Haloo Helsinki

Helsingissä on aina kiva käydä. Kun omasta kotikaupungista on sinne matkaa 600 km, niin ei siellä ihan joka viikko tule käytyä. Edellinen käynti oli elokuun helteillä.

Tälläkin kertaa ensisijainen matkan tarkoitus oli tavata omat tyttökullat, vävyt ja lastenlapset. Mutta oli kiva käydä illallisella myös mökkinaapureiden luona ja päivittää kuulumiset. Kiitos siitä!

Tytöillä on usein tapana järjestää meille joku yllätys. Tällä kertaa se yllätys oli Afternoon Tea paikassa Salutorget. Siellä  meitä oli pitkä pöytä täynnä teen nautiskelijoita. Upea vanha pankkisali parhaassa seurassa oli sitä arjen luksusta. Kiitos tytöt!

Helsingissä käydessä on hienoa päästä käymään museoissa. Ateneumissa oli todella mielenkiintoinen näyttely: Kohtaamisia kaupungissa. Se kertoo kuinka kaupungistuminen vaikutti suomalaisten elämäntapoihin ja kuinka se näkyi kuvataiteessa? Miten arki muuttui kun vapaa-ajan määrä lisääntyi ja sukupuoliroolit vapautuivat. Kohtaamisia kaupungissa kertoo kiehtovan tarinan 1900-luvun Suomesta. Noin 300 teoksen kokonaisuudessa on runsaasti harvoin esillä olleita teoksia Kansallisgallerian kokoelmista. Näyttely on avoinna 20.1.2019 saakka. Voin suositella sitä kaikille!

Toinen hieno näyttely oli Didrichsenin taidemuseossa Kuusisaaressa, A.W. Finchin näyttely. Siellä tulee harvemmin käytyä vaikka museo ja sen sijainti sinänsä on jo nähtävyys. Syysnäyttely esittelee englantilais-belgialaisen A.W. Finchin tuotantoa 1880-luvulta 1920-luvulle. Näyttely on ensimmäinen Finchille omistettu yksityisnäyttely lähes 30 vuoteen. Näyttely käsittää yli 40 öljyvärimaalausta, kymmenen grafiikan työtä sekä 40 esineen valikoiman keramiikkaa mm. Porvoon Iris-tehtaan ajoilta.

Alfred William Finch (1854-1930) syntyi Belgiassa englantilaiseen perheeseen. Hän opiskeli Brysselin kuninkaallisessa taideakatemiassa. Vuonna 1897 Finch tuli Suomeen johtamaan huonekalu- ja keramiikkatehdas Iriksen keramiikka osastoa Porvooseen. Hän toimi kuvataiteilijana ja keramiikan opettajan Suomessa kolme vuosikymmentä ja vaikutti keskeisesti Suomen taiteen kansainvälistymisessä.

Pikaisesti kävimme myös Kaapelitehtaalla Antiikki-taide- ja keräilymessuilla. Siellä meitä odotti 5 kpl Nanny Stillin Grappo kuohuviinilaseja. Keräilijä tuli niistä hyvin, hyvin onnelliseksi!

Lentoliput seuraavaan Helsingin matkaan on jo ostettu. Sitä odotellen…

 

Vähän lisää valoa pimeyteen, kiitos!

Aina se vaan jaksaa yllättää pimeydellään loka- ja marraskuu. On vaan niin tasaisen harmaata päivästä toiseen. Vaikka takana on upea kevät ja kesä niin se ei enää lohduta. Pitää taas keksiä jotain piristystä ettei ihan tylsistyisi.

Päätimme ystävien kanssa ottaa äkkilähdöt jonnekin aurinkoiseen ja lämpimään paikkaan. No, eihän se sitten ihan helppo juttu ollutkaan. Yksi kriteeri auringon ja lämmön lisäksi oli se, että kohteessa pitää olla golfkentät kohtuullisen matkan päässä hotellista.  Muutamassa mielenkiintoisessa kohteessa mieleiset hotellit oli täynnä. Muutamaan meille sopivaan kohteeseen taas lennot oli  täyteen varattuja. Mitä tästä opimme, matkat kannattaa varata hyvissä ajoin!

Onneksi kuitenkin saimme lennot Espanjan Alicanteen, hotellin Deniasta ja tiiausajat hotellin kentiltä Denia La Sellasta. Lentokentältä oli reilun tunnin automatka perille. Automatka meni nopeasti upeita vuoristomaisemia ihaillen. Olemme vuosien varrella pelanneet useita kertoja usealla eri kentällä Malagan läheisyydessä. Alicanten suunta oli meille kaikille uusi tuttavuus. Hyvin positiivinen sellainen heti koska maisemat oli niin erilaiset kuin aurinkorannikolla. Kaunistahan toki aurinkorannikollakin on mutta nämä vuoristot oli ihan henkeäsalpaavan kauniita!

Hotelli Denia La Sella oli myös positiivinen yllätys. Se oli pienehkö siirtomaa henkinen viehättävä hotelli. Hotelli oli täynnä saman harrastuksen harrastajia siis golfareita. Hotellin aamiainen oli todella hyvä, myös illalliset herkulliset.

Sää oli ainut pieni pettymys, helle ei hellinytkään meitä. Tulopäivänä lämmintä oli + 24 mutta sen jälkeen lämpötila laski alle kahteenkymmeneen. Muutamana iltana vettä satoi ihan kaatamalla mutta ei onneksi päivällä. Eli pelit pelattiin kastumatta. Yhtenä päivänä peliin haastetta toi poikkeuksellisen voimakas tuuli muuta siitäkin selvittiin.

No, ne kentät. Ne oli kyllä tällaiselle tavalliselle klubipelaajalle todella vaikeat. Täytyy tunnustaa etten koskaan missään päin maailmaa ole pelannut niin haasteellisia kenttiä. Eli tulokset jäi vaatimattomiksi. Siitä huolimatta voitin viikon skini-kisan! Kentät sopii hyvin ammattilaisille, niistä löytyy haastetta. Ai niin, kentät oli ihan huippu kunnossa!

Vuoden 2018 pelit on nyt pelattu. Talviharjoittelu alkaa lähiviikkoina. Toivottavasti ensi kaudella tulee enemmän kierroksia. Tietysti toivon että ensi vuonna pelaan paremmin kuin tänä vuonna!

Miten sinä piristät itseäsi nyt?

 

 

Barbie – The Icon – näyttely

Helsingissä käydessä ehdin onneksi käymään Barbie – näyttelyssä Kansallismuseossa. Seurana minulla oli lapsenlapset ja ystävä joka oli jo kerran sen käynyt katsomassa. Hän oli näyttelyyn niin ihastunut että kävi siellä vielä kolmannenkin kerran. Kyllä minäkin olin vaikuttunut sen laajuudesta.

Barbie syntyi jo vuonna 1959, mutta lukuisat tyylin ja ulkomuodon vaihdokset ovat pitäneet sen nuorena ja nykyaikaisena. Barbie on todellinen pop-ikoni, se on trendien luoja ja huippumalli, joka on inspiroinut useita taiteilijoita ympäri maailmaa.

Barbara Millicent Roberts Willoiwsista, Wisconsinin osavaltiosta, tekee ensiesiintymisensä New Yorkin lelumessuilla. Nuken myyntihinta oli tuolloin kolme dollaria. Ensimmäisen vuoden aikana Barbie-nukkeja myytiin 351 000 kappaletta.

”Barbie on itsevarma ja itsenäinen nainen, jolla on harvinaislaatuinen kyky nauttia  elämästä ja säilyttää silti ikuisesti viehätysvoimansa.” Muotisuunnittelija Diane von Fyrstenberg.

Vuonna 1997 Huutokaupassa New Yorkissa  myytiin 81 hyvin harvinaista Barbieta. Nukeista 31 oli peräisin Mattelin yksityiskokoelmasta. 50 vuorostaan oli uniikkikappaleita, jotka italialaiset tai muunmaalaiset muotisuunnittelijat olivat varta vasten vaatettaneet (muun muassa Armani, Coveri, Versace, Ferre, Krizia, Gaultier). Huutokaupan järjestivät Mattel ja Vogue yhteistyössä Christie’sin kanssa ja sen tuotto meni hyväntekeväisyyteen.

”Barbie on glamour-ikoni, jolla on ehtymätön vaatekaappi, satumainen koti ja roppakaupalla kivoja ystäviä. Kuka voisi olla rakastamatta Barbieta?” Muotisuunnittelija Peter Som.

Yksi Barbien historian omaperäisimmistä ja moderneimmista näkökulmista koskee lähestymistapaa, joka otettiin käyttöön jo vuonna 1964. Siinä suunnittelun perustana olivat kulttuurienväliset suhteet. Barbie on ylittänyt onnistuneesti kaikki kielimuurit sekä kulttuuriset ja yhteiskunnalliset rajat. Se on 59 elinvuotensa aikana edustanut 50 eri kansallisuutta.

Barbie on jo lähes 60 vuoden ajan ruokkinut tyttöjen unelmia ja kannustanut heitä pyrkimyksissään. Barbie on toiminut yli 150 ammatissa oman mottonsa hengessä: I Can Be. Nämä Barbien monet kansainväliset urat ovat innostaneet ja rohkaisseet vähintään kolmea eri tyttösukupolvea unelmoimaan, lähtemään maailmalla ja tutustumaan siihen rajoituksetta, Barbie filosofian hengessä. Barbie on antanut panoksensa vapaaehtoistyössä niin sairaanhoitajana kuin Unicefin hyväntahdonlähettiläänä, niin puolustusvoimissa kuin useissa muissa työtehtävissä. Vuonna 2008 Barbie hyödynsi oman edustusväriään, pinkkiä, nostaakseen tapetille ympäristösuojelun.

Yli miljardi Barbieta on myyty vuodesta 1959 alkaen. Maailmassa myydään vuosittain miljoona Barbieta. 27 450 dollaria maksettiin alkuperäisestä Barbiesta vuodelta 1959 Sandi’s Doll Atticin huutokaupassa v. 2006. Miljardi vaatekappaletta on valmistettu Barbielle ja sen ystäville. Barbie omistaa miljardi kenkäparia. Yli 100 muotisuunnittelijaa on vaatettanut Barbien.

”Barbie on yksi niitä harvoja supertähtiä, jotka eivät ole koskaan oikeasti muuttuneet, paitsi korkeintaan edukseen.” Pukusuunnittelija Bob Mackie.

Upea näyttely! Helteisenä kesäpäivänä ilmastoidussa museossa vierähti nopeasti pari tuntia.

 

Kaikki tiet vievät Roomaan

Elämässä on aina iloa ja surua. Kuluneen kuukauden aikana olen kokenut isosti molempia.

Suuri ilo oli ensin. Vietimme kaksi viikkoa ikuisessa Roomassa. Kaksi edellistä kertaa olimme turisteina siellä. Nyt meillä oli suuri ilo viettää ja kokea siellä  vauvaperheen arkea.

Matkan kohokohta oli lapsenlapsemme ristiäiset. Niitä vietettiin Saksan evankelis-luterilaisessa kirkossa Roomassa, osoitteessa Via Toscana 7. Kirkko oli pieni ja niin kaunis. Kirkollinen toimitus oli kaksikielinen, saksaksi ja englanniksi. Minulla oli kunniatehtävä, sain lukea siellä isovanhempien rukouksen. Niin kaunis ja herkkä tilaisuus, kunniavieras jaksoi hienosti ja sai kauniin nimen. Tilaisuuden jälkeen saimme nauttia Proseccoa kirkon kauniissa puutarhassa.

Asuimme Monteverdessä ihan Trasteverden vieressä. Alkuperäisen Rooman sanotaan löytyvän Trasteveren kujilta. Alue oli tosi rauhallinen asuinalue, täynnä upeita vanhoja taloja. Sieltä oli vain kahden kilometrin matka Rooman historialliseen keskustaan. Kahden viikon aikana kävelimme paljon. Parhaana päivänä kilometrejä kertyi 17 km. Keskimäärin joka päivä 10 km. Kilometrejä kertyi huomaamatta. Oli vaan niin kiva kävellä katuja, puistoja, piazzoja, nähtävyyksiä ja aistia joka askeleella kaikkea ikivanhaa ja kaunista.

Joka päivälle oli joku ohjelma tai  kohde missä kävimme aamupäivällä. Roomassa oli pohjoisen mummulle suorastaan helle. Joka päivä asteita oli yli +30, enimmillään + 35.  Siellä on suositus ettei vauvoja ulkoiluteta helteellä klo 11 – 17 välisenä aikana. Vaikka valitsimme aina tien varjoisamman puolen, silti oli koko ajan kuuma. Onneksi janoinen voi täyttää vesipullon Rooman 2.000:ssa vesipostissa. Ihan huippu juttu! Koskaan ennen en ole juonut niin paljon vettä kuin siellä join, aina janotti.

Muutaman mielenkiintoisen kohteen mainitsen nyt, myöhemmin lisää. Aiemmin emme olleet käyneet Suomen Rooman-Instituutissa Villa Lantessa sisällä.  Nyt siellä kävimme isolla joukolla. Piazzale Giuseppe Caribaldin näköalapaikan kupeessa sijaitseva Villa Lante aloitti toimintansa 1954 upeassa renessanssi huvilassa. Sen rakennutti paavin korkea-arvoinen virkamies. Näköala korkealta alas kaupunkiin on aivan huikea, yksi Rooman kauneimmista näköaloista. Ja se kuuluu Suomen valtiolle! Kannattaa käydä!

Kolmas kerta toden sanoo, vihdoinkin pääsimme sisälle myös Colosseumiin. Koska oli niin kuuma, päätimme ostaa vähän kalliimmat, jonon ohi liput. Se sijoitus kannatti, ei tarvinnut jonottaa paria tuntia. Olihan se vaikuttava kokemus, ihan mieletön historiallinen nähtävyys.

Roomassa on kirkkoja lähes neljäsataa, kävimme useammassa. Niistä voin joskus kirjoittaa omat jutut.

Autoilimme yhtenä päivänä vuoristoon. Kävimme monessa viehättävässä pikkukylässä. Vierailimme yhdellä ihanalla viinitilalla, Tenuta di Pietra Ponziassa.  Siellä meille tarjoiltiin kolmen ruokalajin privaatti lounas viineineen. Oli todella herkullinen! Toisena päivänä autoilimme pitkin rannikkoa.

Elokuu on italialaisten lomakuukausi. Lähes jokainen roomalainen halua pois kuuden miljoonan asukkaan suurkaupungista. Se tarkoittaa että monet pienet kaupat ja osa ravintoloista on osan kuukautta kiinni. Silti söimme herkullisia lounaita ja illallisia toinen toistaan ihanimmissa ravintoloissa. Italia on niin lapsiystävällinen maa. Pieni vauva vaunuineen otettiin joka paikassa vastaan kunniavieraana.

Matkan jälkeen oli surun vuoro, läheisen pois nukkuminen. Hautajaiset edessä, suru on suuri.