Rakkaudesta perunaan… peruna ei muuten lihota

Rakastan perunaa kuten moni muukin suomalainen. Peruna on suomalaisille tuttu, turvallinen ja halpa raaka-aine. Harmi, että sen kulutus meillä on laskenut. Koronavirus epidemian alkuvaiheessa kauppojen hyllyiltä loppuivat ensimmäisenä pastat ja riisit. Miksi ihmiset eivät ostaneet perunaa? Nyt perunanviljelijät ovat suuressa pulassa, kun varastot on pullollaan perunaa. Ja pian kauppoihin ilmestyy ensimmäiset varhaisperunat. Tässä ikävässä poikkeustilanteessa missä elämme mahdollisesti pitkäänkin, meidän jokaisen pitäisi miettiä ostoskäyttäytymistämme ja ostaa kotimaisia tuotteita. Ostetaan perunaa!

Peruna (Solanum tuberosum) on koisokasvien heimoon kuuluva kasvi.  Kaikki tiedämme, että peruna on yksi eniten käytetyistä ravintokasveista Euroopassa ja Etelä- ja Pohjois-Amerikassa. Peruna kuuluu niiden yhdeksän viljakasvin joukkoon, joiden avulla tuotetaan 75 % ihmisravinnosta.

Peruna on peräisin Etelä-Amerikasta Andien alueelta. Siellä sitä on viljelty varsinkin vuoristoalueilla jo tuhansia vuosia.

Espanjalaiset valloittajat toivat 1500-luvulla perunan Eurooppaan. Todennäköisesti Andeilta Espanjaan palanneet merimiehet käyttivät sitä samoin kuin maissia ravintonaan merimatkan aikana. Varhaisin sitä koskeva kirjallinen maininta on peräisin Andeilla 1530-luvulla matkustaneelta Cieza de Leonilta.

Nykyisin pidetään todistettuna, että Kanariansaarilla perunaa viljeltiin kaupallisesti viimeistään vuonna 1567, jolloin se mainittiin erään sieltä Antwerpeniin lähteneen laivan rahtikirjassa. Espanjan mantereella sitä on viljelty jo vuonna 1570.

Pitkät ajat vain harvat ihmiset Euroopassa viljelivät tai söivät perunaa. Varsinkin kirkollisissa  piireissä levitettiin huhua, että kasvi olisi myrkyllinen tai muuten vahingollinen sielulle. Monet papit jopa kielsivät seurakuntalaisia viljelemästä perunaa sillä perusteella, ettei sitä mainita Raamatussa eikä se siksi kelvannut ihmisravinnoksi.

Kasvitieteilijät kuitenkin kasvattivat perunaa puutarhakasvina jo 1600-luvun alussa. Suurimmassa osassa Eurooppaa sitä alettiin vasta 1700-luvulla viljellä peltomittakaavassa.

Suomessa perunoita on nähty ainakin 1720-luvun lopulta, jolloin niitä tuli Inkooseen Fagervikin kartanoon saksalaisten peltiseppien mukana. Perunanviljelyä edisti erityisesti Asikkalan seurakunnan kappalainen Axel Laurell, joka kehui perunoita jokaisen saarnansa yhteydessä. Hän julkaisi myös opaskirjan perunan viljelystä vuonna 1773. Peruna vei pian nauriin aseman suomalaisten perinteiseksi perusravinnoksi.

Suomessa syötiin perunoita 52,3 kg henkeä kohti vuodessa (Luonnonvarakeskus, Ravintotase, Tilastokeskus 2014). Vuonna 1956 suomalainen söi noin 188 kg perunaa vuodessa. Euroopan maista Suomen perunan kulutus henkeä kohden on kahdeksas, Ruotsi viides. Eniten Euroopassa perunoita syödään Liettuassa ja Irlannissa. Kaukoidässä ja Afrikassa perunan kulutus on huomattavasti lisääntynyt.

Perunan hiili- ja vesijalanjälki on huomattavasti pienempi kuin esimerkiksi riisin ja pastan. Yhden peruna-annoksen tuottaminen kuluttaa energiaa vain kolmasosan pastaan ja viidesosan riisiin verrattuna. Vedenkulutus on vain puolet pastan ja kolmasosan riisin veden kulutuksesta. Peruna sisältää runsaasti C-vitamiinia, magnesiumia, kaliumia, rautaa ja kuitua, mutta ei juurikaan rasvaa.  Tiedot on Wikipediasta.

Meillä oli eilen perunapäivä. Yleensä meillä on aina monenlaisia perunalajikkeita kaapissa,  Siikliä, Rosamundaa, Puikulaa ja Annabellaa. Mutta nyt poikkeusoloissa vain pieni määrä yhtä lajiketta, vähän vajaa kilo ja niiden arvo oli muutaman euron (luomua).

Lounaaksi olin päättänyt tehdä poronkäristystä ja perunamuusia. Tosi kauan suunnitelmissa on ollut kokeilla perunankuorisipsejä. Se päivä toteutui eilen. Kuorin hyvin pestyt perunat huolellisesti, että sain paksuhkoja perunankuoria sipsejä varten. Perunankuorissahan on paljon makua ja kuorista saa myös parhaat terveyshyödyt irti. Sipsien tekohan on tosi helppoa. Kuorien sekaan lisätään vain oliiviöljyä, suolaa ja pippuria. Ja ne paistetaan uunissa rapeiksi. Nyt tein luksusversion, koska käytin sipseihin tryffelisuolaa. Sipseistä tulikin todella rapeita ja maukkaita. Aion tehdä niitä pian uudestaan. Reseptin otin lahjaksi saamastani ihanasta Peruna-kirjasta. Kirjan ovat kirjoittaneet Sanna Mansikkamäki ja Pia Inberg vuonna 2018.

Perunamuusia jäi vähän  yli, joten päätin tehdä meille jälkiruuaksi perunapannukakkua. Sitä olinkin tehnyt edellisen kerran pari viikkoa sitten. Pannari nautittiin omin käsin poimittujen vadelmien kanssa. Koristeeksi lisäsin mantelilastuja, suklaata ja sitruunasorbettia. Tänä aamuna käytin perunamuusin viimeiset rippeet munakkaaseen.

Eilen siis oli hyvä päivä, ei syntynyt turhaa ruokajätettä! Ympäristönäkökulmasta ajateltuna peruna on ekologista ruokaa. Ostan perunat Rekon ruokapiiristä, joten se on lähiruokaa. Muistakaa, että peruna tosiaan on ympäristöystävällisempi vaihtoehto kuin riisi ja pasta. Ja se kuuluu vähäisimpiä ilmastovaikutuksia aiheuttavaan tuoteryhmään. Terveellinen peruna ei myöskään lihota!

Mennään perunaostoksille!

ChocoSomnian suklaaparatiisi

 

Olen aina ollut oikea herkkusuu ja tykännyt erityisesti suklaasta. Hienoa, että meillä Oulussa on oma pieni suklaapuoti ChocoSomnia! Siellä myydään suklaamestari Riikan intohimolla ja ammattitaidolla valmistettua käsintehtyä artesaani suklaata. Raaka-aineet ovat laadukkaita ja kauniiseen ulkonäköön sekä makuihin on kiinnitetty paljon huomiota. Makuja on useita, ja ne vaihtuvat vuodenaikojen mukaan. Keväällä ja kesällä nautitaan keveästä raikkaudesta mm. tyrnistä, mintusta, mustikasta. Joulun aikaan suklaassa maistuvat jouluiset maut kuten pipari, kaneli ja inkivääri. Yllä olevassa kuvassa punainen korkokenkä on kokonaan syötävä, siis suklaata! (Tuuli Nikki Photography)

(Tuuli Nikki Photography)

Olen käynyt puodissa ostoksilla jo monta kertaa. Viime joulukuussa minulla oli ilo olla mukana järjestämässä 14 ihanalle naiselle suklaatasting. Olin niin innoissani kun sain kuulla suklaan historiaa ja maistella lukemattomia ihania suklaita. Silloin päätin kirjoittaa jutun blogiini suklaasta ja ChocoSomniasta. Kiitos Jenna ja Riikka eilisestä tapaamisesta suklaapuodissa! Sain kertauskurssin suklaanhistoriasta ja muutaman upean valokuvan näistä aurinkoisista ja energisistä naisista ja puodista!

Suurin osa meistä tuskin tietää, että maailman luultavasti rakkain ja koukuttavin makea herkku suklaa saadaan kaakaopuun siemenistä eli pavuista ja että kaakaopuun tieteellinen nimi Theobroma cacao tarkoittaa ”jumalten ruokaa”. Niin ikään suurin osa meistä mieltää suklaan kiinteäksi aineeksi, vaikka sitä on ennen muinoin nautittu pitkään juomana eikä syötävänä. Milloin ja miten pavuista tuli ensin juoma ja sitten levy?

Mayat ovat nauttineet kaakaota ainakin 6000 vuotta. Sitä on viljelty useita tuhansia vuosia. Suklaan juuret ovatkin kaukaa  n. 600 eKr.

Kristoffer Kolumbus löysi kaakaopavut Keski-Amerikasta 1500-luvun alussa . Asteekit uskoivat kaakaopapujen taikavoimaan ja käyttivät niitä jopa valuuttana. Kerrotaan, että he vaihtoivat Kolumbuksen kanssa säkillisen arvokkaita papuja Euroopasta tuotuun kauppatavaraan. He myös tarjosivat Kolumbukselle juomaansa jota valmistivat murskatuista kaakaopavuista ja maustoivat sitä chilillä ja vaniljalla. Kolumbus ei kylläkään siitä pitänyt. Silkasta uteliaisuudesta hän kuitenkin otti mukaansa papuja Espanjaan.

Parikymmentä vuotta myöhemmin espanjalainen konkistadori Hernan Cortes astui näyttämölle. Hän toisin kuin Kolumbus oivalsi hyvin nopeasti kaakaopavun tarjoamat mittavat mahdollisuudet. Hänkin vei Espanjaan mukanaan papuja, samoin asteekkien suklaajuoman xocolatlin reseptin. Cortesin ansiosta juoma tuli muotiin rikkaiden keskuudessa. Espanjalaiset rikastuivat perustamalla Keski-Amerikkaan ja muualle kaakaoplantaaseja. Kaakaopuu vaatii kasvulämpötilakseen vähintään 24 astetta ja juuri oikeanlaisen maaperän. Tänä päivänä johtavia tuottaja maita on Norsunluurannikko, Ghana ja Indonesia, perässä tulevat Kamerun, Nigeria, Brasilia, Ecuador, Dominikaaninen tasavalta, Malesia ja Togo.

Espanjaan perustettiin vuonna 1580 ensimmäinen kaakaojalostamo. Sen jälkeen kaakaon voittokulkuetta ei pysäyttänyt mikään. Kaakaon juonti  levisi kulovalkean tavoin muualle Eurooppaan ja lopulta Pohjois-Amerikkaan ja ympäri maailmaa. Vuonna 1687 kehitettiin kaakaoprässi. Vuonna 1756 aloitettiin koneellinen kaakaomassan valmistus Ranskassa. Vuonna 1760 avattiin suklaapuoti Royal Pariisissa. Vuonna 1828 van Houten valmisti ensimmäisen kerran kaakaojauhetta. Vuonna 1875 Henri Nestle kehitti maitojauheen ja Tobler valmisti ensimmäiset maitosuklaat. Lindt kehitteli konssaus-menetelmän, jossa suklaamassaan lisätään enemmän kaakaovoita ja massaa sekoitetaan useiden päivien ajan, jolloin tuloksena on nykyään tuntemamme tasainen sileä suklaa.

Suipot hedelmät eli marjat itävät varrettomina suoraan puun rungosta ja oksista. Ne ovat noin 20 cm pitkiä ja väriltään vihreitä, punaisia, violetteja, keltaisia ja kullaruskeita. Pavut ovat hedelmien sisällä. Satoa kerätään ympäri vuoden, mutta suurimmillaan se on marraskuusta tammikuulle ja toukokuusta heinäkuulle. Poimiminen on hyvin työlästä, koska sitä ei voi tehdä koneellisesti vaan käsin.

Kaakaopapujen jalostuksessa on monta aikaa vievää vaihetta. Niistä voisi tehdä ihan oman postauksen. Vaiheita on paahtaminen, jauhaminen, konssaus ja temperointi. En voi olla tässä mainitsematta yhtä alkuvaihetta. Miten saadaan suklaan hieno maku ja aromi esille. Pavut ja malto pinotaan puulaatikkoon tai banaaninlehdille, peitetään ja jätetään kuudeksi tai seitsemäksi vuorokaudeksi pieneliöiden käsiteltäväksi!!! Kuulostaa mielenkiintoiselta! Käydessään pavut tummuvat ja kaakaon ihastuttava tuoksu pääsee vähitellen esiin. Papuja kuivtaan auringossa jopa kaksi viikkoa. Sen jälkeen ne lapioidaan säkkeihin ja laivataan eri puolille maailmaa suklaatehtaisiin jalostettavaksi.

ChocoSomnia järjestää ryhmille suklaatyöpajoja ja suklaatasting tilaisuuksia. Loistava lahjaidea on ostaa käsintehtyä suklaata vaikka Ystävänpäivälahjaksi tai ihan vain omiin herkkuhetkiin. Meillä oli eilen karkkipäivä ja silloin nautimme ChocoSomnian minttusuklaata.

ChocoSomnian pieni suklaapuoti löytyy osoitteesta Mannenkatu 2 C, 90130 Oulu, samassa talossa on Ravintola Tuba ja viereissä talossa Ravintola Rauhala. Kannattaa ehdottomasti käydä suklaaostoksilla!

 

Marraskuun hyvät ja huonot keittiöuutiset

Pari viimeistä päivää tai oikeastaan kai pari viikkoa on ollut niin, niin harmaata ja synkkää, kun ikkunasta katsoo ulos. Mutta tänään kaikki on toisin. Jo aamu oli huikean kaunis! Siitä sai heti ylimääräistä energiaa tulevaan päivään. Suunnitelmat meni uusiksi.

Päätin lähteä meidän Väinö koiran kanssa hiihtämään. Se olikin jo neljäs hiihtolenkki alkavalle talvelle vaikka eletään vasta marraskuuta. En ole koskaan aikaisemmin aloittanut hiihtokautta näin aikaisin, ehkä joskus lapsena. Aikuisiällä monta talvea on jäänyt väliin etten ole hiihtänyt ollenkaan. Olen kyllä aina tykännyt hiihtämisestä enemmän kuin laskettelusta.  Nyt nautin hiihtämisestä yksin omien ajatusten kanssa täysillä! Eilen ja yön aikana oli satanut lunta. Siksi oli aivan erityisen ihanaa hiihtää omilla laduilla täydellisessä hiljaisuudessa puhtailla valkoisilla hangilla. Bonuksena auringon läsnäolo.

Jouluun on aikaa vajaa kuukausi. Normaalisti jouluvalmistelut olisi täydessä vauhdissa tälle jouluihmiselle. Koska vietämme tulevan joulun Italiassa niin nyt tekemistä on aika vähän. Toki olen jo joulukortit kirjoittanut, muutaman paketin paketoinut ja glögit keittänyt.  Mutta nyt on ollut aikaa kokeilla muutamia uusia juttuja keittiössä.

Ostin Rekosta innoissani ison määrä tuoretta lehtikaalia. Se kun on tunnetusti niin terveellistä.  Lehtikaali on voimakkaanmakuista. Sitä voi käyttää keittoihin, salaatteihin ja muhennoksiin.  Siinä on paljon rautaa, C-vitamiinia, K-vitamiinia, karoteenia, kalsiumia ja proteiinia. Sehän on kevyttä joten ostos näytti kotona lehtikaalivuorelta. Mietin mitä ihmettä siitä tekisin?

 

Nyt olen pari viikkoa lisäillyt sitä illan voimajuomiin, aamusmootheihin ja salaatteihin. Uutena ruokana kokeilin sitä pastakastikkeeksi. Se ei kyllä päässyt jatkoon. Kuten olen useasti kertonut, että minulla on tapana soveltaa reseptejä. Nyt tuli mieleen, että pitäisikö joskus tehdä joku ruoka ihan reseptin mukaisesti? Tulisiko siitä sittenkin parempi? Saatan harkita. Joka tapauksessa lehtikaalipasta ei ollut meidän suosikki ruokaa.

No, sitten kokeilin seuraavaksi lehtikaalisipsejä. Tosi helppo juttu toteuttaa. Et tarvitse muuta kuin lehtikaalin paloja, suolaa ja oliiviöljyä. Niistä sitten tulikin ihan älyttömän hyviä ! Tein niitä täyden pellillisen.  Suurimman osan söin yksin ja annoin kaverillekin. Loput lisäilin aamu- ja iltajuomiin ja salaatteihin. Seuraavana päivänä tein sipseistä innostuneena porkkanasipsejä. Ne eivät olleet ollenkaan niin hyviä kuin lehtikaalisipsit.

Leipää ja sämpylöitä leivon muutaman kerran kuukaudessa. Saaristolaisleipä on suosikkileipäni. Pataleipäkin on hyvä ja helppo vaihtoehto. Sämpylöitä tulee tehtyä mökillä, varsinkin silloin, kun leipä on loppumassa. Kauppaa ei ole lähellä eikä lähin kauppa ole auki kellon ympäri.  Kuivahiivaa täytyy olla aina kaapissa!

Ystäväni kehui miten helppoa on leipoa yönyli sämpylöitä Sikke Sumarin ohjeella. Se kuulosti kokeilemisen arvoiselta. Taikina tehdään illalla valmiiksi jääkaappiin ja sämpylät paistetaan aamulla ilman kohottamisia.  Nyt kun päätin niitä tällä viikolla kokeilla täällä mökillä niin eihän minulla sitten ollutkaan tarvittavia jauhoja. Sorry Sikke, jouduin taas soveltamaan. Eli ei ollut ruisjauhoja, kotona niitä olisi ollut monta kiloa. Onneksi täältä löytyi monenlaisia muita jauhoja. Itsekin yllätyin, kun löysin kaapin kätköstä vähän karkeita ruisleseitä. Parasta ennen päivämäärä kyllä oli 30.3.2019 mutta annoin niille nyt mahdollisuuden. Sämpylöistä tuli rapeakuorisia ja herkullisia. Ehdottomasti jatkoon!

Ostimme vuosia kokonaisen poron syksyisin pakastearkkuun. Nyt kun tytöt ovat muuttaneet pois kotoa maailmalle, ostamme puolikkaan poron. Tänään sitten tein ensimmäisen poronkäristyksen tämän vuoden vasasta.

Poronkäristystä olen tehnyt jo muutaman vuosikymmenen perinteisellä ohjeella. Se on kyllä hyvää! Tänään minuun sitten iski joku ihme halu kokeilla sitä jollain uudella twistillä. Nyt minulla oli eka kerran käytössä itse tehty lihaliemi. Eka kerran kuullotin lihan kanssa luomusipulia.  Ja lopuksi lisäsin aurajuustoa uutta makua antamaan. Voi että siitä tuli niin hyvää, että aion tehdä samat jutut jatkossakin.

Niin ja olinhan minä aamulla ennen hiihtolenkkiä tehnyt eka kerran Coleslawta jääkaappiin tekeytymään. Olihan sekin ihan ok, vaikka meillä ei ollut jääkaapissa sellerin varsia eikä lehtipersiljaa. Korvasin ne sillä lehtikaalilla!

Tässä oli kooste marraskuun kokeiluista.

Ihanaa joulunodotusta kaikille!

 

 

Kodittajan koekeittiön onnistuneita kokeiluja

Kyllä kesä  on ihan kiva vuodenaika. Mutta syksyn väriloisto saa minut aina vaan ihan hurmokseen. Syksy on ykkönen minun mielessä, aina! Kuusi päivää peräkkäin olen viettänyt aikaa metsässä samoillen. Siellä vierähtää ihan huomaamatta monta tuntia kerralla. No olihan minulla tietysti mukana sienikori ja ämpäri. Saaliskaan ei aina ole minulle niin tärkeä, rakastan metsän tuoksua ja hiljaisuutta. Metsässä oleminen on minulle parasta terapiaa!

Saalistakin olen onnistunut saamaan joka päivä. Tärkein tavoite oli löytää puolukoita. Mattimyöhäsenä luulin, että  en niitä tänä syksynä löytäisikään. Vakiopaikoilta poimin jonkun jälkiä, joten saalis oli vaatimaton. Marjat oli tosi pieniä. Olin kuitenkin parina eka päivänä vähäänkin tyytyväinen. Sitten päätin lähteä ihan uusille alueille. Ilo oli suuri, kun onnistuin poimimaan mehukkaita jättikokoisia puolukoita pari ämpärillistä. Sää on myös suosinut, auringonpaisteessa on kiva poimia kuivia puolukoita.

Sienikoriin sain edelleen herkkutatteja. Jopa ihan täydellisiä, madottomia yksilöitä. Myös loistokuntoisia kehnäsieniä oli tarjolla runsaasti. Meillä on sitten syöty monta päivää peräkkäin tuoreista sienistä kastiketta, muhennosta, munakasta, risottoa ja laatikkoa. Huomenna voisi olla vaihteeksi kalapäivä. Harmikseni en tänäkään vuonna ole löytänyt yhtään ainutta suppilovahveroa näiltä nurkilta. Kaikki muut löytää. Missä ne oikein piileksii?

Täällä mökillä tykkään enemmän kokkailla ja kokeilla uusia ruokia ja leipomisia kuin kaupungissa. Jääkaapissa oli jo parasta ennen päivämäärän ohittanutta piimää. Siitä piti jotain keksiä. Netistä päätin ensin etsiä piimäpiirakka reseptin, kun oli niitä vasta poimittuja puolukoitakin. Tulikin valinnan vaikeus, tarjolla oli niin paljon hyviä reseptejä. Aika usein tulee valittua vaihtoehto, helppoa ja nopeaa. Valinta osui tälläkin kertaa superhelppoon piimäiseen puolukkapiirakkaan. Raaka-aineet jopa kirjoitin ylös kun siitä tuli niin hyvää mutta reseptin julkaisija jäi kirjoittamatta, enkä sitä enää löytänyt.

Puolukkapiirakkaan meni vain 3 dl piimää joten seuraavaksi etsin sämpyläreseptiä mihin tulisi piimää. Eli leivon ensimmäistä kertaa kauraisia piimäsämpylöitä. Niistä taas tuli ihan tajuttoman hyviä! Minusta tuntuu etten ole koskaan ennen tehnyt niin hyviä sämpylöitä, olivat ihanan kuohkeita. Jatkoon! Resepti löytyi Mariannen Makumaailma blogista, kiitos siitä!

Kolmas kokeiluni ei sitten ollut nopea eikä helppo juttu. Olin jo vuosia aikonut tehdä itse lihalientä. Nyt sain 2 kg hirvenluita joten tuumasta toimeen ohjetta etsimään. Vaikeus olikin ettei minulla ollut täällä mökillä mihinkään ohjeeseen kaikkia tarvittavia raaka-aineita. No, en aikonut luovuttaa, piti taas soveltaa. Tämän päivän ohjeet luiden keittoon kuulostivat tosi työläiltä ja aikaa vieviltä. Yhdessäkin ohjeessa valmistus olisi kestänyt kaksi vuorokautta. Kiitos ei, en todellakaan aikonut luita kahta vuorokautta valmistaa.

Onneksi onnistuin vihdoin löytämään Isoäidin reseptin vuodelta 1909. Luiden keittoaika oli vain neljä tuntia, kuulosti siis muihin ohjeisiin verrattuna tosi lyhyeltä. Nyt olin ihan amatööri, joten ohjetta piti lukea moneen kertaan, että pysyin kärryillä mitä milloinkin piti tehdä. Minulla oli luulo, että luut laitetaan kattilaan ja niitä sitten keitellään hiljakseen. Ei, ei! Siinä tosiaan oli monta eri vaihetta. Alkaen luiden pesusta, juuresten paahtamisesta (porkkanoita, sipulia, valkosipulia),  keittämisestä, tekeytymisestä, siivilöimisestä, jäähdyttämisestä ja uudelleen keittämisestä ja kirkastamisesta. Mutta minä tein sen, hyvä minä! Nyt minulla on elämäni ensimmäisen kerran itsetehtyä  lihalientä kolme litraa jääpalapusseihin pakastettuna. Odotan innolla, että pääsen niitä käyttämään.

Aurinkoisia syyspäiviä kaikille!

 

Uutta ruokaa karitsanjauhelihasta

Huomasin, että kirjoitan näitä juttujani usein sadepäivinä. No, aurinkoisina päivinä on niin paljon muuta puuhaa ulkona. Golfia, marjojen poimimista, kasvimaan huoltoa, pihamaan hoitoa, mattojen pesua, lintumaailman ihmettelyä ja muuten vaan kesästä nauttimista.

Tänään on ollut täydellinen aurinkoinen kesäpäivä. Herääminen klo 6.30. Golfaamaan klo 8.15. Iltapäivällä lähimarjatilalle poimimaan jättikokoisia mustiaviinimarjoja. Jossain välissä kokkailua.

Olen jo monta kertaa aiemmin kertonut, että luen kaikista lehdistä kaikki reseptit. Olen tosi ahkera repimään lehdistä talteen kaikkia hyviä reseptejä, ajatuksella, että niitä joskus kokeilen. Aika moni kyllä jää kokeilematta, mutta osasta saattaa tulla suosikkeja. Ai niin, ja minähän aina sovellan tai teen vähän sinnepäin tyylillä.

Tällä viikolla ihan sanomalehdestä löysin tylsältä kuulostavan reseptin Lihaperunalaatikko. Nimestä huolimatta se kuulosti sellaiselta, että sitä voisi kokeilla. Yllätys, yllätys resepti pääsi koekeittiöön jo muutaman päivän jälkeen lehden ilmestymisestä. Toki muunneltuna.

Koska pakastimen täyttäminen marjoilla on parhaimmillaan. Se tarkoittaa, että sitä pitäisi toisesta päästä tyhjentää. Muuten pitäisi ostaa neljäs pakastin. Eilen pakasteesta löytyi ruuaksi ahvenmassaa ja meillä syötiin ahvenpyöryköitä. Tänään otin sulamaan karitsanjauhelihaa. Olen ostanut sitä REKOsta lähinnä Vorschmackin valmistukseen. Minusta Vorschmack on talviruoka ja juhlaruoka, koska sen valmistushan kestää tunteja. Joten karitsanjauheliha päätyi nyt tähän arkiruokaan. Voi että onnittelin itseäni miten hyvää ruokaa meillä tänään syötiin, hyvä minä! Sain onneksi kiitosta myös toiseltakin ruokailijalta! Se vaan oli niin hyvää, että resepti pääsi takuuvarmasti jatkoon!

Tykkään, kun nykyään on trendi käyttää hienoissakin ravintoloissa uudet perunat kuorineen. Perunat siis käytettiin kuorineen. Niitä pyöriteltiin öljyssä paloiteltuna, johon oli lisätty suolaa ja pippuria. Perunat esipaistettiin voidellussa uunivuuassa 15 minuuttia 200 asteessa. Paloittelin reilun kokoisiksi paloiksi muut kasvikset. Käytin kukkakaalia, kesäkurpitsaa ja uusia sipuleita. Niitä myös pyöriteltiin öljyssä ja maustettiin suolalla ja pippurilla. Ruskistin karitsanjauhelihan ja maustoin sen suolalla ja pippurilla.  Lisäsin pannulle myös muutaman ison valkosipulin kynnen. Sitten lisäsin sekaan Mutti purkillisen kirsikkatomaatteja ja sekoitin sen kastikkeeksi. Otin perunat uunista ja lisäsin vuokaan muut kasvikset. Levitin niiden päälle jauhelihakastikkeen ja juustoraasteen. Raastoin juustoraasteeseen sekaan vähän voimakkaan makuista vuohenjuustoa, kun sitä jääkaapista löytyi. Paistamista jatkettiin uunissa kunnes perunat tuntuivat pehmeiltä eli noin 20 minuuttia.  Valmiin ruuan voi koristella lopuksi yrteillä.

Tässä lista raaka-aineista tähän herkkuruokaan, resepti on kuudelle hengelle. Alkuperäinen ohje Kaleva 15.8.2019.

Lihaperunalaatikko

Noin 600 g uusia perunoita kuorineen

Noin 1 kg muita kasviksia esim. kukkakaalia, kesäkurpitsaa, sipulia

Öljyä,suolaa ja pippuria perunoiden ja kasvisten maustamiseen

400 g jauhelihaa, suolaa, pippuria ja valkosipulia

Oikeassa ohjeessa luki 2 tl sipulijauhetta, en käytä koskaan

Purkki tomaattimurskaa, käytin siis Muttia

200 g juustoraastesekoitusta

Pinnalle tuoreita yrttejä runsaasti.

Kannatta kokeilla, lupaan hyvää ruokahalua!

 

Sadepäivän keittolounas

Pitkästä aikaa on luvattu sadetta koko päiväksi. Minua se ei kyllä yhtään haittaa. Sadekuuroja on kyllä ollut monena päivänä, muutamia lyhyitä rankkasateitakin. Mutta enimmäkseen meidän mökillä on paistanut ihanasti aurinko. Aurinkoisina päivinä ei malta tehdä mitään sisähommia. Tänään voi keskittyä niihinkin tai sitten en. Ei voi koskaan olla varma miten päivän työt etenee. Olen aika joustava itselleni!

Ihana hidas aamu takana. Se tarkoittaa, että voi hitaasti miettiä mitähän tänään syödään? Tietysti se tarkoittaa myös mitähän kaapista löytyy? Olin joitakin päiviä sitten lukenut kokki Hans Välimäen jutun missä hän hehkutti kesän parasta keittoa. Se oli kesäkurpitsa-purjokeittoa. No, purjoa meillä ei ollut mutta yksi kesäkurpitsa jääkaapista löytyi. Päätin siis tehdä ihan omannäköisen keiton. Kiva tehdä ruokaa kun ei ole kiire. Melkein aina meidän jääkaapista löytyy porkkanoita ja erilaisia sipuleita. Mausteet löytyy yrttimaalta.

Monta vuotta minulla on ollut pieni yrttimaa. Rakastan tuoreita yrttejä. Niiden tuoksukin on vaan niin huumaava. Vaihtelevalla menestyksellä olen kasvattanut yrttejä. Kesästä riippuen, onko ollut paljon hellepäiviä vai runsaasti sadepäiviä, joku yrtti on kukoistanut ja joku kurjasti kitunut. Basilika on aika haasteellinen kasvatettava. Se kun kaipaa vettä säännöllisesti. Viikon poissaolo mökiltä on sille kuin heitteillejättö. Tilliä en ole oikein onnistunut kasvattamaan. Sato siitä on jäänyt hyvin vaatimattomaksi. Mutta vielä en ole luovuttanut, yritystä on. Persiljan suhteen olen onnistunut paremmalla menestyksellä. Timjami on suosikki yrttini ja mausteeni. Joskus olen saanut sitä niin runsaasti, että olen kuivattanut   sitä talveksi. Rosmariini on takuuvarma yrtti. Se ei pienistä kuivumisista kärsi. Monivuotinen ruohosipuli rehottaa uskollisesti vuodesta toiseen. Tämän kesän uusi yrttikokeilu on lipstikka. Se voi nyt oikein hyvin, suorastaan erinomaisesti.

Keitin siis keiton seuraavista raaka-aineista. Paino määristä ei ole mitään tietoa, pilkoin niitä sopivasti.

5 – 6 dl vettä

1 keskikoinen kesäkurpitsa

4-5 porkkanaa

2-3 kevätsipulia varsineen

1 tuore valkosipuli varsineen

1 kasvisliemikuutio

Runsaasti tuoreita yrttejä

1 dl ruokakermaa

Vähän aurajuustoa

Vähän ruususuolaa

Meidän mökkikeittiöstä löytyy aika hyvä valikoimaa suolaa. Laskin että niitä on 8 erilaista suolaa. Tietysti löytyy perinteiset Meiran karkea merisuola ja Pansuola. Harvinaisempia on kerkkäsuola ja suppilovahverosuola. Kerkkäsuolaa käytän riistaruokiin. Siskoni toi minulle Lapin matkalta tuliaisena viime vuonna suppilovahvero suolan. Huippu lahja sienihullulle! Käytän sitä tietysti sieniruokiin. Omat tytöt tuo usein herkkuja tai suolaa ulkomailta. Sal del Caribe on tuotu Mexicosta. Mielenkiintoista, sitä muuten voi ostaa nyt myös Stockmannilta. Solni Cvet on tuotu Sloveniasta. Ruususuolaa käytän päivittäin ruuanlaitossa. Sormisuolaa on aina ruokapöydässä vieraita varten.

Kesäkurpitsa-porkkanakeitosta muuten tuli tosi herkullista. Sitä kuulemma saa tehdä toisenkin kerran.

Nyt kun lopetin tämän postauksen kirjoittamisen sateesta ei ole enää tietoakaan. Aurinko paistaa taas!

Nautitaan kesästä ja keitoista!

Mitä ruokaa meillä tänään syödään?

Kuulostaako tutulta? Joku meillä muistaa kysyä sitä joka päivä. Itsekin sitä mietin lähes joka aamu, jos edellisenä päivänä valmistettua ruokaa ei ole jäänyt tälle päivälle. Tarjonnan taso on laskenut sitten työssä olo vuosien, joskus täällä joutuu syömään samaa ruokaa kahtena peräkkäisenä päivänä kuten esimerkiksi lihapullia ja poronkäristystä.

Oli se vaan yhtä juhlaa kun sai syödä työpaikkaruokalan hyvää arkiruokaa joka päivä. Terveisiä sinne keittiöön! Työelämästä on tosiaan ikävä ruokatunteja! Onhan se edelleen päivän kohokohta kun istut ruokapöytään ja syöt vatsan täyteen, mielellään jotain hyvää ja herkullista, kiitos! Täytyy tunnustaa, että on kiva käydä kaupungilla lounaalla ystävien ja entisten työkavereiden kanssa. Mennyt viikko oli aika poikkeuksellinen, koska minulla oli siihen mahdollisuus peräti kolme kertaa. Kiitos siitä kaikille!

Olen blogissani useamman kerran kirjoittanut että tykkään ruuanlaitosta. Niin tykkäänkin mutta joskus vaan tulee eteen päiviä, ettei millään keksi mitään hyvää kokkaus ideaa. Samat tutut jutut toistuu viikosta ja kuukaudesta toiseen. Vaikka niitä uusia reseptejä ahkerasti keräilenkin ja kokeilenkin. Toki täytyy tunnustaa että meillä kotona on toinenkin kotikokki. Hänen ruuanlaittovuoro astuu voimaan viimeistään silloin kun minun pää lyö ihan tyhjää. Tai kun pitäisi mennä kauppaan. Minä en käy ruokakaupassa. En yhtään tykkää käydä siellä. Isot marketit on minulle ihan kauhistus! En löydä niistä mitään. Niissä on kylmä ja tulee tehtyä turhia heräteostoksia. Minulle sopii pienet lähikaupat ja Reko.

Tänään sitten iski innostus tehdä jotain uutta ruokaa. Ensin tutkin jääkaapin tarjonnan. Seuraavaksi siirryin tutkimaan pakastimen sisältöä. Sieltä tein löydön, jättikatkarapuja. Niiden parasta ennen päivämääräkin oli lähestymässä uhkaavasti. Joten niistä varmasti saisi valmistettua jotain hyvää.

Seuraavaksi piti googlettaa resepti. Koska tykkään tehdä ruokaa joka valmistuu suht nopeasti, päädyin risottoon. Risotto valmistuu  tosi nopeasti. Sienirisottoa syömmekin ainakin kerran kuukaudessa.

Löysin tosiaan uuden mielenkiintoisen reseptin johon päädyin, sitruuna-katkarapurisoton. Sen raaka-aineet suurin piirtein löytyi  kaapista. Ainoastaan parmesaanijuustoa oli vähän liian vähän, laitan seuraavalla kerralla enemmän. Sitruunamehua laitoin puolestaan reilummin. No, seuraavalla kerralla en laita sitä yhtä reilulla kädellä. Ainoastaan kanafondi jäi puuttumaan, koska en käytä fondeja ollenkaan. Olen vähän miettinyt, pitäisikö? Omasta päästä lisäsin risottoon persiljaa.

Tässä lista raaka-aineista reseptin mukaan:

1 sipuli (käytin salottisipulia)

2 valkosipulin kynttä (käytän niitä aina enemmän kuin reseptissä)

2 rkl oliiviöljyä

3 dl risottoriisiä

2 dl valkoviiniä

7 dl vettä

2 rkl kanafondia

1 rkl sitruunamehua

1 tl sitruunan raastettua kuorta

1 dl raastettua parmesaania

20 g voita

ripaus mustapippuria

(suolaa)

Muutamista puutteista huolimatta tykkäsin ruuasta ja aion tehdä sitä toisenkin kerran.

Aurinkoista vaalipäivää kaikille!

Kokattiin ruokaa yhdessä ystävien kanssa suurella sydämellä

Voi mikä ihana lauantaipäivä! Ystävien tapaaminen, kuulumisien päivitys ja hyvä ruoka! Koko viikon odotin sitä päivää suurella innolla. Suunnittelin pitkään ja hartaasti illan ruokalistaa. Pitkin viikkoa teimme ruokaostoksia. Onneksi REKO päiväkin sattui sopivasti torstaiksi. Ja tietysti oli erittäin hyvä syy siivota kotia tulevia vieraita varten.

Meillä on ystävien kanssa ollut tapana kokoontua vähän epäsäännöllisesti Ruokapiiriin jo yli 10 vuoden ajan. Ruokapiiri tarkoittaa että kokkaamme yhdessä kolmen ruokalajin illallisen alusta loppuun. Se joka kutsun esittää kotiinsa valitsee illalle jonkun teeman ja ostaa kaikki tarvittavat raaka-aineet. Tavoitteena on valita reseptejä jotka olisi mahdollisimman monelle ihan uusia tuttavuuksia. Vuosien varrella lähes kaikki ruokakokeilut on onnistuneet, osa on päässyt jatkoon omaan kotikeittiöön mutta toki muutamia epäonnistumisiakin on sattunut. Kuitenkin kaikki ruoka on aina syöty!

Teemaa ei paljasteta koskaan etukäteen. Korkeintaan jonkun pienen pukeutumiseen liittyvän vinkin saa antaa. Muistelen, että meillä on ollut pari kertaa väriteemat, vihreä ja keltainen. Jolloin kutsussa on pyydetty, että pukisit päälle jotain vihreää ja toisella kerralla keltaista. Se oli tosi hauskaa! Väriteema tarkoitti, että kaikki valmistettava ruoka oli vihreää ja keltaista. Vihreä ei tarkoittanut pelkästään kasvisruokaa. Silloin kala kuorrutettiin vihreällä pestolla. Muistan, kun teemana oli keltainen väri niin perunoihin saatiin sopiva väri sahramilla.

Vuosiin on mahtunut monenlaisia teemoja.  Monta maata on käytetty teemoina mm. Italia, Kreikka, Thaimaa, Venäjä. On meillä ollut myös elokuvateema, ruokaa eri vuosikymmeniltä, Sibeliuksen suosikit, Suomi 100-vuotta juhlamenu ja monta muuta teemaa. Tosi kiva aina miettiä uutta teemaa!

Nyt teemana oli kotikaupunkimme Oulu. Kaikki reseptit oli poimittu Oulu A La Carte keittokirjasta. Keittokirjan reseptit ja ruuat olivat oululaisten keittiömestarien ja tuottajien parhaita herkkuja, jotka ovat lähes poikkeuksetta valmistettu paikallisesta lähiruuasta. Kirjassa on paljon uusia makuyhdistelmiä, tuoksuja ja oivalluksia. Niitä myös kokeilimme.

Alkuruoka oli juuri sellainen kaikille uusi makuyhdistelmä kokeilu. Tiimi valmisti kuohkeaa maa-artisokkakeittoa, jokiravunpyrstöjä ja pinaattikreemiä. Keitosta tuli niin ihanan samettisen pehmeää. Se oli niin hyvää, että pisaraakaan ei jäänyt kattilan pohjalle. Pääsee varmasti jatkoon!

Pääruuaksi toinen tiimi valmisti korvasienillä kuorrutettua poronfileetä ja mustaherukkakastiketta sekä yrttistä juurespikkelsiä. Korvasienikuorrutus oli mielenkiintoinen. Se piti sisällään esikäsiteltyjä korvasieniä, saaristolaisleipää, Dijon-sinappia, voita ja ruohosipulia. Ihan hyvää se oli, se oli minun vastuulla. Lihamestari onnistui työssään erinomaisesti. Lihan kypsyys oli täydellinen. Apuna siinä oli uusi paistomittari jonka lihamestari oli kyseisenä päivänä ostanut isäntäväelle tuliaiseksi. Kiitos siitä, se tuli tarpeeseen!

Jälkiruuaksi tiimi numero kolme valmisti appelsiinijäätelöä. No appelsiini ei ole sitä lähiruokaa, mutta valitsin reseptin koska tänä talvena appelsiinit ovat olleet erityisen hyviä ja mehukkaita. Appelsiinin kuoret täytettiin kerroksittain hedelmälihalla ja jäätelöllä ja hattuna oli marenkia. Ne onnistui täydellisesti! Jälkiruoka oli ihanan raikasta.

Kahvin kanssa olin ostanut ihanasta, pienestä Oululaisesta suklaapuodista Choco Somniasta käsintehtyjä konvehteja. Oulu teemaan liittyen valitsin ensin vaihtoehdoiksi tervasuklaata ja tyrnisuklaata. Sitten vielä kolmanneksi chilisuklaata. Kaikki veivät kielen mennessään. Vahva suositus pienelle suklaapuodille!

Siis kaikki kokkaukset onnistuivat jälleen kerran, kiitos meidän huippukokeille!

Pizzaperjantai ja pastalauantai

Minäkö mainoksen uhri? Eilen meillä  tosiaan oli pizzaperjantai. Ihan itse sitä tein ja niin hyvää siitä tuli. Ihmettelin jälkeenpäin, että miksi en tee sitä useammin? Eihän sen tekeminen ole ollenkaan työlästä. Täytyy ihan tunnustaa, että en ole tehnyt moneen vuoteen yhtään pizzaa. Vaikka minä kyllä  tykkään syödä pizzaa. Ehkä sen hyvyyteen vaikutti, että jauheliha oli maailman parasta sellaista. Kyytön paistijauhelihaa, tuoretta ja suoraan tuottajalta ostettua. Kyllä hyvillä raaka-aineilla on iso merkitys siihen miltä ruoka maistuu.

Tänään sitten oli pastalauantai. Kun meidän tytöt oli pieniä, meillä oli aina pastalauantai. Useita vuosia tytöt ja tyttöjen isä tekivät yhdessä itse pastan omalla pastakoneella. Kastikkeet kyllä vaihtelivat mutta kyllä suosituin oli spagetti bolognese. Pastalauantai on sittemmin jäänyt.

Tänään on ollut hirveä lumimyrakkä. Ei ole tehnyt mieli harrastaa mitään ulkoiluun liittyviä aktiviteettejä. Siis muuta kuin Väinö koiran ulkoilutusta. Oli hyvä syy suunnitella, mitä hyvää tänään syödään?

Pakastinta pitäisi tähän aikaan vuodesta jo ahkerasti tyhjentää. Ihan pianhan sen täyttäminen taas alkaa. Reilun parin kuukauden kuluttua pitäisi satokausi korkata korvasienillä. Vielä sieltä löytyy herkkutatteja, kehnäsieniä, suolasieniä, mustikoita, mansikoita, lakkoja, poroa eri muodoissa ja vaikka  mitä muutakin.

Aikani pakastimen hyllyjä penkoessani, löysin pussillisen lehtikaalia. Kukahan sitäkin on ostanut, ei mitään muistikuvaa asiasta. No, ajattelin että tehdäänpä sitten siitä jotain uutta ruokaa. Tunnustan, että lehtikaali on minulle aika vieras raaka-aine. Piti ihan googlettaa, mitä siitä kerrotaan.

Lehtikaali on tummanvihreä, voimakkaan makuinen lehtivihannes. Sitä käytetään keittoihin, salaatteihin ja muhennoksiin. Lehtikaalissa on paljon rautaa ja C-vitamiinia sekä karoteenia, kalsiumia ja proteiinia. Lehtikaali tunnetaan myös runsaasta K-vitamiinipitoisuudestaan. Kuulostaa tosi terveelliseltä!

Seuraava googletus, etsi resepti. Niin sitten päädyin tähän Soppa 365:n reseptiin jota tietysti piti soveltaa, koska kotikeittiöstämme ei löytynyt kaikkia reseptin mukaisia raaka-aineita. Jouduin jättämään pois mm. pistaasipähkinät, koska niitä meillä ei koskaan ole. Muita pähkinöitä ja siemeniä kyllä löytyy. En kuitenkaan korvannut pähkinöitä muilla pähkinöillä. Purjon korvasin salottisipulilla. Ja tietysti lisäsin omasta päästä valkosipulia.

Tässä raaka-aine lista neljälle:

400 g spagettia

200 g lehtikaalia

300 g purjoa, laitoin kyllä paljon vähemmän salottisipulia

2 tl sitruunan kuorta raastettuna

1 rkl oliiviöljyä sipulin ja lehtikaalin kypsentämiseen kattilassa

3 dl vettä tai pastan keitinlientä, laitoin vähemmän

1 kasvisliemikuutio

4 rkl sitruunamehua

1 1/2 dl pistaasipähkinöitä kuorittuna ja murskattuna, jätin siis pois

1 tl valkopippuria

2 dl ruokakermaa

Siitä tuli kevyttä, terveellistä ja hyvää ruokaa! Suosittelen kokeilemaan!

DIY parasta itsetehtynä, mysli

Harmillisen harmaata oli monta päivää.  Ja kun lämpötila oli plussan puolella, ei ollut ne kauneimmat talvipäivät. Mutta nyt, heti kun aurinko taas näyttäytyi, kaikki paremmaksi muuttui. Energiataso nousi välittömästi. Totta se on, että aurinkoisina päivinä jaksaa ja jaksaa tehdä vaikka mitä.

Energiatason nousu tulikin jo tarpeeseen, koska huomenna saapuu hiihtolomalaiset etelästä tänne mökille. Odotan innolla jälleen näkemistä!

Tänään siis oli hyvä siivouspäivä kun oli auringon lisäksi muutama aste pakkastakin. Matot on vielä ulkona tuulettumassa. Lattiat on imuroitu ja pesty. Tuoksuu puhtaalle. Kiva tunne, pitäisi siivota useammin.

Arjen iloa ja onnea on leipoa ja kokkailla keittiössä läheisille kaikkea hyvää. Tuttuja juttuja tulee pääasiassa tehtyä. Lapset ja lastenlapset kyllä tietää mitä se mummu  leipoo ja mitä ruokaa se laittaa. Kuten aiemmin olen blogissani kirjoittanut niin se vakio Mummin piimäkakku on jo leivottu. Poronkäristystä ja rakkaudella tehtyjä lihapullia kyytönlihasta ainakin on tarjolla. Pannukakkua pitää aina tehdä, se on vakio herkku. Nyt teen sen Rekosta ostetusta ternimaidosta. Siitä siis tulee erityisen hyvää. Sitä nautitaan luomumansikoiden ja vaniljajäätelön kera.

Pitkästä aikaa päätin tehdä itse mysliä aamu- ja iltapalalle. Silloin kun sitä teen, käytän sitä myös aamuisiin terveyspommeihin marjojen ja jogurtin sekaan. Sen tekeminenhän on tosi helppoa ja nopeaa. Pitää vaan muistaa ostaa kaupasta sopivat raaka-aineet. Kaupasta en ole mysliä ostanut yli 10 vuoteen. Minusta ne oli niin makeita ja niissä oli monia lisäaineita. Viime aikoina en ole niiden tuoteselosteita tutkinut, toki voivat olla nykyään terveellisempiä. Nykyäänhän siemenet ja pähkinät on oikeaa superfoodia. Taas kerran ihmettelin että miksi en tee sitä useammin. Sitä tuli jo testattua ja  siitä tuli niin hyvää ettei sanotuksi saa! Suosittelen sitä kaikille, tässä raaka-aineet mistä sen tänään tein:

1 dl cashewpähkinöitä

2 dl kaurahiutaleita

1 dl mantelilastuja

1 dl ruishiutaleita

2 rkl auringonkukansiemeniä

2 rkl hunajaa

1/2 dl juoksevaa Oivariinia

2 rkl omenatäysmehua

Rouhi cashewpähkinät. Sekoita kaikki ainekset ja levitä ne leivinpaperinpäälle uunipellille. Paahda 175 asteessa uunin yläosassa 12-13 minuuttia. Kääntele mysliä kerran paahtamisen aikana.

Jos et ole aiemmin kokeillut kotimysliä, kannattaa nyt kokeilla!