Aamulenkki suolla

Heti kun heräsin ja näin ikkunasta maailman kauneimman auringonnousun, ajattelin että ihana herätä uuteen päivään. Valitettavasti en onnistunut puhelimeni kameralla tallentamaan sitä hienoa tunnelmaa ja värimaailmaa sellaisena kuin sen näin.

Ikkunasta tuijottelun jälkeen, päätin suunnistaa suolle. Syksyinen suo ja ruskanvärit ovat vaan niin kauniita. Syksyisin on paljon miellyttävämpää liikkua suolla kuin kesähelteellä lakkasuolla miljoonan paarman seurassa. Nyt siellä vallitsi täydellinen hiljaisuus ilman yhtäkään hyönteismaailman edustajaa. Kuuman ja kuivan kesän jälkeen suolla oli yllättävän märkää. Muutaman kerran meinasin oikeasti upota suohon. Piti olla tarkkana kun hyppi mättäältä mättäälle.

Harvinainen kesä takana koska sain mustikoita tosi vähän. Vähän enemmän lakkoja ja niitä puolukoita kuten pari päivää sitten kirjoitin, en yhtään. Nyt oli suuri ilo poimia karpaloita. Ei niitä kyllä hirveästi ollut eikä ne jättikokoisiakaan olleet mutta olen kiitollinen niistä muutamasta litrasta. Itseasiassa en minä niistä edes hirveästi tykkää mutta suurta mielihyvää tuottaa se että saan poimia kaikenlaisia marjoja. Aina ei saaliskaan ole pääasia vaan se että pääsen metsään ja luontoon omien ajatusten kanssa. Se on parasta terapiaa!

Mennään metsään!

Ylistyslaulu herkkutateille

Hei! Kolmen viikon tauon jälkeen pääsin vihdoinkin metsään. Toiveikkaana lähdin sienikorin ja ämpärin kanssa löytöretkelle. Tavoitteena oli löytää suppilovahveroita ja mattimyöhäsenä puolukoita.

No puolukoita en löytänyt ainuttakaan. Tosin lehtijuttujen mukaan näillämain niitä olikin vähän. Thaimaalaiset poimijat olivat poimineet ne vähäisetkin. Suon sen ilon heille! He ovat ahkeria ja tarkkoja poimijoita. Minulla on harvinainen syksy, en saanut säilöön yhtään puolukkaa. Onneksi pakastimessa on vähän jäljellä viime vuoden satoa.

Surukseni en sitten myöskään löytänyt yhtään suppilovahveroa. Olen viime viikkoina nähnyt sosiaalisessa mediassa lukemattomia kuvia missä esitellään valtavia suppilovahvero saaliita. Monet ovat saaneet niitä saavikaupalla. Siksi ihmettelinkin että missä ne oikein piileksii? Miksi minä en kohdannut ainuttakaan?

Onnekseni löysin korillisen kelpo herkkutatteja. Meillä syödään sitten huomenna tattirisottoa.

Pari viikkoa sitten automatkalla ostin matkalukemiseksi uuden sienikirjan ja upean Suuren Herkkutattikirjan. Uusi sienikirja oli minun neljäs sienikirja. Sienikirja kuulemma pitää ostaa kolmen vuoden välein, tietoja sienistä kun päivitetään jatkuvasti.

Suuresta Herkkutattikirjasta opin monta uutta asiaa. Tässä jaan niistä muutamia.

Herkkutatti, tryffeli ja huhtasieni ovat maailman himotuimpia sieniä. Niillä tehdään kauppaa miljardien arvosta vuosittain. Mikä niistä on sinun mielestä paras? Minun mielestä herkkutatti ansaitsee paikan korkeimmalla huipulla. Herkkutatti on kosmopoliitti, jonka historia juontaa juurensa antiikin Roomaan. Se on tervetullut tulonlähde ihmisille ympäri maailmaa ja ikuinen tutkimuskohde biologeille.

Herkkutatti on tunnettu ja siitä on puhuttu jo 2 000 vuoden ajan. Monissa kielissä sekä herkkutatista että sienistä yleensä on käytetty samaa nimitystä. Se kertoo jotakin herkkutatin asemasta sienimaailmassa. Mykologia eli sienitiede syntyi Euroopassa. Se alkoi kehittyä vähitellen 1700-luvulla ja kasvoi vakiintuneeksi tieteenalaksi 1800-luvun loppupuolella. Ensimmäinen herkkutateista kertova kirja julkaistiin vuonna 1763. Sen on kirjoittanut tanskalainen Otto Friedrich Müller. Müller puhui herkkutatista nimellä Pilse, joka on tanskankielinen versio saksan sientä tarkoittavasta sanasta Pilze. Müllerin kirja ilmestyi siis 250 vuotta sitten, ja siitä lähtien herkkutatista on ajateltu, sanottu ja kirjoitettu paljon.

Jos herkkutatti on laji, porcini on tavaramerkki, sana tarkoittaa italiassa vain herkkutattia. Italia on saanut kunnian nostaa porcinin ravintoloiden tärkeäksi raaka-aineeksi ensin paikallisesti ja sitten kaikkialla gastronomisessa maailmassa. Roomalaiset rakastavat sieniä. Siellä sienillä oli niin suuri rooli roomalaisessa ruokavaliossa että niitä pidettiin klassisen roomalaisen mässäilyn symbolina.

Kaiken huippu: Herkkutatti on terveellistä!!! Laihdutusteollisuus keksii nopeasti uusia trendejä ja vie ne niin pitkälle kuin mahdollista. Siksi on markkinoitu The M-Plan, jossa M tarkoittaa Mushroomia. Kyseessä on sieniin perustuva dieetti, jossa paino laskee kahdessa viikossa! Ylimääräistä lähtee juuri oikeista paikoista: takapuolesta, reisistä, vatsasta ja käsivarsista. Dieetissä ei tarvitse tehdä muuta kuin syödä sieniruokaa lounaaksi tai päivälliseksi 14 päivän ajan!!!

Täytynee kokeilla dieettiä joskus, ehkä ensi vuonna. Nautitaan nyt syksystä ja sen väriloistosta!

 

Syksy ja sadonkorjuun ilo

Rakastan syksyä! Tykkään poimia sieniä ja marjoja kuten olen aiemmissa postauksissa kirjoittanut. Mielelläni vaeltelen metsässä useamman tunnin päivässä.  Eli joka syksy kymmeniä tunteja. Aika kuluu siellä huomaamatta ilman kelloa. Rakastan metsän tuoksua ja hiljaisuutta. Siellä on niin levollinen mieli.

Viime viikolla poimin vielä mustikoita. Nyt olen keskittynyt sieniin. Kolmen viimeisen päivän aikana olen kerännyt noin 10 kg herkkutatteja. Meillä on täällä tattiparatiisi! Olen niistä niin onnellinen.

Syksyyn tietysti kuuluu omenat. Olen kiitollinen että olen niitä saanut tänä syksynä tyttäreltä ja ystävältä. Meillä kyllä on ollut pari yritystä omenapuiden istutuksesta mökille. Vuosia sitten päätimme istuttaa tänne kolme omenapuuta, yhden jokaiselle tyttärelle. Puut istutettiin syksyllä. Seuraavana keväänä niitä ei enää ollut. Jänikset olivat ne syöneet talven aikana. Parin vuoden kuluttua uusi yritys. Silloin jopa yritimme suojata puut talveksi verkolla. Mutta toinenkin yritys epäonnistui, harmi.

Sain sen verran paljon omenia että tein niistä ison kattilallisen omenasosetta. Kun keitin omenanlohkoja lisäsin sekaan pari kanelitankoa. Siitä tuli tosi hyvää. Sitä voi käyttää kakkujen täytteeksi ja syödä pannukakun kanssa. Yksi loisto idea on käyttää sitä joulutorttuihin luumusoseen sijaan.

Jo vuosia olen pakastanut omenanlohkoja. Mieluummin käytän talvella kotimaisia omenia kuin ulkolaisia omenia.  Niitä on kiva käyttää talvella omenapiirakoihin, omenajälkiruokiin ja aamupirtelöihin.

Moni onkin blogeissaan kesän ja syksyn aikana jakanut ihania omenapiirakka reseptejä. Nyt minäkin jaan ihanan oman kokeiluni.

Pohja on ihan perinteinen pohja:

100 g voita

1 dl sokeria

1 kananmuna

2,5 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

 

Täyte:

Paljon omenanlohkoja, en kuori niitä

2 dl mascarponejuustoa

2 kananmunaa

0,5 – 1 dl sokeria

Pohjan päälle levitän ensin omatekoista omenasosetta ohuen kerroksen. Sitten asettelen lohkot kauniisti soseen päälle. Sitten siivilöin kanelia lohkojen päälle. Sitten lisään täytteen. Paistan 200 asteessa n. 30 minuuttia.

On muuten niin hyvää, ettei muruakaan jää!

Aurinkoisia syyspäiviä meille kaikille!

 

Sienestäjän saaliit

Kolmen viikon mökkeily tauon jälkeen olin jo ihan paniikissa, jäänkö tänä vuonna ilman sieniä. Elokuussa ennen Rooman matkaa, en ollut löytänyt vielä  yhtään tattia. Mikä on tosi harvinaista. Muistan yhden kesän, en kylläkään muista vuotta, jolloin poimin ensimmäiset tatit juhannuspäivänä.

Tämän kesän sienettömyys tai tarkemmin sienien tavallista myöhäisempi ilmestyminen tietysti johtui kuumasta ja kuivasta keväästä ja alku kesästä. Onneksi saatiin sopivasti sadetta ja sen myötä sieniä. Monilla paikkakunnilla sieniä on näyttänyt tulevan tavallista enemmän. Hienoa!

Minun sienien keruu on ollut hyvin rajoittunutta. Olen vuosikymmenet keskittynyt poimimaan lähinnä vain korvasieniä ja tatteja. Tateistakin vain herkkutatteja. Yhden huippu herkkutatti vuoden muistan ikuisesti, silloin nimittäin poimin vain lakit kun niitä tuli niin valtavasti! Rajoittuneisuuteni johtuu siitä että noita sieniä on löytynyt ihan tästä mökin lähimetsistä valtaisat määrät. Kolmeen pakastimeen ei ole marjojen jälkeen mahtunut muita sieniä.

Viime vuosina olen vakavasti harkinnut että menisin sienikurssille. Haluaisin oppia tuntemaan enemmän sieniä ja poimimaan uusia lajeja. Harmi etten tänä vuonna päässyt kursseille. Olin aina väärässä paikassa, väärään aikaan kurssien suhteen.  Toivottavasti se ensi vuonna onnistuu.

Tasan viikon olen ollut täällä mökillä ja joka päivä poiminut sieniä. Nyt on ollut sienestäjän onnenpäivät. Suurin ilonaihe on se että minulla on nyt ihan uusi sieni tuttavuus, kehnäsieni. Omistan kolme sienikirjaa. Tutkittuani kaikista niistä ja lisäksi sain vahvistuksen hyvältä ystävältä, rohkenin poimia niitä. Täällä niitä olikin runsaasti.

Kehnäsieni (Rozites caperata) on kolmen tähden sieni, erittäin hyvä ruokasieni. Nyt meillä sitten on syöty kehnäsienipastaa ja kastiketta. Toki tattejakin olen poiminut. Tänään oli pakko saada tattimuhennosta. Täytyy tunnustaa että herkkutatti on edelleen minun suosikki sieneni.

Mikä on sinun suosikki sieni?

Onnenpäivä

Ihan jokainen meistä etelästä pohjoiseen on saanut nauttia pitkään oikeasta intiaanikesästä. Kivahan se on että aurinko paistaa aina ja on lämmintä.

Helteeseen vedoten olen lykännyt marjametsään menoa. Marjojen poimiminen on minulle rakas harrastus. Tänä kesänä olen käynyt tähän mennessä ainoastaan kerran mustikka tilannetta kartoittamassa. Silloin ne oli tosi pieniä ja niitä oli tosi vähän tässä mökin lähimetsässä.

Uutisissa on kerrottu että mustikkasato jää puolet pienemmäksi kuin viime vuonna. Se onkin tosi huono uutinen.

Tänä aamuna päätin mennä lakkasuolle katsomaan mikä tilanne on sillä rintamalla. Lähdin matkaan polkupyörällä. Matka on lyhyt vain noin 500 m. Se on mökin lähin pieni suo. Ei siellä kukaan muu käy kuin minä. Kaikki muut menevät autoillaan isoille soille isomman saaliin perään. Sopii minulle!

Paikallisessa lehdessä luki: Hilla, lakka, suomuurain Rubus chamaemorus Kainuussakin vähentynyt, mutta edelleen yleinen soiden ruohokasvi. Sato vaihtelee suuresti. Erittäin maukas. Kauppamarja.

Oletus oli että ei noita kauppamarjoja ole kun on niin pitkä kuiva kausi takana. Yllätys olikin suuri, olihan niitä. Tänään minulla varmaan oli optimi ajoitus, sain poimia kuivia marjoja. Huomisesta alkaen tänne on luvassa sadetta ja voimakkaita ukkoskuuroja.

Oli siellä suolla muuten isoja mustikoitakin mutta minä keskityin nyt keltaisen kullan poimintaan. Olin ihan hurmoksessa. Minua ei edes haitannut + 30 asteen kuumuus eikä tuhannet nälkäiset paarmat.

Saaliiksi sain viisi litraa isoja ja mehukkaita lakkoja. Minä poimin aina vain kypsiä marjoja. Suolle jäi isoja raakileita joten pääsen sinne vielä toisenkin kerran.

Tänään oli onnenpäivä!

Poimitko sinä hilloja vai lakkoja?

Hohtavat nurkat

Huh hellettä! Kaunis päivä tänäänkin, ihan kiva. Mutta liian kuuma ulkona puuhasteluun. Auringonpalvonta ei ole ollenkaan minun juttu, en jaksa olla paikoillani auringossa 15 minuuttia pidempään. Onneksi mökissä sisällä on viileää.

Sain jonkun ihmeellisen päähänpiston että teen tänään meidän makuuhuoneessa suursiivouksen. Hellepäivän voi tietysti viettää monella tavalla.

Minä ryhdyin tuumasta toimeen. Suursiivoushan tarkoittaa että huone siivotaan lattiasta kattoon. Pieni välihuomautus, minulla ei ole tapana tehdä suursiivouksia säännöllisesti esim. jouluna ja juhannuksena. Teen niitä harvakseltaan. Jos innostus valtaa mielen niin silloin on ryhdyttävä heti toimeen.

Aloitin makuuhuoneen tyhjennyksen, ajatuksella kaikki ulos. Päätin pestä täkit ja tyynytkin. Helteellähän pyykit kuivuu pikavauhtia. Sänkyjen kantaminen ulos olikin yllättävän raskas homma. Tässä vaiheessa piti mennä toisen kerran uimaan. Aamu-uinnilla olin jo käynyt. Vesi on tosi lämmintä mutta kyllä se hetkeksi virkistää.

Siivous jatkui. Kun huone oli tyhjä, vuorossa oli perusteellinen imurointi. Sen jälkeen pesin lattian ihan konttaamalla. Tuolla tekniikalla en muista lattioita pesseeni vuosikymmeniin. Puhdasta tuli mutta polvet kipeytyivät. Siivoojan apulainen imuroi sängyt terassilla.

Hetken ihastelin tyhjää huonetta. Sitten alkoi tavaroiden takaisin roudaus. Oli ilo laittaa sänkyihin puhtaat lakanat, täkit ja tyynyt. Joka ikisen huoneessa olevan esineen pesin, kattolampun kristallitkin.

Olen varma että ensi yönä nukun tosi hyvin superpuhtaassa huoneessa ja näen kauniita unia!

 

Täydellinen kesäpäivä ja sen ruoka

Aurinkoista päivää kaikille!

Hyvin nukutun yön jälkeen oli ihana herätä mökillä täydelliseen aamuun. Aurinko paistaa, taivas on kirkkaan sininen, järvi peilityyni ja lämpömittari näytti jo silloin asteita + 20.

Tiedossa kiireetön kesäpäivä, ei ole pakko tehdä mitään. Koska tulossa on hellepäivä, kauppareissun voi siirtää huomiseen.

Päivän tärkein asia on miettiä mitä tänään syödään. Se tarkoittaa mitä kaapista löytyy. Muutaman kiireisen kaupungissa vietetyn päivän jälkeen jääkaappi näyttää vähän vajaalta. Mutta näillä on pärjättävä.

Koska nyt on aikaa, päädyn tekemään haukipullia. Ihana tehdä ruokaa hitaasti nautiskellen. Ensin käyn poimimassa tuoreet nokkoset nokkosmuhennokseen. Ruokaa nokkosista olen valmistanut parin kuukauden aikana noin kerran viikossa. Kesävieraatkin ovat niistä tykänneet.

Sitten keskityn haukipullataikinan valmistukseen. Hauki on aitoa lähiruokaa, läheisestä järvestä pyydettyä. Varsinaista reseptiä minulla ei ole. Täytyy käyttää niitä raaka-aineita ja mausteita mitä täältä löytyy. Omasta yrttimaasta haen ruohosipulia, tilliä, persiljaa ja timjamia.

Tässä lista raaka-aineista mitä tänään käytin kalapulliin. Joka kerta ne on vähän erimakuisia kun en juurikaan maustemittoja käytä.

  • – 500 g haukimassaa
  • – 1  kevätsipuli varsineen kuullotettuna
  • – 1 pullea valkosipulin kynsi
  • – 1/2 dl korppujauhoja
  • – n. 1 dl kermaviiliä
  • – 1 iso kananmuna
  • – paljon tilliä
  • – vähän persiljaa
  • – vähän ruohosipulia
  • – vähän timjamia
  • – ruususuolaa myllystä
  • – valkopippuria
  • – vähän raastettua sitruunan kuorta ja sen mehua
  • Paistoin kalapullat uunissa 200 asteessa. Niistä tuli tosi herkullisia. Lisukkeena oli nokkosmuhennosta, uusia perunoita ja salaattia omasta kasvimaasta.

Ruuasta iloa elämään!

Pyykkipäivä ja pyykkietikka DIY

Tykkään pestä pyykkiä! Erityisesti täällä mökillä se on suuri ilo kun saan levittää puhtaat pyykit ulos narulle kuivumaan. Paras pyykkipäivä on silloin kun aurinko paistaa ja tuulee. Tänään oli juuri sellainen täydellinen pyykkipäivä. Onnen päivä!

Olen hyvin tarkka pyykkäri. Lajittelen pyykit väreittäin. Valkoiseen pyykkiin ei voi missään nimessä sekoittaa vaaleanpunaisia tai vaaleansinisiä vaatteita. Pyykinpesuaineet  valitsen värien mukaan. Tummat pyykit pestään aina mustille vaatteille tarkoitetulla pesuaineella. Valkoiset vaatteet ja lakanat valkopyykille tarkoitetulla pesuaineella. Eli pyykinpesuaineita täytyy olla neljää eri sorttia, myös värillisille ja villa-silkkivaatteille omansa.

Noin vuosi sitten jäin koukkuun pyykkietikkaan. Ensimmäisen pullon ostin eräästä ihanasta Life-Style myymälästä. Maksoin siitä silloin n. 15 e. Ajattelin että kokeillaan nyt. Se oli siinä! Siitä lähtien olen käyttänyt sitä aina kun pesen pyykkiä. Se on loisto tuote, poistaa sähköisyyttä vaatteista, poistaa pesuainejäämät, ikävät hajut ja kalkkisaostumat koneesta. En voi enää elää ilman sitä!

Olen vuoden aikana ostanut useamman pullon marketeista, alle kympin pulloja. Nyt päätin tehdä sitä itse.

Pyykkietikan valmistaminen on todella yksinkertaista. Keitetään vettä ja annetaan veden jäähtyä. 0,75 litran pulloon sekoitin pari desiä keitettyä vettä, 30-40 tippaa eteeristä öljyä ja väkiviinaetikkaa niin että pullo täyttyi. Laventeli on minun suosikki tuoksu.

Minä käytän pari korkillista pyykkietikkaa yhteen koneelliseen pyykinhuuhteluaineen sijasta. Minusta tuo määrä on riittävä. Pyykistä tulee puhdasta ja raikasta. Puhtaassa pyykissä etikka ei tuoksu.

Vahva suositus pyykkietikan puolesta!

Joko sinä käytät pyykkietikkaa?

Synttärikakku

Leivoin täytekakkuja aikoinaan monta kertaa vuodessa kun tytöt vielä asuivat kotona. Viisi henkisessä perheessä leivoin viisi synttärikakkua, äitienpäivä- ja isänpäiväkakut, joskus nimipäiväkakkujakin. Usein myös juhlapäivinä oli hyvä syy leipoa kakku. Ainakin juhannuksena meillä syötiin täytekakkua. Kesällä mansikkatäytekakulle ei edes tarvitse mitään erityistä syytä. Täytekakku tuoreilla mansikoilla täytettynä ja koristeltuna on ihan parasta!

Viime vuosina olen leiponut  täytekakkuja vain muutaman kerran vuodessa. Harmi sillä niitä on niin kiva koristella.  Mutta yllätys, yllätys, tällä viikolla olen leiponut jo kaksi kakkua!

Viikon ensimmäisen kakun leivoin lastenlasten kanssa. Se oli se mansikkaunelma. Tai itseasiassa tiimityönä leivottiin kakunpohja ja kakkumestari tytär täytti ja koristeli sen. Oli kyllä hyvä kakku ja paikalliset mansikat makeita.

Toisen kakun leivoin ikääntymiseni vuosipäiväksi. Kutsuin sitten mökkinaapurit sitä kanssamme nauttimaan. Sen leipominen olikin haastavampaa. Periaate oli mitä kaapista ja pakastimesta löytyy koska kauppamatkaa oli se 28 km.

Kakkupohjan teen täällä mökillä lähes aina samalla maailman helpoimmalla ohjeella. Siihen tulee vain juomalasillinen sokeria, lasillinen munia ja lasillinen vehnäjauhoja. Ja aina se onnistuu! Onneksi pakastimesta löytyi vielä yksi pussi makeita luomumansikoita. Niistä sain täytteen. Jääkaapissa on aina vaahtoutuvaa vaniljakastiketta. Sillä kuorrutin kakun, vähän laitoin sitä täytteeseenkin. Kakun koristelin omin käsin poimituilla lakoilla. Siinä vaiheessa kakku näytti tylsältä. Sitten keksin ripotella lakkojen  päälle itsetehtyä mysliä. Löysin vielä kaapin kätköstä pienen palan tummaa suklaata jonka raastoin myslin päälle.

Kakusta tuli niin hyvää ettei sanotuksi saa!

Mikä on sinun suosikki kakku?

Meillä leivotaan taas leipää

Odotan suurella innolla rakkaita kesävieraita lomanviettoon tänne mökille! Ne on niitä elämän tähtihetkiä kun lapset ja lastenlapset tulevat perheineen meitä ilahduttamaan. Tapaamme toisiamme harvakseltaan koska välimatkaa on 600 km. Onneksi tänä päivänä on  facebookit, whatsappit ja messengerit joilla voi hienosti pitää yhteyttä päivittäin. Mutta onneksi huomenna tavataan oikeasti!

On niin kiva suunnitella mitä ruokaa syödään ja mitä leivon. Yritän aina keksiä jotain uuttakin tuttujen perinteisten herkkujen lisäksi. Tavoitteena on tehdä hyvää luomu- ja lähiruokaa.

Lihapullat olen jo useamman vuoden tehnyt lähitilan kyytön jauhelihasta, tietysti luomusellaisesta. Ostin tilalta myös viime viikolla luomumunia. Poroa meiltä löytyy pakastimesta ympärivuoden. Olemme tilanneet kokonaisen poron Kuusamosta jo yli 20 vuoden ajan. Poronkäristys on kaikkien suosikkiruoka. Yksi poikkeuksellinen, ei tyypillinen suomalainen mökkiruoka, meillä on paella. Sitä omat tytöt ja ystävät odottavat saavansa joka kerta täällä käydessään, isän tekemänä. Se onkin maailman parasta! Tämän kesän hitti meillä on nokkosmuhennos josta olenkin teille blogissani aiemmin kertonut.

Mansikkatäytekakku tietysti täytyy leipoa. Monella läheisellä on kesällä synttärit ja nimipäivät niin niitä on hyvä syy juhlistaa täytekakulla. Koristeena pitää ehdottomasti olla runsaasti tuoreita mansikoita.

Leipää on myös mukava leipoa ympäri vuoden. Rakastan leipää! Suosikkini on viimeaikoina ollut saaristolaisleipä. Se maistuu kaikille. Sen hyvä puoli on myös se että se säilyy hyvin monta päivää. Itse säilytän sitä jääkaapissa.

Tällä ohjeella saaristolaisleipä onnistuu varmasti.  Taikinasta tulee kolme leipää.

– 1 l appelsiinimehua

– 2 pkt hiivaa

– 1 rkl suolaa

– 3 dl maltaita (esim. Tuoppi)

– 3 dl vehnäleseitä

– 3 dl ruisjauhoja

– 11-13 dl vehnäjauhoja

– 3 dl siirappia

Kohotus 1,5 tuntia vuoissa. Paisto  175- asteisessa uunissa ensin tunti ja voitele leivät siirappivedellä ja paista vielä puoli tuntia.

 

Kannattaa kokeilla!

 

Aurinkoista tulevaa heinäkuun ensimmäistä viikkoa kaikille!