DIY parasta itsetehtynä, mysli

Harmillisen harmaata oli monta päivää.  Ja kun lämpötila oli plussan puolella, ei ollut ne kauneimmat talvipäivät. Mutta nyt, heti kun aurinko taas näyttäytyi, kaikki paremmaksi muuttui. Energiataso nousi välittömästi. Totta se on, että aurinkoisina päivinä jaksaa ja jaksaa tehdä vaikka mitä.

Energiatason nousu tulikin jo tarpeeseen, koska huomenna saapuu hiihtolomalaiset etelästä tänne mökille. Odotan innolla jälleen näkemistä!

Tänään siis oli hyvä siivouspäivä kun oli auringon lisäksi muutama aste pakkastakin. Matot on vielä ulkona tuulettumassa. Lattiat on imuroitu ja pesty. Tuoksuu puhtaalle. Kiva tunne, pitäisi siivota useammin.

Arjen iloa ja onnea on leipoa ja kokkailla keittiössä läheisille kaikkea hyvää. Tuttuja juttuja tulee pääasiassa tehtyä. Lapset ja lastenlapset kyllä tietää mitä se mummu  leipoo ja mitä ruokaa se laittaa. Kuten aiemmin olen blogissani kirjoittanut niin se vakio Mummin piimäkakku on jo leivottu. Poronkäristystä ja rakkaudella tehtyjä lihapullia kyytönlihasta ainakin on tarjolla. Pannukakkua pitää aina tehdä, se on vakio herkku. Nyt teen sen Rekosta ostetusta ternimaidosta. Siitä siis tulee erityisen hyvää. Sitä nautitaan luomumansikoiden ja vaniljajäätelön kera.

Pitkästä aikaa päätin tehdä itse mysliä aamu- ja iltapalalle. Silloin kun sitä teen, käytän sitä myös aamuisiin terveyspommeihin marjojen ja jogurtin sekaan. Sen tekeminenhän on tosi helppoa ja nopeaa. Pitää vaan muistaa ostaa kaupasta sopivat raaka-aineet. Kaupasta en ole mysliä ostanut yli 10 vuoteen. Minusta ne oli niin makeita ja niissä oli monia lisäaineita. Viime aikoina en ole niiden tuoteselosteita tutkinut, toki voivat olla nykyään terveellisempiä. Nykyäänhän siemenet ja pähkinät on oikeaa superfoodia. Taas kerran ihmettelin että miksi en tee sitä useammin. Sitä tuli jo testattua ja  siitä tuli niin hyvää ettei sanotuksi saa! Suosittelen sitä kaikille, tässä raaka-aineet mistä sen tänään tein:

1 dl cashewpähkinöitä

2 dl kaurahiutaleita

1 dl mantelilastuja

1 dl ruishiutaleita

2 rkl auringonkukansiemeniä

2 rkl hunajaa

1/2 dl juoksevaa Oivariinia

2 rkl omenatäysmehua

Rouhi cashewpähkinät. Sekoita kaikki ainekset ja levitä ne leivinpaperinpäälle uunipellille. Paahda 175 asteessa uunin yläosassa 12-13 minuuttia. Kääntele mysliä kerran paahtamisen aikana.

Jos et ole aiemmin kokeillut kotimysliä, kannattaa nyt kokeilla!

Marja meni saunaan, laittoi laukun naulaan

Nyt on Rooman pölyt pesty omassa pienessä mökkisaunassa. Oli niin hieno  tunne käydä ensimmäisen kerran saunassa tänä vuonna, suorastaan harras tunnelma. Bonuksena kävin hangessa tekemässä lumienkeleitä.

Tykkään kyllä saunoa mutta mieluiten puulämmitteisessä saunassa. Kotona sähkösaunassa olen kuuden vuoden aikana käynyt  vain kolme kertaa, edellisestä käynnistä on kulunut jo useampi vuosi. Siellä saunassa käynti on jotenkin kuivaa ja tylsää. Ihan toista käydä saunassa mökillä missä puut ritisee ja valaisee ja luo tunnelmaa. Yksi syy on myös se että rakastan puun huumaavaa tuoksua.

Luin vasta lehdestä jutun: Viisi syytä saunoa. Siitä innostuneena nostan tässä esille muutaman jutun. Nyt kun flunssakausi on pahimmillaan, kannattaa muistaa saunan terveysvaikutukset. Professori, kliinisen kemian erikoislääkäri Lasse Viinikka, on sanonut (Suomen Saunaseura, sauna.fi) kirjoituksessaan että nuha helpottuu saunassa. Jos nenä valuu jatkuvasti, eikä mikään tunnu auttavan. Kannattaa mennä saunaan. Lämmin ja kostea ilma helpottaa hengittämistä. Tottahan se onkin, saunassa on niin helppo hengittää. Mutta ainakin minulle uusi tieto oli se, että moni kroonisesta nuhasta kärsivä on saanut pysyvää helpotusta 3-5 saunakerrasta viikossa. Siis aika ahkerasti pitäisi saunoa! Myös astmaatikoille sauna helpottaa oloa. Tietysti kaikki tietää että kuumeisena saunaan ei saa mennä.

Itä-Suomen yliopiston Sauna ja sydänterveys -projektin tutkimuksessa todetaan että saunan lämpö saa verenpaineen laskemaan. Tämä on hyvä uutinen. Puoli tuntia kestävä saunominen näkyy sekä ylä – että alapaineessa: yläpaineessa on mitattu keskimäärin seitsemän yksikön lasku, alapaineessa vähän vähemmän. Täytyypä joskus tehdä itsellekin kyseinen mittaus.

Varmasti kaikki olemme kuulleet omien mummujen ja vaarien suusta lauseen: Sauna parantaa kaikki vaivat. Sauna vapauttaa mielihyvähormoniksi kutsuttua endorfiinia. Se lievittää useita kipuja. Kaikki tietysti tiedämme että kovan urheilutreenin jälkeen sauna auttaa rentouttamaan lihaksia. Minulle oli yllätys tieto, että tutkitusti paras lämpötila terveyden kannalta on noin 80 astetta. Aika paljon, itse tykkään vähän vähemmästä lämmöstä, 70 astetta tuntuu hyvältä.  Nykyään suosittua on Saunajooga, jossa lämpö on 40-50 astetta. Olen sitä kokeillut, tunnin jälkeen oli todella raukea hyväolo.

Saunanlämpö ja hikoilu tekevät niin hyvää iholle. Saunan jälkeen olo tuntuu paljon puhtaammalta kuin suihkun jälkeen. Tuttu juttu on että uni maistuu makealta saunan jälkeen, on vaan niin levollinen olo.  Voin kertoa että viime yönä nukuin todella hyvin!

Kuinka usein sinä käyt saunassa?

 

Hyvästi joulu!

Nyt se on ohi! Nyt jo, meni niin äkkiä! Joulu oli tuikkiva kynttilän liekki, joulu oli hiljaisuus. Joulu oli lahja, pienenpieni – lämpöinen ajatus vain.

Joka ikinen vuosi odotan joulua suurella innolla. Valmistaudun siihen pitkin vuotta mm. ostamalla lahjoja lahjakaappiini, kuten olen teille blogissani aiemmin kertonut. Joulun lähestyessä on niin ihana fiilistellä ja koristella kotia jouluiseksi vähitellen, ilman kiirettä.

Nyt sitten alkaa se joulusta luopuminen. Se on aina yhtä haikeaa ja yhtä vaikeaa. Aina kun omat rakkaat jouluvieraat ovat lentäneet pois suorastaan lamaannun. Menee päivä ihmetellessä, että nytkö joulu oikeasti on ohi. Sitten hyvästelen tontut ja enkelit pikkuhiljaa.  En koskaan kerää kaikkia joulukoristeita pois yhdellä kertaa, se olisi minulle aivan liian iso pudotus arkeen yhtäkkiä. Annan itselleni aikaa, ei kiirettä!

Täytyy tunnustaa, että jouluruokia minulla ei ole yhtään ikävä, kiintiö on täynnä. Tänä vuonna en syönyt yhtään jouluateriaa kinkkuineen ennen joulua. Siksi aattona kaikki tutut jouluherkut maistuivat niin herkullisilta. Ja tietysti tuli syötyä niitä eka kerralla vähän liikaakin. Neljän päivän jälkeen ei enää tee mieli yhtään jouluruokia. Se oli siinä, kiitos!

Tänään kylillä käydessä söimme lounaan paikallisessa Kiinalaisessa ravintolassa. Muutenkin meillä kyllä tykätään kiinalaisesta mutta tänään lounas maistui erityisen hyvälle. Kiitos kiinalaiset, anteeksi suomalaiset!

Jouluihminen on jouluihminen AINA! Tänään samalla reissulla päätin käydä ihan pikaisesti parissa Lifestyle puodissa. Jotain pientä jouluun liittyvää sieltä sitten oli pakko ostaa. Huokaus!

Joulu vanha, ikuinen, aina yhtä kultainen. Kaunis, herkkä, hempeä, pyhä, lämmin, lempeä. Kiitos joulusta 2018!

Silliä joulupöytään

Nyt on se kuuluisa sininen hetki. Puuhastelin keittiössä joulujuttuja. Katsoin ulos ikkunasta täällä joulumaassa. Oli ihan pakko keskeyttää hommat ja mennä ulos ihastelemaan sinistä hetkeä. Aina vaan jaksan sitä ihailla! Harmi kun en saa sitä kännykkäkamerallani ikuistettua sellaisena kuin sen livenä näen. Täällä se sininen hetki on aina kauniimpi kuin kotona kaupungissa. Kaupungissa on niin paljon muita valoja ympärillä häiritsemässä sen kauneutta.

Tänään oli siivouspäivä. Kiva kun on pakkasta ensimmäisen kerran tänä talvena reilusti yli kymmenen astetta. Tuntuu että matot puhdistui ilman pesua kun ne sai tuulettua muutaman tunnin ulkona pakkasessa. Pienen mökin siivous ei vie hirveästi aikaa, varsinkaan kun oli ahkera apulainen joka tuuletti matot ja imuroi.

Ehdin siis hyvin leipomaan yhden tyttöjen suosikki kakun, Vanhan ajan mausteisen piimäkakun. Luin vasta jostain lehdestä että suosituin joulukakku on taatelikakku. Ei meillä. Kerran sellaisen leivoin ja yksin sain sen syödä. Eli meillä leivotaan aina tuo vanha tuttu piimäkakku ilman rusinoita. Reseptin mukaan siihen tosiaan kuuluu rusinat mutta niitä meillä ei missään nimessä saa laittaa! Ei edes aikanaan joulupullaan. Kun tytöt oli pieniä, yritin laittaa joulupullaan rusinoita ja kerroin että ne kuuluvat jouluun. Löysin sitten rusinoita piilotettuna milloin mistäkin eli lapset nyppivät ne pullista pois. Meillä rusinoiden kulutus on olematon. Niiden käyttö on sallittu ainoastaan jouluglögissä manteleiden kanssa!

Tänään tein myös Igorin silligratiinin. Se on kuulunut meidän joulupöytään jo useamman vuosikymmenen. Aikanaan sen teki aina anoppi. Muistelen että resepti on löytynyt joskus 1980-luvulla Kotiliesi lehdestä. Siinä kerrottiin että resepti on venäläiseltä emigrantilta jonka suvussa resepti on kulkenut kauan.  Se on ihan uskomattoman hyvää! Vaikka olen täällä blogeissani kirjoittanut että soveltelen reseptejä periaatteella mitä kaapista löytyy. Tätä reseptiä en ole vuosien varrella miksikään muuttanut. Sitä vaan ei kannata muuttaa koska se on täydellinen resepti sellaisenaan. Tässä saatte reseptin.

IGORIN SILLIGRATIINI

4 Islannin rasvasillifilettä

2 keskikokoista sipulia

1 dl tilli-ruohosipulisilppua

1 dl smetanaa

1/2 dl kermaa

ripaus muskottia, neilikkaa ja currya

5 rkl tomaattisosetta

5 rkl itsetehtyä sinappia

Liota sillifileitä ensin vuorakauden ajan maito-vesiseoksessa (2 osaa maitoa, 1 osa vettä.

Jauha sillit ja sipulit hienoksi monitoimikoneella. Lisää tilli-ruohosipuli-silppu, smetana, kerma, sinappi, tomaattisose ja mausteet. Loraus konjakkia. Sekoita hyvin. Silli säilyy hyvin jääkaapissa tai sen voi pakastaa. Itse lisään maitotuotteet vasta aattona ennen tarjoilua.

Enää kolme yötä jouluaattoon ja sitten saan syödä tuota ihanaa herkkua! Suosittelen sitä ihan kaikille!

 

Perillä joulumaassa

Viikko vielä ja sitten on jouluaatto!

Tästä se joulu alkaa. Olo on niin jouluinen kun tänään saavuimme tänne joulumaahan, omalle mökille. Kolmen tunnin ajomatka ei tuntunut ollenkaan pitkältä, se meni tosi nopeasti. Auto oli lastattu täyteen joulua! Meitä siis oli kaksi aikuista ja pieni Väinö koira. Vähän jännitin mahtuuko kaikki nyssykät autoon? Ilo oli suuri kun kaikki jo tehdyt jouluruuat, joululahjat, iso korillinen kynttilöitä, tuo uusi ihana joulutonttu tyttö ja kymmenen muuta nyssykkää mahtuivat autoon. Kaikki pääsivät onnellisesti perille!

Lähtö oli klo 8.00, oli vielä pimeää. Hienoa oli seurata matkan edetessä kun päivä valkeni. Lunta oli hyvin vähän mutta kaikki ympärillä näytti puhtaan valkoiselta siis niin kauniilta. Puhelu matkalla kertoi että Helsingissä oli rankka lumisade. Onneksi ei meillä, oli hyvä ajokeli.

Perillä meitä odotti ihana rauha ja hiljaisuus. Olo oli niin onnellinen ja levollinen. Ihana olla täällä!

Tullessa mökissä oli lämmintä + 15 astetta. Kuivat puut pönttöuuniin ja lämpö nousi tunnissa sopivaan + 20 asteeseen. Tunti siinä meni autokuormaa purkaessa. Kukat, kynttilät ja tontut on nyt asemissa ja odottavat H-hetkeä.

Edessä on ihana viikko hidasta elämää. Teen joka päivä vain yhden jouluun liittyvän jutun. Huomenna tosin on myös käynti kylillä ruokakaupassa. Ostan kaikki mitä tarvitsen jouluvalmisteluihin. Kauppalista on pitkä. Listalla on kaikki kalaruokiin liittyvät raaka-aineet ja osa leivontaan liittyviä tarvikkeita. Joulutortut teen itsetehdystä omenasoseesta. En ole enää muutamaan vuoteen tehnyt torttuja luumusoseesta. Suosittelen kaikille vaihteeksi omenasosetta luumusoseen sijaan. Hieno makuelämys!

Nyt lähden sytyttämään lyhtyjä pihalle, on se ihana sininen hetki. Nautitaan siitä!

Punaisen tuvan leipää

Monta kaunista aurinkoista päivää on nyt takana, toivottavasti ainakin yhtä monta edessäkin. Tosiasia on se että kun aurinko paistaa parin viikon harmauden jälkeen niin olo on paljon energisempi ja valoisampi. Olen saanut kaikki tekemättömät kotityöt nyt tehtyä.

Nyt sitä energiaa riitti myös leipomiseen. Pitkästä aikaa päätin leipoa saaristolaisleipää. Piti oikein miettiä, milloin olin niitä edellisen kerran leiponut? Vastaus, heinäkuussa ennen Rooman matkaa. Niin se aika vierähtää…

Nyt oli siksikin hyvä hetki leipoa koska olin juuri ostanut Rekosta monenlaisia luomujauhoja jauhokaapin täydennykseksi.

Joka kerta kun leivon ihmettelen miksi en leivo useammin? Leipominen on vaan niin rentouttavaa! Ja voi mikä ihana tuoksu keittiöstä leijuukaan koko kotiin, tällä kertaa koko mökkiin.

Entä sitten se hetki kun leikkaat ensimmäisen palan vähän vielä lämmintä leipää ja maistat sitä? Se vaan on pysäyttävän hyvää! Tuntee itsensä hetkeksi ihan mestarileipuriksi. Toki saaristolaisleipä on parhaimmillaan vasta parin päivän kuluttua siitä kun se on uunista otettu ulos. Mutta eihän sitä nyt maistamatta jaksa kahta päivää odottaa, eihän?

Tässä olisi se resepti jolla tänään leivoin.

1 l omenatuoremehua

2 pkt hiivaa

1 rkl suolaa

3 dl maltaita

3 dl vehnäleseitä

3 dl ruisjauhoja

11 -13 dl vehnäjauhoja

3 dl siirappia

 

Tänään leivoin ensimmäisen kerran niin että nesteenä oli omenatuoremehua, voin antaa siitä suosituksen. Pitkään käytin appelsiinituoremehua ja vuosia sitten aina piimää. Kiva kokeilla eri vaihtoehtoja!

Mikä leipä on sinun suosikkisi?

Joulunavaus

Julistan jouluun valmistautumisen alkaneeksi mökillä nyt!

Miten sitä ihminen voikaan monen vuosikymmenen elämänkokemuksella tulla aina yhtä onnelliseksi kun saa kaivaa laatikoista esille vanhoja ihania jouluaarteita. Monet joulujutut on vuosikymmeniä vanhoja. Niillä on jo iso tunnearvo ja omat tarinansa. Osa on löytöjä kirpputoreilta ja niiden rahallinen arvo on vähäinen. Silti nekin voivat tuottaa suurta iloa vuodesta toiseen.

Monta tonttua ja joulupöytäliinaa on omien rakkaiden tyttöjen pienin kätösin askartelemia ja ompelemia. Ne vasta onkin ikuisia aarteita!

Aika paljon meille on joulutavaraa vuosien varrella kertynyt. Lähes joka vuosi sorrun ostamaan jotain uutta. Tänä vuonna menin ihan pökerryksiin Helsingissä käydessä Villeroy & Bochin jouluosastolla. Kaikki oli niin ihanaa. Oli tosi vaikea päättää mitä ostaisin, mikä niistä lukuisista ihanuuksista pääsisi meidän joulumökkiin? Päädyin ostamaan yhden uuden keramiikkamökin meidän mökkikylään. Tänään oli pienen mökkikadun avajaiset. Sitten oli pakko ostaa joulutortuille uusi kaunis tarjoilulautanen ja yksi pieni suloinen kannu. Ajattelin että se voisi olla sopiva rosollin kastikkeelle.

Suurin heikkouteni on ostaa melkein joka vuosi uusi ovikranssi. En vaan voi vastustaa niitä! Luulen jo ostaneeni sen maailman kauneimman kranssin, niin seuraavana vuonna eteeni tulee joku ihanuus mikä on pakko ostaa. Niitä ihanuuksia löytyy Joulumessuilta. Mitähän sieltä tänä vuonna löytyy?

Lyhtyjä en myöskään voi vastustaa. Niitä meillä on monta, siis tosi monta. Tänään muuten ostin yhden uuden lisää. Toki lyhdyt eivät ole ikuisia, niitä on pakko välillä hävittää. Niiden käyttöikä ei ole vuosikymmeniä. Meillä niitä käytetään mökillä ollessa päivittäin lähes puolen vuoden ajan. Kynttilöitä kuluu paljon. Olen monen kynttilätehtaan kanta-asiakas, tukkualennusta jo kaipailen.

Joulun vietämme mökillä, täällä on paras tunnelma joulunviettoon. Minulle jouluihmiselle joulu on aina vuoden kohokohta! Ai niin, ensimmäiset joululahjat paketoin jo kuukausi sitten. Joululahjoja ostan lahjakaappiini ympäri vuoden. Joulustressiä minulla ei ole!

Ihanaa joulunodotusta kaikille!

Aamulenkki suolla

Heti kun heräsin ja näin ikkunasta maailman kauneimman auringonnousun, ajattelin että ihana herätä uuteen päivään. Valitettavasti en onnistunut puhelimeni kameralla tallentamaan sitä hienoa tunnelmaa ja värimaailmaa sellaisena kuin sen näin.

Ikkunasta tuijottelun jälkeen, päätin suunnistaa suolle. Syksyinen suo ja ruskanvärit ovat vaan niin kauniita. Syksyisin on paljon miellyttävämpää liikkua suolla kuin kesähelteellä lakkasuolla miljoonan paarman seurassa. Nyt siellä vallitsi täydellinen hiljaisuus ilman yhtäkään hyönteismaailman edustajaa. Kuuman ja kuivan kesän jälkeen suolla oli yllättävän märkää. Muutaman kerran meinasin oikeasti upota suohon. Piti olla tarkkana kun hyppi mättäältä mättäälle.

Harvinainen kesä takana koska sain mustikoita tosi vähän. Vähän enemmän lakkoja ja niitä puolukoita kuten pari päivää sitten kirjoitin, en yhtään. Nyt oli suuri ilo poimia karpaloita. Ei niitä kyllä hirveästi ollut eikä ne jättikokoisiakaan olleet mutta olen kiitollinen niistä muutamasta litrasta. Itseasiassa en minä niistä edes hirveästi tykkää mutta suurta mielihyvää tuottaa se että saan poimia kaikenlaisia marjoja. Aina ei saaliskaan ole pääasia vaan se että pääsen metsään ja luontoon omien ajatusten kanssa. Se on parasta terapiaa!

Mennään metsään!

Ylistyslaulu herkkutateille

Hei! Kolmen viikon tauon jälkeen pääsin vihdoinkin metsään. Toiveikkaana lähdin sienikorin ja ämpärin kanssa löytöretkelle. Tavoitteena oli löytää suppilovahveroita ja mattimyöhäsenä puolukoita.

No puolukoita en löytänyt ainuttakaan. Tosin lehtijuttujen mukaan näillämain niitä olikin vähän. Thaimaalaiset poimijat olivat poimineet ne vähäisetkin. Suon sen ilon heille! He ovat ahkeria ja tarkkoja poimijoita. Minulla on harvinainen syksy, en saanut säilöön yhtään puolukkaa. Onneksi pakastimessa on vähän jäljellä viime vuoden satoa.

Surukseni en sitten myöskään löytänyt yhtään suppilovahveroa. Olen viime viikkoina nähnyt sosiaalisessa mediassa lukemattomia kuvia missä esitellään valtavia suppilovahvero saaliita. Monet ovat saaneet niitä saavikaupalla. Siksi ihmettelinkin että missä ne oikein piileksii? Miksi minä en kohdannut ainuttakaan?

Onnekseni löysin korillisen kelpo herkkutatteja. Meillä syödään sitten huomenna tattirisottoa.

Pari viikkoa sitten automatkalla ostin matkalukemiseksi uuden sienikirjan ja upean Suuren Herkkutattikirjan. Uusi sienikirja oli minun neljäs sienikirja. Sienikirja kuulemma pitää ostaa kolmen vuoden välein, tietoja sienistä kun päivitetään jatkuvasti.

Suuresta Herkkutattikirjasta opin monta uutta asiaa. Tässä jaan niistä muutamia.

Herkkutatti, tryffeli ja huhtasieni ovat maailman himotuimpia sieniä. Niillä tehdään kauppaa miljardien arvosta vuosittain. Mikä niistä on sinun mielestä paras? Minun mielestä herkkutatti ansaitsee paikan korkeimmalla huipulla. Herkkutatti on kosmopoliitti, jonka historia juontaa juurensa antiikin Roomaan. Se on tervetullut tulonlähde ihmisille ympäri maailmaa ja ikuinen tutkimuskohde biologeille.

Herkkutatti on tunnettu ja siitä on puhuttu jo 2 000 vuoden ajan. Monissa kielissä sekä herkkutatista että sienistä yleensä on käytetty samaa nimitystä. Se kertoo jotakin herkkutatin asemasta sienimaailmassa. Mykologia eli sienitiede syntyi Euroopassa. Se alkoi kehittyä vähitellen 1700-luvulla ja kasvoi vakiintuneeksi tieteenalaksi 1800-luvun loppupuolella. Ensimmäinen herkkutateista kertova kirja julkaistiin vuonna 1763. Sen on kirjoittanut tanskalainen Otto Friedrich Müller. Müller puhui herkkutatista nimellä Pilse, joka on tanskankielinen versio saksan sientä tarkoittavasta sanasta Pilze. Müllerin kirja ilmestyi siis 250 vuotta sitten, ja siitä lähtien herkkutatista on ajateltu, sanottu ja kirjoitettu paljon.

Jos herkkutatti on laji, porcini on tavaramerkki, sana tarkoittaa italiassa vain herkkutattia. Italia on saanut kunnian nostaa porcinin ravintoloiden tärkeäksi raaka-aineeksi ensin paikallisesti ja sitten kaikkialla gastronomisessa maailmassa. Roomalaiset rakastavat sieniä. Siellä sienillä oli niin suuri rooli roomalaisessa ruokavaliossa että niitä pidettiin klassisen roomalaisen mässäilyn symbolina.

Kaiken huippu: Herkkutatti on terveellistä!!! Laihdutusteollisuus keksii nopeasti uusia trendejä ja vie ne niin pitkälle kuin mahdollista. Siksi on markkinoitu The M-Plan, jossa M tarkoittaa Mushroomia. Kyseessä on sieniin perustuva dieetti, jossa paino laskee kahdessa viikossa! Ylimääräistä lähtee juuri oikeista paikoista: takapuolesta, reisistä, vatsasta ja käsivarsista. Dieetissä ei tarvitse tehdä muuta kuin syödä sieniruokaa lounaaksi tai päivälliseksi 14 päivän ajan!!!

Täytynee kokeilla dieettiä joskus, ehkä ensi vuonna. Nautitaan nyt syksystä ja sen väriloistosta!

 

Syksy ja sadonkorjuun ilo

Rakastan syksyä! Tykkään poimia sieniä ja marjoja kuten olen aiemmissa postauksissa kirjoittanut. Mielelläni vaeltelen metsässä useamman tunnin päivässä.  Eli joka syksy kymmeniä tunteja. Aika kuluu siellä huomaamatta ilman kelloa. Rakastan metsän tuoksua ja hiljaisuutta. Siellä on niin levollinen mieli.

Viime viikolla poimin vielä mustikoita. Nyt olen keskittynyt sieniin. Kolmen viimeisen päivän aikana olen kerännyt noin 10 kg herkkutatteja. Meillä on täällä tattiparatiisi! Olen niistä niin onnellinen.

Syksyyn tietysti kuuluu omenat. Olen kiitollinen että olen niitä saanut tänä syksynä tyttäreltä ja ystävältä. Meillä kyllä on ollut pari yritystä omenapuiden istutuksesta mökille. Vuosia sitten päätimme istuttaa tänne kolme omenapuuta, yhden jokaiselle tyttärelle. Puut istutettiin syksyllä. Seuraavana keväänä niitä ei enää ollut. Jänikset olivat ne syöneet talven aikana. Parin vuoden kuluttua uusi yritys. Silloin jopa yritimme suojata puut talveksi verkolla. Mutta toinenkin yritys epäonnistui, harmi.

Sain sen verran paljon omenia että tein niistä ison kattilallisen omenasosetta. Kun keitin omenanlohkoja lisäsin sekaan pari kanelitankoa. Siitä tuli tosi hyvää. Sitä voi käyttää kakkujen täytteeksi ja syödä pannukakun kanssa. Yksi loisto idea on käyttää sitä joulutorttuihin luumusoseen sijaan.

Jo vuosia olen pakastanut omenanlohkoja. Mieluummin käytän talvella kotimaisia omenia kuin ulkolaisia omenia.  Niitä on kiva käyttää talvella omenapiirakoihin, omenajälkiruokiin ja aamupirtelöihin.

Moni onkin blogeissaan kesän ja syksyn aikana jakanut ihania omenapiirakka reseptejä. Nyt minäkin jaan ihanan oman kokeiluni.

Pohja on ihan perinteinen pohja:

100 g voita

1 dl sokeria

1 kananmuna

2,5 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

 

Täyte:

Paljon omenanlohkoja, en kuori niitä

2 dl mascarponejuustoa

2 kananmunaa

0,5 – 1 dl sokeria

Pohjan päälle levitän ensin omatekoista omenasosetta ohuen kerroksen. Sitten asettelen lohkot kauniisti soseen päälle. Sitten siivilöin kanelia lohkojen päälle. Sitten lisään täytteen. Paistan 200 asteessa n. 30 minuuttia.

On muuten niin hyvää, ettei muruakaan jää!

Aurinkoisia syyspäiviä meille kaikille!