Rakkaudesta perunaan… peruna ei muuten lihota

Rakastan perunaa kuten moni muukin suomalainen. Peruna on suomalaisille tuttu, turvallinen ja halpa raaka-aine. Harmi, että sen kulutus meillä on laskenut. Koronavirus epidemian alkuvaiheessa kauppojen hyllyiltä loppuivat ensimmäisenä pastat ja riisit. Miksi ihmiset eivät ostaneet perunaa? Nyt perunanviljelijät ovat suuressa pulassa, kun varastot on pullollaan perunaa. Ja pian kauppoihin ilmestyy ensimmäiset varhaisperunat. Tässä ikävässä poikkeustilanteessa missä elämme mahdollisesti pitkäänkin, meidän jokaisen pitäisi miettiä ostoskäyttäytymistämme ja ostaa kotimaisia tuotteita. Ostetaan perunaa!

Peruna (Solanum tuberosum) on koisokasvien heimoon kuuluva kasvi.  Kaikki tiedämme, että peruna on yksi eniten käytetyistä ravintokasveista Euroopassa ja Etelä- ja Pohjois-Amerikassa. Peruna kuuluu niiden yhdeksän viljakasvin joukkoon, joiden avulla tuotetaan 75 % ihmisravinnosta.

Peruna on peräisin Etelä-Amerikasta Andien alueelta. Siellä sitä on viljelty varsinkin vuoristoalueilla jo tuhansia vuosia.

Espanjalaiset valloittajat toivat 1500-luvulla perunan Eurooppaan. Todennäköisesti Andeilta Espanjaan palanneet merimiehet käyttivät sitä samoin kuin maissia ravintonaan merimatkan aikana. Varhaisin sitä koskeva kirjallinen maininta on peräisin Andeilla 1530-luvulla matkustaneelta Cieza de Leonilta.

Nykyisin pidetään todistettuna, että Kanariansaarilla perunaa viljeltiin kaupallisesti viimeistään vuonna 1567, jolloin se mainittiin erään sieltä Antwerpeniin lähteneen laivan rahtikirjassa. Espanjan mantereella sitä on viljelty jo vuonna 1570.

Pitkät ajat vain harvat ihmiset Euroopassa viljelivät tai söivät perunaa. Varsinkin kirkollisissa  piireissä levitettiin huhua, että kasvi olisi myrkyllinen tai muuten vahingollinen sielulle. Monet papit jopa kielsivät seurakuntalaisia viljelemästä perunaa sillä perusteella, ettei sitä mainita Raamatussa eikä se siksi kelvannut ihmisravinnoksi.

Kasvitieteilijät kuitenkin kasvattivat perunaa puutarhakasvina jo 1600-luvun alussa. Suurimmassa osassa Eurooppaa sitä alettiin vasta 1700-luvulla viljellä peltomittakaavassa.

Suomessa perunoita on nähty ainakin 1720-luvun lopulta, jolloin niitä tuli Inkooseen Fagervikin kartanoon saksalaisten peltiseppien mukana. Perunanviljelyä edisti erityisesti Asikkalan seurakunnan kappalainen Axel Laurell, joka kehui perunoita jokaisen saarnansa yhteydessä. Hän julkaisi myös opaskirjan perunan viljelystä vuonna 1773. Peruna vei pian nauriin aseman suomalaisten perinteiseksi perusravinnoksi.

Suomessa syötiin perunoita 52,3 kg henkeä kohti vuodessa (Luonnonvarakeskus, Ravintotase, Tilastokeskus 2014). Vuonna 1956 suomalainen söi noin 188 kg perunaa vuodessa. Euroopan maista Suomen perunan kulutus henkeä kohden on kahdeksas, Ruotsi viides. Eniten Euroopassa perunoita syödään Liettuassa ja Irlannissa. Kaukoidässä ja Afrikassa perunan kulutus on huomattavasti lisääntynyt.

Perunan hiili- ja vesijalanjälki on huomattavasti pienempi kuin esimerkiksi riisin ja pastan. Yhden peruna-annoksen tuottaminen kuluttaa energiaa vain kolmasosan pastaan ja viidesosan riisiin verrattuna. Vedenkulutus on vain puolet pastan ja kolmasosan riisin veden kulutuksesta. Peruna sisältää runsaasti C-vitamiinia, magnesiumia, kaliumia, rautaa ja kuitua, mutta ei juurikaan rasvaa.  Tiedot on Wikipediasta.

Meillä oli eilen perunapäivä. Yleensä meillä on aina monenlaisia perunalajikkeita kaapissa,  Siikliä, Rosamundaa, Puikulaa ja Annabellaa. Mutta nyt poikkeusoloissa vain pieni määrä yhtä lajiketta, vähän vajaa kilo ja niiden arvo oli muutaman euron (luomua).

Lounaaksi olin päättänyt tehdä poronkäristystä ja perunamuusia. Tosi kauan suunnitelmissa on ollut kokeilla perunankuorisipsejä. Se päivä toteutui eilen. Kuorin hyvin pestyt perunat huolellisesti, että sain paksuhkoja perunankuoria sipsejä varten. Perunankuorissahan on paljon makua ja kuorista saa myös parhaat terveyshyödyt irti. Sipsien tekohan on tosi helppoa. Kuorien sekaan lisätään vain oliiviöljyä, suolaa ja pippuria. Ja ne paistetaan uunissa rapeiksi. Nyt tein luksusversion, koska käytin sipseihin tryffelisuolaa. Sipseistä tulikin todella rapeita ja maukkaita. Aion tehdä niitä pian uudestaan. Reseptin otin lahjaksi saamastani ihanasta Peruna-kirjasta. Kirjan ovat kirjoittaneet Sanna Mansikkamäki ja Pia Inberg vuonna 2018.

Perunamuusia jäi vähän  yli, joten päätin tehdä meille jälkiruuaksi perunapannukakkua. Sitä olinkin tehnyt edellisen kerran pari viikkoa sitten. Pannari nautittiin omin käsin poimittujen vadelmien kanssa. Koristeeksi lisäsin mantelilastuja, suklaata ja sitruunasorbettia. Tänä aamuna käytin perunamuusin viimeiset rippeet munakkaaseen.

Eilen siis oli hyvä päivä, ei syntynyt turhaa ruokajätettä! Ympäristönäkökulmasta ajateltuna peruna on ekologista ruokaa. Ostan perunat Rekon ruokapiiristä, joten se on lähiruokaa. Muistakaa, että peruna tosiaan on ympäristöystävällisempi vaihtoehto kuin riisi ja pasta. Ja se kuuluu vähäisimpiä ilmastovaikutuksia aiheuttavaan tuoteryhmään. Terveellinen peruna ei myöskään lihota!

Mennään perunaostoksille!

Ruokaa fiksusti tarjoaa fiksuruoka.fi

Olen aina liputtanut pienien kivijalka kauppojen puolesta! Olen hyvin vähän tilannut mitään netistä. Mutta nyt kun elämme koronan vuoksi niin poikkeuksellista aikaa niin olen tehnyt muutamia ostoksia verkkokaupoista. Kaappien siivousten ja hiihtolenkkien jälkeenkin aikaa on runsaasti vaikka nettishoppailla.

Olin jo pitkään miettinyt fiksua tapaa ostaa fiksusti ruokaa. Ja niin sitten päädyin fiksuruoka.fi:n verkkosivuille. Fiksu Ruoka Oy on perustettu vuonna 2016. Yritys on 100 % suomalainen yritys. Yritys pyrkii toiminnallaan vähentämään ruokahävikin määrää Suomessa. Se tarjoaa asiakkailleen laajan valikoiman edullista ruokaa sekä käyttötavaroita.

Verkkokaupan valikoima koostuu pääosin poisto- ja jäännöseristä. Tuotteet ostetaan  suomalaisilta valmistajilta, maahantuojilta ja tukkuketjuilta. Ostetut erät eivät ole syystä tai toisesta löytäneet tietään kaupan hyllyille ja ovat sen vuoksi vaarassa tulla hävitetyiksi.  Syynä voi olla esimerkiksi tuotteen poistuminen valikoimasta, uudistunut myyntipakkaus, brändimuutos, liian suuri varasto tai lähestyvä parasta ennen – päiväys. Jotta tuotteet eivät päätyisi hävikiksi, ne myydään aina reilulla alennuksella 20 – 90 %.  Hävikki – sanasta huolimatta tuotteet ovat syömäkelpoisia ja turvallisia käyttää.

Noin kolmannes kaikesta ihmisille tuotetusta ruoasta päätyy roskiin siksi ruokahävikki on tosi iso maailmanlaajuinen ongelma. Myös Suomessa ruokahävikki on merkittävä päästöjen aiheuttaja ja sen haittavaikutukset näkyvät esimerkiksi Itämeren rehevöitymisessä. Päästöjä syntyy mm. ruoan tuottamisvaiheessa sekä kuljettamisessa. Kun ruoka päätyykin jätteeksi ravinnon sijaan, ovat päästöt syntyneet turhaan. Suomessa ruokahävikkiä syntyy vuosittain yli 400 miljoonaa kiloa. Suurin osa hävikistä syntyy kotitalouksista.  Tilaamalla Fiksu Ruoka Oy:n tuotteita teet osaltasi hyvää ympäristölle! Tiedot on fiksuruoka.fi nettisivuilta.

Minun ensimmäinen ostoskori maksoi 35,41 e. Säästöä kertyi huikeat 50,49 e! Tilaukset luvataan toimittaa perille vaikka kotiovelle 1-3 arkipäivässä. Minulle tuli ystävällinen viesti, että nyt on ruuhkaa ja pahoiteltiin, että tilaus vähän viivästyy. Samalla yritys ilmoitti, että on palkkaamassa lisää henkilökuntaa suuren kysynnän vuoksi. Minusta tämä oli niin hyvä uutinen, että en ollut ollenkaan pahoillani vaikka sain ostokseni vasta viiden päivän jälkeen.

Myytävät tuotteet vaihtuvat nopeasti. Halvimmat pari tuotetta kerrallaan maksavat vain 0,01 e. Minä sain siihen hintaan paketin Daim-suklaata ja pussillisen Chef´s Meksikon pataa. Tänään kampanja tuotteista sentin tuotteita oli tarjolla hernekeittopurkki ja maissilastut, en tilannut.

Olin niin tyytyväinen ostoksiini, että varmasti jatkossakin tilaan hävikkiruokaa. Ja suosittelen myös sinua tekemään edullisia ostoksia osoitteesta www.fiksuruoka.fi.

Tykkäys kierrätykselle, Berrylle ja Emilialle

Olen useamman vuoden harrastanut konmarittamista. Omasta mielestäni aika innokkaasti mutta muu perhe voi olla sitä mieltä, että en tarpeeksi innokkaasti. Tavaraa on edelleen liikaa, myönnetään, myönnetään. Mutta harrastus jatkuu…

Olen lukenut kaksi Marie Kondon kirjoista, Siivouksen elämän mullistava taika ja Iloa säkenöivä järjestys. Marie Kondo on japanilainen järjestelyasiantuntija ja kirjailija. Hän perusti kodinjärjestelyn konsultointiyrityksensä  19-vuotiaana. Time-lehti valitsi hänet 100 vaikutusvaltaisimman ihmisen listalleen vuonna 2015.

Olen toteuttanut kierrättämistä jo ennen kyseisten kirjojen ilmestymistä 2015 ja 2016. Luettuani kirjat sain ihan uutta potkua järjestyksen ja kierrättämisen maailmaan. Hauskin ja käyttökelpoisin Kondon periaatteista on mielestäni se, että kotiaan järjestelevä ihminen kysyy itseltään jokaisen esineen kohdalla ”tuottaako tämä esine minulle iloa?” Jos niin ei ole, hänen tulee luopua esineestä. Näin helppoa se on, toimii!!! No, pystyviikkaustakin kokeilin hetken, mutta se oli hankalaa, ei säkenöinyt yhtään.

Astioita meillä on vieläkin ihan liikaa. Niistä on ollut yllättävän vaikea luopua. Monet astiat tuottavat iloa vaikkei niitä käyttäisikään. Hankalaa! Astioita olemme kyllä vuosien varrella myyneet Antiikki- ja vanhojentavaroiden liikkeisiin.  Olen myös myynyt astioita kirpputoreilla. Se vaan on aika työlästä. Joka päivä pitää käydä pöytää järjestelemässä. Harmillista on, että siellä on mennyt tavaroita rikki ja varastettukin.

Kirjojen kierrättämisen hoitaa meillä kiitettävästi puoliso. Hän on sitä tehnyt jo vuosia. Aikanaan kirjoista vielä vähän maksettiin, nyt kauppias valittelee ettei kirjoja enää juuri kukaan osta.  Edellisessä kodissa kirjoja oli kaikissa huoneissa ja niitä oli paljon.   Kirjoista luopuminenkin voi olla yhtä vaikeaa kuin astioista luopuminen. Tuskasta huolimatta kirjoja on myyty antikvariaatteihin kiitettävästi.

Vaatteet ja kengät ovat olleet vaikea kohderyhmä. Pakko myöntää, että minulla on paljon vaatteita ja paljon kenkiä. Vuosien varrella olen  monesta luopunut ja niitä on viety SPR:n Konttiin ja UFF:n kierrätyspisteisiin. Vähän olen myynyt kirpputoreilla, vähän huonolla menestyksellä, siellä kun vaatteet pitäisi myydä muutamalla eurolla.

Vaatteiden kierrätyksessä alkoi ihan uusia elämä kun Oulussa Berry Fashion -liike aloitti viime marraskuussa muodikkaiden, sesongin mukaisten, puhtaiden ja lähes uudenveroisten vaatteiden, kenkien ja asusteiden myynnin.

Jos sinun kaappeihin on kertynyt käyttämättömiä vaatteita tai asusteita voit viedä ne myyntiin Berryyn. Minulle sellaisia oli kertynyt!!! Tammikuussa aloitin innoissani vaatehuoneeni perusteellisen   tyhjennyksen ja kriittisen tarkastelun. Oli todella helpottavaa, kun tiesi, että nyt vaatteille oli paikka mistä vaate voisi saada uuden kodin.

Myynti toimii myyntitili-periaatteella. Sinä voit ilmoittaa paljonko haluat rahaa itsellesi per tuote. Minä olen luottanut Merjan ammattitaitoon, hän on saanut vapaasti hinnoitella minun vaatteet. Myyntiaika on 2 kk. Ensimmäistä tiliä odotellen.

Tällaiselle liikkeelle oli selvästi tarve. Sen suosio oli heti alusta lähtien niin suuri, että liike muutti helmikuussa isompiin tiloihin  samalla kadulla. Berry löytyy osoitteesta Pakkahuoneenkatu 17. Kiitos Merja hienosta liikeideasta!

Vaatehuoneeni uumenista tein yllättävän löydön, ison muovilaatikollisen kankaita. Minä  joka en omista ompelukonetta enkä osaa ommella, omistin silti laatikollisen kankaita. Olin todellakin valmis luopumaan niistä. Osa oli vähän aika käytössä olleita Marimekon verhoja ja pöytäliinoja. Osa kankaista oli ihan käyttämättömiä. Niin sitten laitoin viestin huippu kädentaitajalle Emilialle. Hän kutoo hetkessä upeita villasukkia, ompelee vaatteet kolmelle tyttärelle ja kutoo kauniita mattoja kangaspuilla. Emilia hallitsee kaikki käsityömaailman ihmeet ja ihanuudet. Hän on tänä vuonna perustanut verkkokaupan ja myy siellä mm. patalappuja kierrätysmateriaaleista. Ilokseni hän oli valmis vastaanottamaan minun kangaskätkön. Me teimme vaihtokaupat, minä sain hänen tekemiä ihania vohvelikangaspyyhkeitä. KiitosEmilia! Verkkokaupan osoite on: www.anniemilia.com.

Viime vuonna taloudestamme poistui 362 tavaraa. Suurin osa meni SPR:n Konttiin, osan lahjoitin kirpputorille joka harjoittaa hyväntekeväisyyttä ja asukastuvalle, kirpputorilla möin 64 tavaraa ja joitakin käyttökelvottomia tavaroita päätyi roskiin. Ostettuja tavaroita en laskenut. Nyt olen ostolakossa.

 

Vaikka kuinka yrittää olla ostamatta mitään niin ei se ihan 100 %:sti onnistu. Kun nyt tein tuon vaatehuoneeni perusteellisen ”puhdistuksen” niin palkitsin itseni ostamalla sinne uusia mustia säilytyslaatikoita ja koreja.

Kierrätys jatkukoon…

Kokattiin ruokaa yhdessä ystävien kanssa suurella sydämellä

Voi mikä ihana lauantaipäivä! Ystävien tapaaminen, kuulumisien päivitys ja hyvä ruoka! Koko viikon odotin sitä päivää suurella innolla. Suunnittelin pitkään ja hartaasti illan ruokalistaa. Pitkin viikkoa teimme ruokaostoksia. Onneksi REKO päiväkin sattui sopivasti torstaiksi. Ja tietysti oli erittäin hyvä syy siivota kotia tulevia vieraita varten.

Meillä on ystävien kanssa ollut tapana kokoontua vähän epäsäännöllisesti Ruokapiiriin jo yli 10 vuoden ajan. Ruokapiiri tarkoittaa että kokkaamme yhdessä kolmen ruokalajin illallisen alusta loppuun. Se joka kutsun esittää kotiinsa valitsee illalle jonkun teeman ja ostaa kaikki tarvittavat raaka-aineet. Tavoitteena on valita reseptejä jotka olisi mahdollisimman monelle ihan uusia tuttavuuksia. Vuosien varrella lähes kaikki ruokakokeilut on onnistuneet, osa on päässyt jatkoon omaan kotikeittiöön mutta toki muutamia epäonnistumisiakin on sattunut. Kuitenkin kaikki ruoka on aina syöty!

Teemaa ei paljasteta koskaan etukäteen. Korkeintaan jonkun pienen pukeutumiseen liittyvän vinkin saa antaa. Muistelen, että meillä on ollut pari kertaa väriteemat, vihreä ja keltainen. Jolloin kutsussa on pyydetty, että pukisit päälle jotain vihreää ja toisella kerralla keltaista. Se oli tosi hauskaa! Väriteema tarkoitti, että kaikki valmistettava ruoka oli vihreää ja keltaista. Vihreä ei tarkoittanut pelkästään kasvisruokaa. Silloin kala kuorrutettiin vihreällä pestolla. Muistan, kun teemana oli keltainen väri niin perunoihin saatiin sopiva väri sahramilla.

Vuosiin on mahtunut monenlaisia teemoja.  Monta maata on käytetty teemoina mm. Italia, Kreikka, Thaimaa, Venäjä. On meillä ollut myös elokuvateema, ruokaa eri vuosikymmeniltä, Sibeliuksen suosikit, Suomi 100-vuotta juhlamenu ja monta muuta teemaa. Tosi kiva aina miettiä uutta teemaa!

Nyt teemana oli kotikaupunkimme Oulu. Kaikki reseptit oli poimittu Oulu A La Carte keittokirjasta. Keittokirjan reseptit ja ruuat olivat oululaisten keittiömestarien ja tuottajien parhaita herkkuja, jotka ovat lähes poikkeuksetta valmistettu paikallisesta lähiruuasta. Kirjassa on paljon uusia makuyhdistelmiä, tuoksuja ja oivalluksia. Niitä myös kokeilimme.

Alkuruoka oli juuri sellainen kaikille uusi makuyhdistelmä kokeilu. Tiimi valmisti kuohkeaa maa-artisokkakeittoa, jokiravunpyrstöjä ja pinaattikreemiä. Keitosta tuli niin ihanan samettisen pehmeää. Se oli niin hyvää, että pisaraakaan ei jäänyt kattilan pohjalle. Pääsee varmasti jatkoon!

Pääruuaksi toinen tiimi valmisti korvasienillä kuorrutettua poronfileetä ja mustaherukkakastiketta sekä yrttistä juurespikkelsiä. Korvasienikuorrutus oli mielenkiintoinen. Se piti sisällään esikäsiteltyjä korvasieniä, saaristolaisleipää, Dijon-sinappia, voita ja ruohosipulia. Ihan hyvää se oli, se oli minun vastuulla. Lihamestari onnistui työssään erinomaisesti. Lihan kypsyys oli täydellinen. Apuna siinä oli uusi paistomittari jonka lihamestari oli kyseisenä päivänä ostanut isäntäväelle tuliaiseksi. Kiitos siitä, se tuli tarpeeseen!

Jälkiruuaksi tiimi numero kolme valmisti appelsiinijäätelöä. No appelsiini ei ole sitä lähiruokaa, mutta valitsin reseptin koska tänä talvena appelsiinit ovat olleet erityisen hyviä ja mehukkaita. Appelsiinin kuoret täytettiin kerroksittain hedelmälihalla ja jäätelöllä ja hattuna oli marenkia. Ne onnistui täydellisesti! Jälkiruoka oli ihanan raikasta.

Kahvin kanssa olin ostanut ihanasta, pienestä Oululaisesta suklaapuodista Choco Somniasta käsintehtyjä konvehteja. Oulu teemaan liittyen valitsin ensin vaihtoehdoiksi tervasuklaata ja tyrnisuklaata. Sitten vielä kolmanneksi chilisuklaata. Kaikki veivät kielen mennessään. Vahva suositus pienelle suklaapuodille!

Siis kaikki kokkaukset onnistuivat jälleen kerran, kiitos meidän huippukokeille!

Pizzaperjantai ja pastalauantai

Minäkö mainoksen uhri? Eilen meillä  tosiaan oli pizzaperjantai. Ihan itse sitä tein ja niin hyvää siitä tuli. Ihmettelin jälkeenpäin, että miksi en tee sitä useammin? Eihän sen tekeminen ole ollenkaan työlästä. Täytyy ihan tunnustaa, että en ole tehnyt moneen vuoteen yhtään pizzaa. Vaikka minä kyllä  tykkään syödä pizzaa. Ehkä sen hyvyyteen vaikutti, että jauheliha oli maailman parasta sellaista. Kyytön paistijauhelihaa, tuoretta ja suoraan tuottajalta ostettua. Kyllä hyvillä raaka-aineilla on iso merkitys siihen miltä ruoka maistuu.

Tänään sitten oli pastalauantai. Kun meidän tytöt oli pieniä, meillä oli aina pastalauantai. Useita vuosia tytöt ja tyttöjen isä tekivät yhdessä itse pastan omalla pastakoneella. Kastikkeet kyllä vaihtelivat mutta kyllä suosituin oli spagetti bolognese. Pastalauantai on sittemmin jäänyt.

Tänään on ollut hirveä lumimyrakkä. Ei ole tehnyt mieli harrastaa mitään ulkoiluun liittyviä aktiviteettejä. Siis muuta kuin Väinö koiran ulkoilutusta. Oli hyvä syy suunnitella, mitä hyvää tänään syödään?

Pakastinta pitäisi tähän aikaan vuodesta jo ahkerasti tyhjentää. Ihan pianhan sen täyttäminen taas alkaa. Reilun parin kuukauden kuluttua pitäisi satokausi korkata korvasienillä. Vielä sieltä löytyy herkkutatteja, kehnäsieniä, suolasieniä, mustikoita, mansikoita, lakkoja, poroa eri muodoissa ja vaikka  mitä muutakin.

Aikani pakastimen hyllyjä penkoessani, löysin pussillisen lehtikaalia. Kukahan sitäkin on ostanut, ei mitään muistikuvaa asiasta. No, ajattelin että tehdäänpä sitten siitä jotain uutta ruokaa. Tunnustan, että lehtikaali on minulle aika vieras raaka-aine. Piti ihan googlettaa, mitä siitä kerrotaan.

Lehtikaali on tummanvihreä, voimakkaan makuinen lehtivihannes. Sitä käytetään keittoihin, salaatteihin ja muhennoksiin. Lehtikaalissa on paljon rautaa ja C-vitamiinia sekä karoteenia, kalsiumia ja proteiinia. Lehtikaali tunnetaan myös runsaasta K-vitamiinipitoisuudestaan. Kuulostaa tosi terveelliseltä!

Seuraava googletus, etsi resepti. Niin sitten päädyin tähän Soppa 365:n reseptiin jota tietysti piti soveltaa, koska kotikeittiöstämme ei löytynyt kaikkia reseptin mukaisia raaka-aineita. Jouduin jättämään pois mm. pistaasipähkinät, koska niitä meillä ei koskaan ole. Muita pähkinöitä ja siemeniä kyllä löytyy. En kuitenkaan korvannut pähkinöitä muilla pähkinöillä. Purjon korvasin salottisipulilla. Ja tietysti lisäsin omasta päästä valkosipulia.

Tässä raaka-aine lista neljälle:

400 g spagettia

200 g lehtikaalia

300 g purjoa, laitoin kyllä paljon vähemmän salottisipulia

2 tl sitruunan kuorta raastettuna

1 rkl oliiviöljyä sipulin ja lehtikaalin kypsentämiseen kattilassa

3 dl vettä tai pastan keitinlientä, laitoin vähemmän

1 kasvisliemikuutio

4 rkl sitruunamehua

1 1/2 dl pistaasipähkinöitä kuorittuna ja murskattuna, jätin siis pois

1 tl valkopippuria

2 dl ruokakermaa

Siitä tuli kevyttä, terveellistä ja hyvää ruokaa! Suosittelen kokeilemaan!

Mielihyvää ja shoppailua Balmuirilla

Balmuirin Ystävämyynti Oulussa täytti jälleen kaikkien meidän shoppailijoiden odotukset. Tänä vuonna liikkeen kakkoskerros  oli sisustettu erityisen upeaksi myymäläksi Ystävämyyntiä varten. Kaikki tämän postauksen kuvat on kuvattu tänään siellä. Vietin aikaa kahtena päivänä useamman tunnin ihastellen kaikkea kaunista ja tietysti myös ostellen. Lahjakaappi sai kiitettävästi täydennystä.

Olen tuntenut Balmuirin perustajat Heidin ja Juhan yli 20 vuotta. Minulla on ollut suuri ilo seurata yrityksen menestystarinaa sen perustamisesta vuodesta 2007 lähtien. Minun vanhimmat huivit alkuvuosilta on edelleen käytössä. Ne on niin ajattomia ja aina muodissa. On minulla muitakin huiveja mutta täytyy tunnustaa että yli 10 vuoden aikana olen käyttänyt pääasiassa vain Balmuirin huiveja. Ja minulla niitä on aika monta. Suosikkimalleja jopa useissa eri väreissä. Yksi suurimmista suosikeista on Helsinki-huivit. Ne on 100 %  kashmiria ja niin ihanan pehmeät kaulassa. Käytän niitä kesät talvet. Minulla on aina lentomatkoilla mukana yksi sellainen huivi kaiken varalta jos koneessa on viileää . Suosittelen erityisesti tätä huivia kaikille!

Balmuir on paljon muutakin kuin huivit. Balmuir on kansainvälinen lifestyle-brändi, jonka tuotevalikoima on laaja, se muodostuu sisustus- ja lahjatuotteista, muotiasusteita, luonnonkosmetiikasta, kodintekstiileistä ja kristallilaseista. Tuotteita myydään yli 50 maahan.

Tuotteet valmistetaan hienoimmista luonnonmateriaaleista perinteisiä käsityömenetelmiä kunnioittaen.

Balmuirin sisustusmallistoon voit törmätä hotelleissa ja ravintoloissa joissa tuotteilta vaaditaan korkeaa laatua, näyttävyyttä ja pitkää ikää. Samat upeat tuotteet sopivat myös moneen kotiin. Vuosien varrella omaan kotiin on päätynyt lamppuja, matka-arkkuja, lehtikoreja, tarjottimia ja lukematon määrä erilaisia ja erikokoisia lyhtyjä. Käytän lyhtyjä myös kukkamaljakkoina.

Asustemallisto sisältää valtavan määrän erilaisia huiveja, keeppejä, neuleita, pipoja, hattuja, hanskoja ja miehille solmioita ja taskuliinoja luonnonmateriaaleista.   Nahkalaukkumallisto on valmistettu korkealaatuisesta nahasta. Kashmir-tuotteet on valmistettu hienoimmasta Mongolian kashmirista. Baby-alpakka tuotteet valmistetaan alpakan hienoimmasta silkkisen pehmeästä villasta.

Pellavamallisto on valmistettu eurooppalaisesta pellavasta. Puuvilla tuotteet laadukkaimmasta Egyptin- puuvillasta ja hienoimmasta Supima-puuvillasta. Pellavasta ja puuvillasta olen ostanut lakanoita, pyyhkeitä, lautasliinoja ja kylpytakkeja.

Kaikki Balmuirin tuotteet on valmistettu tarkoin valituissa perheyrityksissä.

Yrityksessä uskotaan siihen että korkea laatu on aina muodissa.

Minulle kaikki Balmuirin tuotteet tuottavat joka päivä iloa ja mielihyvää omassa kodissa.

Kiitos Heidi tämän päivän tapaamisesta ja kuvauksesta!

 

 

Pakkanen paukkuu, hyvä syy kotoilla

Kielitoimiston sanakirjan määritelmän mukaan kotoilu on: ”Koti- ja käsitöiden harrastaminen kiireisen elämänrytmin vastapainona.”

No niin, minähän en harrasta käsitöitä ollenkaan. En ole koskaan niitä harrastanut. Koulussa käsityö oli tytöille pakollinen aine. Voi kauhistus! Sielläkään siitä ei tullut mitään. Salakuljetin käsityöt kotiin ja äiti teki ne minulle. Yhtään lapasta ja sukkaa en ole eläissäni tehnyt. Käsityöopettaja varmaan aavisti että en minä niitä käsitöitä itse tehnyt. Todistukseen sain, äiti sai, numeroksi seiskan. Minä en vaan osaa tehdä käsitöitä. Enkä  omista ompelukonetta. Kun vanhin tytöistämme täytti 11-vuotta, hän sai syntymäpäivälahjaksi ompelukoneen.

Kotona meillä kyllä on pienenpieni peltipurkki, se on meidän perheen ompelurasia. Siellä taitaa olla muutama lankarulla, mustaa ja valkoista, minä en niitä ole ostanut. Ja on siellä nuppineuloja ja muutama silmäneula. Se purkki on muuten mieheni ompelurasia ja se on lähtöisin hänen opiskeluajoiltaan, siis jo aika vanha!

Äiti oli taitava kutomaan kangaspuilla ja teki aikoinaan muutaman ryijynkin. Onneksi minulla on ihana sisko joka on tosi taitava ompelemaan. Kun tytöt oli pieniä, hän aina korjasi mitä korjata piti. Kiitos sisko!

Onneksi omat tytöt osaavat käyttää ompelukonetta ja korjata ja lyhentää ja kaikkea muutakin ompeluun liittyvää. Tekivät teineinä vaatteitakin itselleen ja joululahjoja.

Ei minulla ole mitään hätää. Minulla on ihania ystäviä jotka auttavat kun ompelutaitoja tarvitaan. Voin siis edelleen ostaa Marimekon kankaita pöytäliinoiksi. Ja saan apua kun pöytäliinan reunat pitää ommella ompelukoneella.  Minulta saa palkaksi korvasieniä.

Kaikesta huolimatta tykkään kovasti KOTOILU sanasta. Koska tykkään olla kotona ja mökillä ja puuhastella. Tykkään että koti on siisti ja kaapit pitää olla järjestyksessä. Kodin kaunistus on lempipuuhaani, siis stailaus.

Rakastan kynttilöitä ja kynttilänjalkoja. Minusta kynttilänjalkoja ei voi olla koskaan liikaa. Kirpputoreilla ja Antiikki- ja keräilymessuilla tutkin jokaisen vastaantulevan kynttilänjalan. Minun on ihan pakko pitää niitä kädessäni. Moni niistä sitten onkin päässyt muuttamaan meille. Meiltä löytyy lukemattomia puisia, lasisia, hopeisia, teräksisiä ja messinkisiä kynttilänjalkoja. Upouusia kynttilänjalkoja kaupasta en ole ostanut vuosiin, ainoastaan vanhoja, mielellään hyvin vanhoja saatan harkita. Muutama Festivo saisi vielä muuttaa meille, sarja on vielä vajaa. Suurella innolla odotan tulevaa viikonloppua, silloin on Antiikki- ja keräilymessut. Sieltä voi löytää vaikka jonkun vastustamattoman kauniin kynttilänjalan!

Meidän perhe on kynttilöiden suurkuluttaja, sen olen jo aiemmin blogissani kertonutkin. Varsinkin mökillä sytytän joka aamu kynttilän syksystä pitkälle kevääseen. Rakastan kynttilänliekkiä!

Tykkäätkö sinä kynttilöistä?

Reilua ruokaa REKO:sta

Ruokaa suoraan tuottajilta kuluttajille ilman välikäsiä, loistavaa!

Lähiruuan myynti- ja jakelumalli REKO:ssa (Rejäl konsumtion – reilua kuluttamista) kuluttajat tilaavat lähiruokatuottajilta ruokaa suoraan ilman välikäsiä. REKO-renkaat toimivat Facebookin kautta suljettuina ryhminään joissa tilaukset ja toimitukset sovitaan. Ryhmät toimivat vapaaehtoisvoimin ja sen ylläpitäjät eivät saa työstään palkkaa.

REKO, kenelle se on tarkoitettu? Sinulle jos haluat ostaa tuoretta ja hyvää ruokaa edullisesti. Ja haluat tietää mitä syöt. Minulle on tärkeää se, että ruoka on lähellä tuotettua ja että ruuan alkuperä on tiedossa. Se sopii kaikille niille jotka haluavat ostaa paikallisia ekologisia tuotteita. Sinulle joka olet kiinnostunut ruuasta! Olet utelias ja haluat kokeilla uusia tuotteita ja uutta ostotapaa.

Minulle tosi tärkeää on myös taloudelliset edut. Saan tuoreempaa ruokaa edullisempaan hintaan. En maksa turhasta mainonnasta ja tarpeettomista välikäsistä. En maksa turhista pakkauksista ja kuljetuksista. Tuen mielelläni aluetaloutta ja lähiyhteisöjä.

Monet pitävät tärkeinä myös sosiaalisia etuja. Siellä saat mahdollisuuden itse tavata ruokasi tuottajan. Olen kuullut että voit myös käydä tutustumassa tuotantopaikkaan, sopimuksen mukaan.

Yksi tärkeä etu on ympäristöedut. Voit syödä vuodenajan ja sesongin mukaan lähellä tuotettua ruokaa. Ostat puhtaita tuotteita suoraan tuottajilta.

Viimeisenä mutta ei suinkaan vähäisimpänä on kulinaariset edut. Tuoreet tuotteet jotka korjataan niiden ollessa parhaimmillaan. Liha on tuotettu luonnonrehulla. Rakkaudella ja taidolla valmistetut elintarvikkeet, ilman turhia lisäaineita. Tuoretta kalaa, jos saalis on ollut hyvä.

Neljään vuoteen meidän perhe ei ole ostanut kaupasta lihaa tai kalaa. Ne kaikki ostetaan REKO:sta. Joskus harvoin, muutamia kertoja vuodessa, on jouduttu ostamaan kananmunia mutta pääasiassa nekin ostetaan REKO:sta. Samoin jauhot, juurekset, perunat (kun omat on syöty), piirakat, jogurtit, juustoja jne.

REKO päivä on joka toinen viikko ja odotan sitä päivää aina suurella innolla. Kiva laatia ostoslistaa ja miettiä mitä milloinkin tilaa tai tutkia mitä on tarjolla.  Aina olen saanut sitä parasta! Vahva suositus REKO:lle!

Joko REKO on sinulle tuttu?