Uutta ruokaa karitsanjauhelihasta

Huomasin, että kirjoitan näitä juttujani usein sadepäivinä. No, aurinkoisina päivinä on niin paljon muuta puuhaa ulkona. Golfia, marjojen poimimista, kasvimaan huoltoa, pihamaan hoitoa, mattojen pesua, lintumaailman ihmettelyä ja muuten vaan kesästä nauttimista.

Tänään on ollut täydellinen aurinkoinen kesäpäivä. Herääminen klo 6.30. Golfaamaan klo 8.15. Iltapäivällä lähimarjatilalle poimimaan jättikokoisia mustiaviinimarjoja. Jossain välissä kokkailua.

Olen jo monta kertaa aiemmin kertonut, että luen kaikista lehdistä kaikki reseptit. Olen tosi ahkera repimään lehdistä talteen kaikkia hyviä reseptejä, ajatuksella, että niitä joskus kokeilen. Aika moni kyllä jää kokeilematta, mutta osasta saattaa tulla suosikkeja. Ai niin, ja minähän aina sovellan tai teen vähän sinnepäin tyylillä.

Tällä viikolla ihan sanomalehdestä löysin tylsältä kuulostavan reseptin Lihaperunalaatikko. Nimestä huolimatta se kuulosti sellaiselta, että sitä voisi kokeilla. Yllätys, yllätys resepti pääsi koekeittiöön jo muutaman päivän jälkeen lehden ilmestymisestä. Toki muunneltuna.

Koska pakastimen täyttäminen marjoilla on parhaimmillaan. Se tarkoittaa, että sitä pitäisi toisesta päästä tyhjentää. Muuten pitäisi ostaa neljäs pakastin. Eilen pakasteesta löytyi ruuaksi ahvenmassaa ja meillä syötiin ahvenpyöryköitä. Tänään otin sulamaan karitsanjauhelihaa. Olen ostanut sitä REKOsta lähinnä Vorschmackin valmistukseen. Minusta Vorschmack on talviruoka ja juhlaruoka, koska sen valmistushan kestää tunteja. Joten karitsanjauheliha päätyi nyt tähän arkiruokaan. Voi että onnittelin itseäni miten hyvää ruokaa meillä tänään syötiin, hyvä minä! Sain onneksi kiitosta myös toiseltakin ruokailijalta! Se vaan oli niin hyvää, että resepti pääsi takuuvarmasti jatkoon!

Tykkään, kun nykyään on trendi käyttää hienoissakin ravintoloissa uudet perunat kuorineen. Perunat siis käytettiin kuorineen. Niitä pyöriteltiin öljyssä paloiteltuna, johon oli lisätty suolaa ja pippuria. Perunat esipaistettiin voidellussa uunivuuassa 15 minuuttia 200 asteessa. Paloittelin reilun kokoisiksi paloiksi muut kasvikset. Käytin kukkakaalia, kesäkurpitsaa ja uusia sipuleita. Niitä myös pyöriteltiin öljyssä ja maustettiin suolalla ja pippurilla. Ruskistin karitsanjauhelihan ja maustoin sen suolalla ja pippurilla.  Lisäsin pannulle myös muutaman ison valkosipulin kynnen. Sitten lisäsin sekaan Mutti purkillisen kirsikkatomaatteja ja sekoitin sen kastikkeeksi. Otin perunat uunista ja lisäsin vuokaan muut kasvikset. Levitin niiden päälle jauhelihakastikkeen ja juustoraasteen. Raastoin juustoraasteeseen sekaan vähän voimakkaan makuista vuohenjuustoa, kun sitä jääkaapista löytyi. Paistamista jatkettiin uunissa kunnes perunat tuntuivat pehmeiltä eli noin 20 minuuttia.  Valmiin ruuan voi koristella lopuksi yrteillä.

Tässä lista raaka-aineista tähän herkkuruokaan, resepti on kuudelle hengelle. Alkuperäinen ohje Kaleva 15.8.2019.

Lihaperunalaatikko

Noin 600 g uusia perunoita kuorineen

Noin 1 kg muita kasviksia esim. kukkakaalia, kesäkurpitsaa, sipulia

Öljyä,suolaa ja pippuria perunoiden ja kasvisten maustamiseen

400 g jauhelihaa, suolaa, pippuria ja valkosipulia

Oikeassa ohjeessa luki 2 tl sipulijauhetta, en käytä koskaan

Purkki tomaattimurskaa, käytin siis Muttia

200 g juustoraastesekoitusta

Pinnalle tuoreita yrttejä runsaasti.

Kannatta kokeilla, lupaan hyvää ruokahalua!

 

Sadepäivän keittolounas

Pitkästä aikaa on luvattu sadetta koko päiväksi. Minua se ei kyllä yhtään haittaa. Sadekuuroja on kyllä ollut monena päivänä, muutamia lyhyitä rankkasateitakin. Mutta enimmäkseen meidän mökillä on paistanut ihanasti aurinko. Aurinkoisina päivinä ei malta tehdä mitään sisähommia. Tänään voi keskittyä niihinkin tai sitten en. Ei voi koskaan olla varma miten päivän työt etenee. Olen aika joustava itselleni!

Ihana hidas aamu takana. Se tarkoittaa, että voi hitaasti miettiä mitähän tänään syödään? Tietysti se tarkoittaa myös mitähän kaapista löytyy? Olin joitakin päiviä sitten lukenut kokki Hans Välimäen jutun missä hän hehkutti kesän parasta keittoa. Se oli kesäkurpitsa-purjokeittoa. No, purjoa meillä ei ollut mutta yksi kesäkurpitsa jääkaapista löytyi. Päätin siis tehdä ihan omannäköisen keiton. Kiva tehdä ruokaa kun ei ole kiire. Melkein aina meidän jääkaapista löytyy porkkanoita ja erilaisia sipuleita. Mausteet löytyy yrttimaalta.

Monta vuotta minulla on ollut pieni yrttimaa. Rakastan tuoreita yrttejä. Niiden tuoksukin on vaan niin huumaava. Vaihtelevalla menestyksellä olen kasvattanut yrttejä. Kesästä riippuen, onko ollut paljon hellepäiviä vai runsaasti sadepäiviä, joku yrtti on kukoistanut ja joku kurjasti kitunut. Basilika on aika haasteellinen kasvatettava. Se kun kaipaa vettä säännöllisesti. Viikon poissaolo mökiltä on sille kuin heitteillejättö. Tilliä en ole oikein onnistunut kasvattamaan. Sato siitä on jäänyt hyvin vaatimattomaksi. Mutta vielä en ole luovuttanut, yritystä on. Persiljan suhteen olen onnistunut paremmalla menestyksellä. Timjami on suosikki yrttini ja mausteeni. Joskus olen saanut sitä niin runsaasti, että olen kuivattanut   sitä talveksi. Rosmariini on takuuvarma yrtti. Se ei pienistä kuivumisista kärsi. Monivuotinen ruohosipuli rehottaa uskollisesti vuodesta toiseen. Tämän kesän uusi yrttikokeilu on lipstikka. Se voi nyt oikein hyvin, suorastaan erinomaisesti.

Keitin siis keiton seuraavista raaka-aineista. Paino määristä ei ole mitään tietoa, pilkoin niitä sopivasti.

5 – 6 dl vettä

1 keskikoinen kesäkurpitsa

4-5 porkkanaa

2-3 kevätsipulia varsineen

1 tuore valkosipuli varsineen

1 kasvisliemikuutio

Runsaasti tuoreita yrttejä

1 dl ruokakermaa

Vähän aurajuustoa

Vähän ruususuolaa

Meidän mökkikeittiöstä löytyy aika hyvä valikoimaa suolaa. Laskin että niitä on 8 erilaista suolaa. Tietysti löytyy perinteiset Meiran karkea merisuola ja Pansuola. Harvinaisempia on kerkkäsuola ja suppilovahverosuola. Kerkkäsuolaa käytän riistaruokiin. Siskoni toi minulle Lapin matkalta tuliaisena viime vuonna suppilovahvero suolan. Huippu lahja sienihullulle! Käytän sitä tietysti sieniruokiin. Omat tytöt tuo usein herkkuja tai suolaa ulkomailta. Sal del Caribe on tuotu Mexicosta. Mielenkiintoista, sitä muuten voi ostaa nyt myös Stockmannilta. Solni Cvet on tuotu Sloveniasta. Ruususuolaa käytän päivittäin ruuanlaitossa. Sormisuolaa on aina ruokapöydässä vieraita varten.

Kesäkurpitsa-porkkanakeitosta muuten tuli tosi herkullista. Sitä kuulemma saa tehdä toisenkin kerran.

Nyt kun lopetin tämän postauksen kirjoittamisen sateesta ei ole enää tietoakaan. Aurinko paistaa taas!

Nautitaan kesästä ja keitoista!

Kevät ja alkukesä on ihmisen parasta aikaa!

Rakastan niin kevättä ja näitä kesäkuun alkupäiviä. Kesä on vielä edessä , sen odottaminen on aina yhtä riemullista. Luonto on jo loistossaan. Joka päivä löydän jonkun uuden kukan tai kasvin joka on valmiina vastaanottamaan uuden kesän. Kevään heleä vihreys on vaan niin kaunis väri. En koskaan kyllästy sitä ihailemaan. Ja tietysti lintujen kevätkonsertit saa mökkiläisen hiljentymään. Muutenkin lintumaailman seuraaminen joka kevät on aina yhtä hauskaa!

Pari päivää sitten meidän leikkimökin terassilla oli monta tuntia ihana pieni pöllönpoikanen. Olimme ihan ihmeissämme mistä se siihen oli tupsahtanut? Monia muita perinteisiä lintuja mm. joutsenia, kuovia, käkiä, lokkeja, pääskysiä, tikkoja, västäräkkejä olemme täältä bonganneet mutta emme pöllöjä. Pieni se oli mutta suuret silmät sillä oli. Antoi ottaa itsestään valokuvankin. Mökin isäntä vei sille leipää ruuaksi. Ei tietoa kuka sen leivän söi? Meillähän on borderterrieri Väinö joten meitä kovasti huolestutti, jos se löytää pikku pöllön. En olisi halunnut olla todistamassa heidän kohtaamistaan. Tunteja kului ja mietimme mitä meidän pitäisi tehdä? Äiti ja isä pöllöistä ei edelleenkään ollut havaintoja. Illalla kävimme toivottamassa sille hyvää yötä. Voi mikä ihana aamu! Se oli poistunut yön aikana. Eikös pöllö olekin yöeläin?

Minun kevääseen on kuulunut useamman kymmenen vuoden ajan korvasienet. Niiden poimiminen on se ykkös juttu. Yleensä heti vapun jälkeen ensimmäisenä viikonloppuna tai viimeistään äitienpäivänä olen poiminut ensimmäiset korvasienet. Joskus on ollut paikoin vielä luntakin mutta sopivista vakio paikoista on löytynyt ne ensimmäiset herkut. Vuosien varrella sato on vaihdellut suuresti. Paras vuosi, ehkä vuonna 2005, harmi,  kun en ihan tarkkaan muista enkä ole vuotta kirjannut muistiin, poimin niitä 25 ämpärillistä. Viime vuosi taisi olla kaikkein heikoin vuosi. Kesä kun alkoi ihan yllättäen heti vapun jälkeen. Siitä seurasi niin pitkä kuiva kausi  ettei sieniä juurikaan tullut. Saalista sain vaivaiset viisi ämpäriä. Nythän kausi on vielä menossa. Tänäänkin olen aamulla poiminut korillisen korvasieniä. Minun kori on yhden ämpärillisen suuruinen. Tänään se oli numero kahdeksan. Huomenna on taas uusi päivä metsässä. Viikon tätä enää korkeintaan kestää.

Tiedoksi kaikille että korvasieni on raakana myrkyllinen. Se on kuitenkin Suomessa kauppasieni. Sienet on keitettävä kahdesti eri vesissä viiden minuutin ajan runsaassa vedessä.  1 osa sieniä ja 3 osaa vettä. Sienet on huuhdottava hyvin ennen keittämistä, keittämisen välissä ja vielä lopuksi. Korvasieni on voimakkaanmakuinen ja erinomainen ruokasieni. Voin jakaa teille myöhemmin useita eri korvasieniruokien reseptejä, niitä nimittäin löytyy!

Tänään ostin läheiseltä puutarhalta kesäkukkia ja yrttejä.  Nyt lähden niitä istuttamaan. Eilen kylvin perunat maahan. Kiireet jatkuu…

Kukahan meillä pesis ikkunat?

Mitä ruokaa meillä tänään syödään?

Kuulostaako tutulta? Joku meillä muistaa kysyä sitä joka päivä. Itsekin sitä mietin lähes joka aamu, jos edellisenä päivänä valmistettua ruokaa ei ole jäänyt tälle päivälle. Tarjonnan taso on laskenut sitten työssä olo vuosien, joskus täällä joutuu syömään samaa ruokaa kahtena peräkkäisenä päivänä kuten esimerkiksi lihapullia ja poronkäristystä.

Oli se vaan yhtä juhlaa kun sai syödä työpaikkaruokalan hyvää arkiruokaa joka päivä. Terveisiä sinne keittiöön! Työelämästä on tosiaan ikävä ruokatunteja! Onhan se edelleen päivän kohokohta kun istut ruokapöytään ja syöt vatsan täyteen, mielellään jotain hyvää ja herkullista, kiitos! Täytyy tunnustaa, että on kiva käydä kaupungilla lounaalla ystävien ja entisten työkavereiden kanssa. Mennyt viikko oli aika poikkeuksellinen, koska minulla oli siihen mahdollisuus peräti kolme kertaa. Kiitos siitä kaikille!

Olen blogissani useamman kerran kirjoittanut että tykkään ruuanlaitosta. Niin tykkäänkin mutta joskus vaan tulee eteen päiviä, ettei millään keksi mitään hyvää kokkaus ideaa. Samat tutut jutut toistuu viikosta ja kuukaudesta toiseen. Vaikka niitä uusia reseptejä ahkerasti keräilenkin ja kokeilenkin. Toki täytyy tunnustaa että meillä kotona on toinenkin kotikokki. Hänen ruuanlaittovuoro astuu voimaan viimeistään silloin kun minun pää lyö ihan tyhjää. Tai kun pitäisi mennä kauppaan. Minä en käy ruokakaupassa. En yhtään tykkää käydä siellä. Isot marketit on minulle ihan kauhistus! En löydä niistä mitään. Niissä on kylmä ja tulee tehtyä turhia heräteostoksia. Minulle sopii pienet lähikaupat ja Reko.

Tänään sitten iski innostus tehdä jotain uutta ruokaa. Ensin tutkin jääkaapin tarjonnan. Seuraavaksi siirryin tutkimaan pakastimen sisältöä. Sieltä tein löydön, jättikatkarapuja. Niiden parasta ennen päivämääräkin oli lähestymässä uhkaavasti. Joten niistä varmasti saisi valmistettua jotain hyvää.

Seuraavaksi piti googlettaa resepti. Koska tykkään tehdä ruokaa joka valmistuu suht nopeasti, päädyin risottoon. Risotto valmistuu  tosi nopeasti. Sienirisottoa syömmekin ainakin kerran kuukaudessa.

Löysin tosiaan uuden mielenkiintoisen reseptin johon päädyin, sitruuna-katkarapurisoton. Sen raaka-aineet suurin piirtein löytyi  kaapista. Ainoastaan parmesaanijuustoa oli vähän liian vähän, laitan seuraavalla kerralla enemmän. Sitruunamehua laitoin puolestaan reilummin. No, seuraavalla kerralla en laita sitä yhtä reilulla kädellä. Ainoastaan kanafondi jäi puuttumaan, koska en käytä fondeja ollenkaan. Olen vähän miettinyt, pitäisikö? Omasta päästä lisäsin risottoon persiljaa.

Tässä lista raaka-aineista reseptin mukaan:

1 sipuli (käytin salottisipulia)

2 valkosipulin kynttä (käytän niitä aina enemmän kuin reseptissä)

2 rkl oliiviöljyä

3 dl risottoriisiä

2 dl valkoviiniä

7 dl vettä

2 rkl kanafondia

1 rkl sitruunamehua

1 tl sitruunan raastettua kuorta

1 dl raastettua parmesaania

20 g voita

ripaus mustapippuria

(suolaa)

Muutamista puutteista huolimatta tykkäsin ruuasta ja aion tehdä sitä toisenkin kerran.

Aurinkoista vaalipäivää kaikille!

Pizzaperjantai ja pastalauantai

Minäkö mainoksen uhri? Eilen meillä  tosiaan oli pizzaperjantai. Ihan itse sitä tein ja niin hyvää siitä tuli. Ihmettelin jälkeenpäin, että miksi en tee sitä useammin? Eihän sen tekeminen ole ollenkaan työlästä. Täytyy ihan tunnustaa, että en ole tehnyt moneen vuoteen yhtään pizzaa. Vaikka minä kyllä  tykkään syödä pizzaa. Ehkä sen hyvyyteen vaikutti, että jauheliha oli maailman parasta sellaista. Kyytön paistijauhelihaa, tuoretta ja suoraan tuottajalta ostettua. Kyllä hyvillä raaka-aineilla on iso merkitys siihen miltä ruoka maistuu.

Tänään sitten oli pastalauantai. Kun meidän tytöt oli pieniä, meillä oli aina pastalauantai. Useita vuosia tytöt ja tyttöjen isä tekivät yhdessä itse pastan omalla pastakoneella. Kastikkeet kyllä vaihtelivat mutta kyllä suosituin oli spagetti bolognese. Pastalauantai on sittemmin jäänyt.

Tänään on ollut hirveä lumimyrakkä. Ei ole tehnyt mieli harrastaa mitään ulkoiluun liittyviä aktiviteettejä. Siis muuta kuin Väinö koiran ulkoilutusta. Oli hyvä syy suunnitella, mitä hyvää tänään syödään?

Pakastinta pitäisi tähän aikaan vuodesta jo ahkerasti tyhjentää. Ihan pianhan sen täyttäminen taas alkaa. Reilun parin kuukauden kuluttua pitäisi satokausi korkata korvasienillä. Vielä sieltä löytyy herkkutatteja, kehnäsieniä, suolasieniä, mustikoita, mansikoita, lakkoja, poroa eri muodoissa ja vaikka  mitä muutakin.

Aikani pakastimen hyllyjä penkoessani, löysin pussillisen lehtikaalia. Kukahan sitäkin on ostanut, ei mitään muistikuvaa asiasta. No, ajattelin että tehdäänpä sitten siitä jotain uutta ruokaa. Tunnustan, että lehtikaali on minulle aika vieras raaka-aine. Piti ihan googlettaa, mitä siitä kerrotaan.

Lehtikaali on tummanvihreä, voimakkaan makuinen lehtivihannes. Sitä käytetään keittoihin, salaatteihin ja muhennoksiin. Lehtikaalissa on paljon rautaa ja C-vitamiinia sekä karoteenia, kalsiumia ja proteiinia. Lehtikaali tunnetaan myös runsaasta K-vitamiinipitoisuudestaan. Kuulostaa tosi terveelliseltä!

Seuraava googletus, etsi resepti. Niin sitten päädyin tähän Soppa 365:n reseptiin jota tietysti piti soveltaa, koska kotikeittiöstämme ei löytynyt kaikkia reseptin mukaisia raaka-aineita. Jouduin jättämään pois mm. pistaasipähkinät, koska niitä meillä ei koskaan ole. Muita pähkinöitä ja siemeniä kyllä löytyy. En kuitenkaan korvannut pähkinöitä muilla pähkinöillä. Purjon korvasin salottisipulilla. Ja tietysti lisäsin omasta päästä valkosipulia.

Tässä raaka-aine lista neljälle:

400 g spagettia

200 g lehtikaalia

300 g purjoa, laitoin kyllä paljon vähemmän salottisipulia

2 tl sitruunan kuorta raastettuna

1 rkl oliiviöljyä sipulin ja lehtikaalin kypsentämiseen kattilassa

3 dl vettä tai pastan keitinlientä, laitoin vähemmän

1 kasvisliemikuutio

4 rkl sitruunamehua

1 1/2 dl pistaasipähkinöitä kuorittuna ja murskattuna, jätin siis pois

1 tl valkopippuria

2 dl ruokakermaa

Siitä tuli kevyttä, terveellistä ja hyvää ruokaa! Suosittelen kokeilemaan!

DIY parasta itsetehtynä, mysli

Harmillisen harmaata oli monta päivää.  Ja kun lämpötila oli plussan puolella, ei ollut ne kauneimmat talvipäivät. Mutta nyt, heti kun aurinko taas näyttäytyi, kaikki paremmaksi muuttui. Energiataso nousi välittömästi. Totta se on, että aurinkoisina päivinä jaksaa ja jaksaa tehdä vaikka mitä.

Energiatason nousu tulikin jo tarpeeseen, koska huomenna saapuu hiihtolomalaiset etelästä tänne mökille. Odotan innolla jälleen näkemistä!

Tänään siis oli hyvä siivouspäivä kun oli auringon lisäksi muutama aste pakkastakin. Matot on vielä ulkona tuulettumassa. Lattiat on imuroitu ja pesty. Tuoksuu puhtaalle. Kiva tunne, pitäisi siivota useammin.

Arjen iloa ja onnea on leipoa ja kokkailla keittiössä läheisille kaikkea hyvää. Tuttuja juttuja tulee pääasiassa tehtyä. Lapset ja lastenlapset kyllä tietää mitä se mummu  leipoo ja mitä ruokaa se laittaa. Kuten aiemmin olen blogissani kirjoittanut niin se vakio Mummin piimäkakku on jo leivottu. Poronkäristystä ja rakkaudella tehtyjä lihapullia kyytönlihasta ainakin on tarjolla. Pannukakkua pitää aina tehdä, se on vakio herkku. Nyt teen sen Rekosta ostetusta ternimaidosta. Siitä siis tulee erityisen hyvää. Sitä nautitaan luomumansikoiden ja vaniljajäätelön kera.

Pitkästä aikaa päätin tehdä itse mysliä aamu- ja iltapalalle. Silloin kun sitä teen, käytän sitä myös aamuisiin terveyspommeihin marjojen ja jogurtin sekaan. Sen tekeminenhän on tosi helppoa ja nopeaa. Pitää vaan muistaa ostaa kaupasta sopivat raaka-aineet. Kaupasta en ole mysliä ostanut yli 10 vuoteen. Minusta ne oli niin makeita ja niissä oli monia lisäaineita. Viime aikoina en ole niiden tuoteselosteita tutkinut, toki voivat olla nykyään terveellisempiä. Nykyäänhän siemenet ja pähkinät on oikeaa superfoodia. Taas kerran ihmettelin että miksi en tee sitä useammin. Sitä tuli jo testattua ja  siitä tuli niin hyvää ettei sanotuksi saa! Suosittelen sitä kaikille, tässä raaka-aineet mistä sen tänään tein:

1 dl cashewpähkinöitä

2 dl kaurahiutaleita

1 dl mantelilastuja

1 dl ruishiutaleita

2 rkl auringonkukansiemeniä

2 rkl hunajaa

1/2 dl juoksevaa Oivariinia

2 rkl omenatäysmehua

Rouhi cashewpähkinät. Sekoita kaikki ainekset ja levitä ne leivinpaperinpäälle uunipellille. Paahda 175 asteessa uunin yläosassa 12-13 minuuttia. Kääntele mysliä kerran paahtamisen aikana.

Jos et ole aiemmin kokeillut kotimysliä, kannattaa nyt kokeilla!

Pakkanen paukkuu, hyvä syy kotoilla

Kielitoimiston sanakirjan määritelmän mukaan kotoilu on: ”Koti- ja käsitöiden harrastaminen kiireisen elämänrytmin vastapainona.”

No niin, minähän en harrasta käsitöitä ollenkaan. En ole koskaan niitä harrastanut. Koulussa käsityö oli tytöille pakollinen aine. Voi kauhistus! Sielläkään siitä ei tullut mitään. Salakuljetin käsityöt kotiin ja äiti teki ne minulle. Yhtään lapasta ja sukkaa en ole eläissäni tehnyt. Käsityöopettaja varmaan aavisti että en minä niitä käsitöitä itse tehnyt. Todistukseen sain, äiti sai, numeroksi seiskan. Minä en vaan osaa tehdä käsitöitä. Enkä  omista ompelukonetta. Kun vanhin tytöistämme täytti 11-vuotta, hän sai syntymäpäivälahjaksi ompelukoneen.

Kotona meillä kyllä on pienenpieni peltipurkki, se on meidän perheen ompelurasia. Siellä taitaa olla muutama lankarulla, mustaa ja valkoista, minä en niitä ole ostanut. Ja on siellä nuppineuloja ja muutama silmäneula. Se purkki on muuten mieheni ompelurasia ja se on lähtöisin hänen opiskeluajoiltaan, siis jo aika vanha!

Äiti oli taitava kutomaan kangaspuilla ja teki aikoinaan muutaman ryijynkin. Onneksi minulla on ihana sisko joka on tosi taitava ompelemaan. Kun tytöt oli pieniä, hän aina korjasi mitä korjata piti. Kiitos sisko!

Onneksi omat tytöt osaavat käyttää ompelukonetta ja korjata ja lyhentää ja kaikkea muutakin ompeluun liittyvää. Tekivät teineinä vaatteitakin itselleen ja joululahjoja.

Ei minulla ole mitään hätää. Minulla on ihania ystäviä jotka auttavat kun ompelutaitoja tarvitaan. Voin siis edelleen ostaa Marimekon kankaita pöytäliinoiksi. Ja saan apua kun pöytäliinan reunat pitää ommella ompelukoneella.  Minulta saa palkaksi korvasieniä.

Kaikesta huolimatta tykkään kovasti KOTOILU sanasta. Koska tykkään olla kotona ja mökillä ja puuhastella. Tykkään että koti on siisti ja kaapit pitää olla järjestyksessä. Kodin kaunistus on lempipuuhaani, siis stailaus.

Rakastan kynttilöitä ja kynttilänjalkoja. Minusta kynttilänjalkoja ei voi olla koskaan liikaa. Kirpputoreilla ja Antiikki- ja keräilymessuilla tutkin jokaisen vastaantulevan kynttilänjalan. Minun on ihan pakko pitää niitä kädessäni. Moni niistä sitten onkin päässyt muuttamaan meille. Meiltä löytyy lukemattomia puisia, lasisia, hopeisia, teräksisiä ja messinkisiä kynttilänjalkoja. Upouusia kynttilänjalkoja kaupasta en ole ostanut vuosiin, ainoastaan vanhoja, mielellään hyvin vanhoja saatan harkita. Muutama Festivo saisi vielä muuttaa meille, sarja on vielä vajaa. Suurella innolla odotan tulevaa viikonloppua, silloin on Antiikki- ja keräilymessut. Sieltä voi löytää vaikka jonkun vastustamattoman kauniin kynttilänjalan!

Meidän perhe on kynttilöiden suurkuluttaja, sen olen jo aiemmin blogissani kertonutkin. Varsinkin mökillä sytytän joka aamu kynttilän syksystä pitkälle kevääseen. Rakastan kynttilänliekkiä!

Tykkäätkö sinä kynttilöistä?

Uusi ruoka uunista ulos

Uusi vuosi on täydessä vauhdissa. Kaappeja on siivottu ja Konmaritusta tehty viemällä iso laatikollinen meille tarpeetonta tavaraa Punaisen Ristin Konttiin. Kunnon kohotus on käynnistynyt. Paluu vanhalle tutulle kuntosalille oli hyvä päätös. Siellä meitä odotti uudet super hienot kuntolaitteet. Sieltä saa niin ihanan energisen olon palkaksi.

Uusi vuosi ja uudet reseptit. Olen innokas reseptien keräilijä. Luen kaikista lehdistä kaikki reseptit. Revin niistä parhaat joita haluan kokeilla. Liimaan ne sitten pienellä viiveellä isoon reseptikirjaani. Osaa en sitten kuitenkaan ole koskaan kokeillut ja osasta tulee suosikkeja.

Tänään sitten selasin tätä rakasta reseptikirjaani. Ajatuksena oli että haluan kokeilla jotain uutta reseptiä. Ja tietysti toisena ajatuksena oli, että mitä raaka-aineita kaapista löytyy.

Minähän tykkään ihan tavallisesta arkiruuasta. Ruuan pitää olla yksinkertaista ja mielellään valmistua mahdollisimman nopeasti. Tuntikausia en kuluta aikaa keittiössä. Tietysti juhlaruuat on erikseen. Niiden valmistukseen olen toki valmis käyttämään enemmän aikaa. Silloinkaan en tee mitään pieniä piperryksiä vaan hyvistä raaka-aineista hyvää ja yksinkertaista ruokaa.

Eli tänään päädyin valmistamaan sieni-perunapaistosta. Koska rakastan sieniä, syömme sieniruokia ainakin kerran viikossa. Viime viikolla meillä syötiin tattirisottoa.

Reseptissä oli raaka-aineina vain perunat ja sienet. Ihan niin yksinkertaista ruokaa en kuitenkaan tehnyt. Taas kerran päätin soveltaa ja tehdä ihan omasta päästä kokeilun. Olen nimittäin sitä mieltä, että kyllä sienet tarvitsevat kaverikseen aina sipulia ja vähän valkosipuliakin. Viime viikolla olin ostanut Rekosta pieniä salottisipuleita joten päätin käyttää niitä. Reseptin mukaan perunat keitettiin ensin kuorineen kypsiksi. Ne kuorittiin kuumina ja niistä tehtiin perunamuusi, lisättiin vähän voita ja mausteet. Reseptin mukaan siihen ei olisi lisätty mitään nestettä!? No, minä kuitenkin lisäsin siihen vähän ruokakermaa. Sipulit ja tatit paistoin pannulla kevyesti oliiviöljyssä. Vuoan pohjalle levitettiin puolet perunamuusista. Sitten sienet ja sipulit ja päällimmäiseksi loput muusit. Minä sitten vielä ripottelin muusin päälle parmesaanijuustoa raastettuna.

Siitä tuli niin hyvää että varmasti teen tällä omalla reseptillä sitä toisenkin kerran.

Marjan sieni-perunapaistoksen raaka-aineet:

5-6 Rosamunda-perunaa

100-150 g sieniä

1-2 sipulia

2 valkosipulin kynttä

1 tl suolaa

Mustapippuria sopivasti

75 g voita perunamuusiin

Öljyä sienten ja sipulien paistamiseen

Juustoraastetta sopivasti kuorrutukseen.

Paista 225-asteessa kunnes pinta on rapea n. 15-20 minuuttia.

Reilua ruokaa REKO:sta

Ruokaa suoraan tuottajilta kuluttajille ilman välikäsiä, loistavaa!

Lähiruuan myynti- ja jakelumalli REKO:ssa (Rejäl konsumtion – reilua kuluttamista) kuluttajat tilaavat lähiruokatuottajilta ruokaa suoraan ilman välikäsiä. REKO-renkaat toimivat Facebookin kautta suljettuina ryhminään joissa tilaukset ja toimitukset sovitaan. Ryhmät toimivat vapaaehtoisvoimin ja sen ylläpitäjät eivät saa työstään palkkaa.

REKO, kenelle se on tarkoitettu? Sinulle jos haluat ostaa tuoretta ja hyvää ruokaa edullisesti. Ja haluat tietää mitä syöt. Minulle on tärkeää se, että ruoka on lähellä tuotettua ja että ruuan alkuperä on tiedossa. Se sopii kaikille niille jotka haluavat ostaa paikallisia ekologisia tuotteita. Sinulle joka olet kiinnostunut ruuasta! Olet utelias ja haluat kokeilla uusia tuotteita ja uutta ostotapaa.

Minulle tosi tärkeää on myös taloudelliset edut. Saan tuoreempaa ruokaa edullisempaan hintaan. En maksa turhasta mainonnasta ja tarpeettomista välikäsistä. En maksa turhista pakkauksista ja kuljetuksista. Tuen mielelläni aluetaloutta ja lähiyhteisöjä.

Monet pitävät tärkeinä myös sosiaalisia etuja. Siellä saat mahdollisuuden itse tavata ruokasi tuottajan. Olen kuullut että voit myös käydä tutustumassa tuotantopaikkaan, sopimuksen mukaan.

Yksi tärkeä etu on ympäristöedut. Voit syödä vuodenajan ja sesongin mukaan lähellä tuotettua ruokaa. Ostat puhtaita tuotteita suoraan tuottajilta.

Viimeisenä mutta ei suinkaan vähäisimpänä on kulinaariset edut. Tuoreet tuotteet jotka korjataan niiden ollessa parhaimmillaan. Liha on tuotettu luonnonrehulla. Rakkaudella ja taidolla valmistetut elintarvikkeet, ilman turhia lisäaineita. Tuoretta kalaa, jos saalis on ollut hyvä.

Neljään vuoteen meidän perhe ei ole ostanut kaupasta lihaa tai kalaa. Ne kaikki ostetaan REKO:sta. Joskus harvoin, muutamia kertoja vuodessa, on jouduttu ostamaan kananmunia mutta pääasiassa nekin ostetaan REKO:sta. Samoin jauhot, juurekset, perunat (kun omat on syöty), piirakat, jogurtit, juustoja jne.

REKO päivä on joka toinen viikko ja odotan sitä päivää aina suurella innolla. Kiva laatia ostoslistaa ja miettiä mitä milloinkin tilaa tai tutkia mitä on tarjolla.  Aina olen saanut sitä parasta! Vahva suositus REKO:lle!

Joko REKO on sinulle tuttu?

Hyvästi joulu!

Nyt se on ohi! Nyt jo, meni niin äkkiä! Joulu oli tuikkiva kynttilän liekki, joulu oli hiljaisuus. Joulu oli lahja, pienenpieni – lämpöinen ajatus vain.

Joka ikinen vuosi odotan joulua suurella innolla. Valmistaudun siihen pitkin vuotta mm. ostamalla lahjoja lahjakaappiini, kuten olen teille blogissani aiemmin kertonut. Joulun lähestyessä on niin ihana fiilistellä ja koristella kotia jouluiseksi vähitellen, ilman kiirettä.

Nyt sitten alkaa se joulusta luopuminen. Se on aina yhtä haikeaa ja yhtä vaikeaa. Aina kun omat rakkaat jouluvieraat ovat lentäneet pois suorastaan lamaannun. Menee päivä ihmetellessä, että nytkö joulu oikeasti on ohi. Sitten hyvästelen tontut ja enkelit pikkuhiljaa.  En koskaan kerää kaikkia joulukoristeita pois yhdellä kertaa, se olisi minulle aivan liian iso pudotus arkeen yhtäkkiä. Annan itselleni aikaa, ei kiirettä!

Täytyy tunnustaa, että jouluruokia minulla ei ole yhtään ikävä, kiintiö on täynnä. Tänä vuonna en syönyt yhtään jouluateriaa kinkkuineen ennen joulua. Siksi aattona kaikki tutut jouluherkut maistuivat niin herkullisilta. Ja tietysti tuli syötyä niitä eka kerralla vähän liikaakin. Neljän päivän jälkeen ei enää tee mieli yhtään jouluruokia. Se oli siinä, kiitos!

Tänään kylillä käydessä söimme lounaan paikallisessa Kiinalaisessa ravintolassa. Muutenkin meillä kyllä tykätään kiinalaisesta mutta tänään lounas maistui erityisen hyvälle. Kiitos kiinalaiset, anteeksi suomalaiset!

Jouluihminen on jouluihminen AINA! Tänään samalla reissulla päätin käydä ihan pikaisesti parissa Lifestyle puodissa. Jotain pientä jouluun liittyvää sieltä sitten oli pakko ostaa. Huokaus!

Joulu vanha, ikuinen, aina yhtä kultainen. Kaunis, herkkä, hempeä, pyhä, lämmin, lempeä. Kiitos joulusta 2018!