päivää ennen aattoa  valmiiksi. Mielestäni niiden maku ei pakastimessa parane, ne on parasta tuoreena.

Joulukortit olen tehnyt ja kirjoittanut jo kuukausi sitten. Postiin vein ne isossa punaisessa kuoressa viikko sitten. Jokohan ne on perillä?

Minähän ostelen lahjoja lahjakaappiini ympäri vuoden. Jos eteen tulee joku ihana esine, astia tai vaate, ostan sen. Usein mietin jo siinä vaiheessa, kenelle  tulen sen antamaan. Ostan vain lahjoja jotka tuottavat minulle iloa, antamisen iloa! En vaan voi ostaa minun silmälle epämieluisaa lahjaa kenellekään. Minulla ei ole stressiä ainakaan joululahjoista. Ne on olleet valmiiksi paketoituna jo ennen joulukortteja eli lähes kaksi kuukautta. En voisi kuvitellakaan että lähtisin joulukuussa joululahjaostoksille. En varmaan edes löytäisin yhtään sopivaa lahjaa kenellekään paniikissa. Silloinhan kaupoissa on niin paljon kiireisiä ihmisiä ostoksilla, ei sovi minulle. Lahjat pitää ostaa kaikessa rauhassa!

Lanttulaatikot tein jo pari viikkoa sitten. Ostin luomulanttuja 5 kg. Teen siis laatikoita suuren määrän koska annan niitä ystäville joululahjaksi. Lanttulaatikoista tulee niin huumaava tuoksu ja jouluinen tunnelma. Porkkalaatikotkin on tehty luomuporkkanoista.

Perinteitä pitää kunnioittaa. Meidän perheessä se tarkoittaa että joka joulu tarjolla pitää olla lakkajäädykettä, omin käsin poimituista lakoista.  Tyttöjen toive on toteutunut jo yli 20 vuotta. Alun perin resepti oli Pirkka-lehdestä 1990-luvulta. Mutta reseptiä olen muunnellut vuosien varrella mieleiseksi. Nyt se on ollut vuosia sama resepti tai minähän osaan sen jo ulkoa. Nyt se on tehty valmiiksi pakastimeen odottamaan jouluaattoa. Jaan tässä teille maailman parhaan lakkajäädyke reseptin päästäni (kuvassa on alkuperäinen Pirkka-lehden resepti).

LAKKAJÄÄDYKE

2 kananmunaa

1/2 dl sokeria, vähän enemmän jos tykkää makeasta

1 prk Flora Vanillaa  (2,5 dl)

n. 500 g lakkoja

2-3 rkl lakkahilloa

1-2 rkl tyrnirouhetta

1 ps (90g) Omar karkkeja

Suurin homma on leikata saksilla Omar karkit pieniksi paloiksi. Aika iso työ on myös paseerata lakat siivilän läpi. Siinä hommassa käsi aina väsyy. Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi. Vatkaa myös vaniljavaahto. Yhdistä vaahdot keskenään. Lisää varovasti nostellen paseeratut lakat, lakkahillo, tyrnirouhe ja karkit. Huuhdo kylmällä vedellä noin kahden litran rengasvuoka ja kaada jäädykeseos vuokaan. Jäädytä sitä vähintään 5 tuntia tai yön yli.  Jäädykkeen voi tarjoilla vaikka lakkakastikkeen kanssa. Kannattaa kokeilla!

Mikä on teidän perheen jälkiruoka jouluaattona?

 

Uusi viikko, uusi ruoka

Se on sitten marraskuun viimeinen viikko alkanut. Pian on joulu, ihanaa!

Heräsin aamulla pirteänä uuteen viikkoon, suurin odotuksin mitähän kivaa viikko tuokaan tullessaan. Niin paljon minulla oli energiaa että heti aamulla keittokirjaa selatessa päätin tehdä jotain ihan uutta ruokaa.

Eilen olikin välipäivä ruuanlaitossa koska kävimme sunnuntain kunniaksi ulkona syömässä. Pitkästä, pitkästä aikaa kävimme kreikkalaisessa ravintolassa. Ruoka oli oikein herkullista!

Pakastinta penkoessa löysin sieltä 500 g ahvenfileitä. Eli niistä pitäisi valmistaa jotain herkkuruokaa. Aika pian löysinkin mieleisen Kalastajan gratiinin reseptin. Ohjeessa kala suosituksena oli kuha mutta minä tein sen ahvenista.

Minä kyllä aina luen ensin tarkkaan ohjeen mutta sitten alkaa se soveltaminen. Minun kokkaukseni punainen lanka on jo vuosia ollut se että valmistan ruokaa raaka-aineista mitä kaapista löytyy. Hyvin se on toiminut, ei ole yhtään ruokaa jäänyt syömättä. Leipomisessa ei voi kyllä yhtä paljon soveltaa. Leipoessa aika tunnollisesti noudatan reseptin aineita ja määriä.

Koska tämän päivän ruoka oli niin hyvää, halua jakaa reseptin teille kaikille. Koska olen soveltaja, jätin pois juurisellerin. Sitä meillä ei ole koskaan jääkaapissa. Se ei vaan kuulu suosikkeihini mutta syön toki jos joku sitä minulle tarjoaa. Mausteita en mittaile, laitan niitä ”sopivasti”, toki vähän maistellen. Minun ruoka ei ole koskaan mautonta, joskus tunnustan että se on vähän liian pippurista. Tykkään niin kovasti pyöräyttää pippurimyllystä mustapippuria !!!

Kalastajan gratiini, 4 annosta

500 g ahvenfileitä

ripaus suolaa

1 purkki (200g) ranskankermaa

1 dl vettä

4 rkl hienonnettua tilliä

ripaus suolaa ja rouhittua valkopippuria

 

Juuresseos

500 g jauhoista perunaa

300 g porkkanaa

200 g juuriselleriä

25 g voita

1 kananmuna

ripaus suolaa ja rouhittua mustapippuria

Koristeeksi sitruunan lohkoja ja tuoretta tilliä

Ensin valmistetaan juuresseos. Juurekset kuoritaan, pilkotaan ja keitetään suolalla maustetussa vedessä kypsiksi. Valutetaan ja survotaan karkeaksi voin kanssa. Lisätään kananmuna ja mausteet. Seos levitetään vuoan pohjalle. Suolalla maustetut kalafileet laitetaan juuresseoksen päälle. Niiden päälle lusikoidaan ranskankermaseos (vesi, tilli ja mausteet). Ruokaa kypsennetään 200-asteisessa uunissa keskitasolla noin 30 minuuttia. Ja sitten sitä syödään hyvällä ruokahalulla.

Kannattaa kokeilla. Mikä on sinun suosikki kala? Minulla niitä on kaksi ylitse muiden, ahven ja siika.

Punaisen tuvan leipää

Monta kaunista aurinkoista päivää on nyt takana, toivottavasti ainakin yhtä monta edessäkin. Tosiasia on se että kun aurinko paistaa parin viikon harmauden jälkeen niin olo on paljon energisempi ja valoisampi. Olen saanut kaikki tekemättömät kotityöt nyt tehtyä.

Nyt sitä energiaa riitti myös leipomiseen. Pitkästä aikaa päätin leipoa saaristolaisleipää. Piti oikein miettiä, milloin olin niitä edellisen kerran leiponut? Vastaus, heinäkuussa ennen Rooman matkaa. Niin se aika vierähtää…

Nyt oli siksikin hyvä hetki leipoa koska olin juuri ostanut Rekosta monenlaisia luomujauhoja jauhokaapin täydennykseksi.

Joka kerta kun leivon ihmettelen miksi en leivo useammin? Leipominen on vaan niin rentouttavaa! Ja voi mikä ihana tuoksu keittiöstä leijuukaan koko kotiin, tällä kertaa koko mökkiin.

Entä sitten se hetki kun leikkaat ensimmäisen palan vähän vielä lämmintä leipää ja maistat sitä? Se vaan on pysäyttävän hyvää! Tuntee itsensä hetkeksi ihan mestarileipuriksi. Toki saaristolaisleipä on parhaimmillaan vasta parin päivän kuluttua siitä kun se on uunista otettu ulos. Mutta eihän sitä nyt maistamatta jaksa kahta päivää odottaa, eihän?

Tässä olisi se resepti jolla tänään leivoin.

1 l omenatuoremehua

2 pkt hiivaa

1 rkl suolaa

3 dl maltaita

3 dl vehnäleseitä

3 dl ruisjauhoja

11 -13 dl vehnäjauhoja

3 dl siirappia

 

Tänään leivoin ensimmäisen kerran niin että nesteenä oli omenatuoremehua, voin antaa siitä suosituksen. Pitkään käytin appelsiinituoremehua ja vuosia sitten aina piimää. Kiva kokeilla eri vaihtoehtoja!

Mikä leipä on sinun suosikkisi?

Syksy ja sadonkorjuun ilo

Rakastan syksyä! Tykkään poimia sieniä ja marjoja kuten olen aiemmissa postauksissa kirjoittanut. Mielelläni vaeltelen metsässä useamman tunnin päivässä.  Eli joka syksy kymmeniä tunteja. Aika kuluu siellä huomaamatta ilman kelloa. Rakastan metsän tuoksua ja hiljaisuutta. Siellä on niin levollinen mieli.

Viime viikolla poimin vielä mustikoita. Nyt olen keskittynyt sieniin. Kolmen viimeisen päivän aikana olen kerännyt noin 10 kg herkkutatteja. Meillä on täällä tattiparatiisi! Olen niistä niin onnellinen.

Syksyyn tietysti kuuluu omenat. Olen kiitollinen että olen niitä saanut tänä syksynä tyttäreltä ja ystävältä. Meillä kyllä on ollut pari yritystä omenapuiden istutuksesta mökille. Vuosia sitten päätimme istuttaa tänne kolme omenapuuta, yhden jokaiselle tyttärelle. Puut istutettiin syksyllä. Seuraavana keväänä niitä ei enää ollut. Jänikset olivat ne syöneet talven aikana. Parin vuoden kuluttua uusi yritys. Silloin jopa yritimme suojata puut talveksi verkolla. Mutta toinenkin yritys epäonnistui, harmi.

Sain sen verran paljon omenia että tein niistä ison kattilallisen omenasosetta. Kun keitin omenanlohkoja lisäsin sekaan pari kanelitankoa. Siitä tuli tosi hyvää. Sitä voi käyttää kakkujen täytteeksi ja syödä pannukakun kanssa. Yksi loisto idea on käyttää sitä joulutorttuihin luumusoseen sijaan.

Jo vuosia olen pakastanut omenanlohkoja. Mieluummin käytän talvella kotimaisia omenia kuin ulkolaisia omenia.  Niitä on kiva käyttää talvella omenapiirakoihin, omenajälkiruokiin ja aamupirtelöihin.

Moni onkin blogeissaan kesän ja syksyn aikana jakanut ihania omenapiirakka reseptejä. Nyt minäkin jaan ihanan oman kokeiluni.

Pohja on ihan perinteinen pohja:

100 g voita

1 dl sokeria

1 kananmuna

2,5 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

 

Täyte:

Paljon omenanlohkoja, en kuori niitä

2 dl mascarponejuustoa

2 kananmunaa

0,5 – 1 dl sokeria

Pohjan päälle levitän ensin omatekoista omenasosetta ohuen kerroksen. Sitten asettelen lohkot kauniisti soseen päälle. Sitten siivilöin kanelia lohkojen päälle. Sitten lisään täytteen. Paistan 200 asteessa n. 30 minuuttia.

On muuten niin hyvää, ettei muruakaan jää!

Aurinkoisia syyspäiviä meille kaikille!

 

Herätys kello 6.00

Kun herää aikaisin ehtii enemmän. Tottahan se on. Mutta oikeasti meidän aikaiseen herätykseen on hyvä syy, GOLF. Luvassa on hellettä koko tulevaksi viikoksi. On miellyttävämpää pelata aikaisin aamulla kun ei ole vielä liian kuuma. Olenkin jo aiemmin täällä kertonut että aamulähdöt kesällä on niitä parhaita. Aamukaste, aurinko, lintujen laulu ja ympärillä kaunis kenttä, ne tuottaa iloa!

Jo koulussa on opetettu että aamiainen on päivän tärkein ateria. Aikaisin aamulla minulla ei oikein ole vielä nälkä. Olen jo monen vuoden ajan tehnyt illalla valmiiksi jääkaappiin ihanan aamiaisherkun. Se maistuu vaikka ei olisikaan hirveä nälkä. Se on joka ikinen aamu eri makuinen, riippuen siitä mitä se pitää sisällään. Välillä se on vähän niin kuin smoothie, välillä raakapuuromainen tai jotain siltä väliltä.

Meidän pakasteista löytyy vielä viime sadon marjoja. Ne pitäisi kiireesti syödä pois uuden sadon alta. Siksi aamuherkku on nyt hyvin marjaisa. Aika kirpeä kylläkin siksi lisäsin siihen pari teelusikallista hunajaa. Hunajan olen saanut lähitalon omasta ”hunajatehtaasta”, ihanaa herkkua. Koska edessä on neljän tunnin golf-kierros, halusin lisätä aamuherkkuun hiutaleita ja siemeniä.

Tässä lista raaka-aineista mitä tänään käytin:

  • – mustiaviinimarjoja
  • – puolukoita
  • – karpaloita
  • – tyrnirouhetta
  • – tuoretta inkivääriä raastettuna
  • – yhden appelsiinin puristettu mehu
  • – hunajaa
  • – kaurahiutaleita
  • – pellavansiemeniä
  • – auringonkukan siemeniä
  • – maustamatonta jogurttia

Aamuherkku on tosi helppo tehdä. Kaikki aineet vaan kulhoon ja sekoitan ne sauvasekoittimella tasaiseksi. Yleensä se on niin paksua että se syödään lusikalla. Odotan jo innolla huomista aamua!

Aurinkoista viikkoa kaikille meille!