Näytönpaikka ja Luonnollisesti

Vielä tätä vuotta on jäljellä puolitoista kuukautta mutta jo tässä vaiheessa voin sanoa että tämä vuosi on ollut museoiden vuosi. Laskin että tänä vuonna olen tähän mennessä käynyt museoissa ympäri Suomea 15 kertaa. Sekä Ateneumissa että Oulun taidemuseossa olen käynyt kaksi kertaa.  Muutamaan museoon matkojen varrella olisimme menneet mutta ne oli remonttien vuoksi suljettuja. Museokortti omilta tytöiltä joululahjaksi viime vuonna oli ihan huippu lahja, kiitos siitä!

Oulun taidemuseossa on nyt esillä kaksi hyvin erilaista näyttelyä, molemmat on hyvin mielenkiintoisia.

Näytönpaikka pohjoisessa piilaaksossa on esillä 6.1.2019 saakka. Oulun teknologiabuumi oli kuumimmillaan parikymmentä vuotta sitten. Pohjoinen teollisuuskaupunki oli muuntunut 1960- luvulta 1990-luvulle tultaessa yhdeksi Suomen tärkeimmistä informaatioteknologian keskuksista. Taidetta, teknologiaa ja historiaa yhdistelevä Näytönpaikka pohjoisessa piilaaksossa – näyttely kertoo faktaa ja fiktiota yhdistäen kiihkeästä aikakaudesta. Miten Oulun ihme syntyi, kukoisti, syöksyi syvälle ja mihin se luotaa nykyisyydessä. Näyttely ei ole historiikki eikä juhlapuheiden retoriikkaa, vaan elämänmakuinen ja mukaansa tempaava muistimatka lähimenneisyyteen.

Näyttelyn tarinan on luonut kirjailija Antti Leikas, joka itse on työskennellyt oululaisessa IT-yrityksessä 1990-luvun puolivälistä lähtien. Näyttely on osa Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuoden ohjelmaa ja sitä on tukenut Valtioneuvoston kanslian Suomi 100-hanke  ja Oulun kaupunki.

Ensimmäisen kerroksen näyttelyn nimi on Luonnollisesti. Kuvataiteilija Anni Rapinoja  ja Hailuotokuuluvat yhteen kuin kaarna mäntyyn ja muurahainen kekoon. Rapinoja on vienyt luotolaisia työtovereita, kasveja, eläimiä, maata ja vettä näyttelyihin ja taidemuseoiden kokoelmiin 1990-luvun alusta lähtien.

Vuodenkierto rytmittää työn vaiheita, luonnossa kulkemista, kuvaamista, keräämistä, puhdistamista, kuivattamista, teknisen ja esteettisen toteutuksen pohdiskelua, kokoamista ja rakentamista. Teosten muoto on usein otettu ihmisten esineellisestä maailmasta, mutta ensimmäinen ja viimeinen sana on aina luonnolla, jonka hyvinvointi ja pahoinvointi koituvat myös ihmisen osaksi.

Yli 35 vuotta kuvataiteilijana toiminut Rapinoja kuvaa työskentelyään mieluisaksi tutkimustyöksi. ”Jokaisen kasvin kanssa pitää tehdä oma tutkimusprosessinsa. Samaa menetelmää ei voi käyttää kahdesti. Kun tiedän miten tämä kasvi haluaa olla ja tunnen sen luonteen, on ilo työskennellä.”

Oulun näyttelyn metsäaiheiset videoteokset ovat kaikki uusia, samoin hirviin liittyvät teokset. Mukana on myös tuoreilla teoksilla täydennettyjä installaatioita kuten eläinten papanoista (!!!) tehtyjä kattokruunuja Luonnon valot – sarjasta. Rapinojan kenties tunnetuin ja rakastetuin teossarja Luonnon Garderobi on myös esillä. Se koostuu pääosin Nykytaiteen museo Kiasmasta lainatusta kokonaisuudesta.

Jälkimmäinen näyttely erityisesti oli todella vaikuttava. Kyllä Suomen luonnosta voi löytää hienoja materiaaleja upeisiin taideluomuksiin. Eniten tykkäsin niistä pajunkissa kengistä!

Viime aikoina on ollut niin tasaisen harmaa syyssää, jos kaipaat piristystä päivääsi niin suosittelen käyntiä Oulun taidemuseossa tai jossain muussa museossa!

 

Aamulenkki suolla

Heti kun heräsin ja näin ikkunasta maailman kauneimman auringonnousun, ajattelin että ihana herätä uuteen päivään. Valitettavasti en onnistunut puhelimeni kameralla tallentamaan sitä hienoa tunnelmaa ja värimaailmaa sellaisena kuin sen näin.

Ikkunasta tuijottelun jälkeen, päätin suunnistaa suolle. Syksyinen suo ja ruskanvärit ovat vaan niin kauniita. Syksyisin on paljon miellyttävämpää liikkua suolla kuin kesähelteellä lakkasuolla miljoonan paarman seurassa. Nyt siellä vallitsi täydellinen hiljaisuus ilman yhtäkään hyönteismaailman edustajaa. Kuuman ja kuivan kesän jälkeen suolla oli yllättävän märkää. Muutaman kerran meinasin oikeasti upota suohon. Piti olla tarkkana kun hyppi mättäältä mättäälle.

Harvinainen kesä takana koska sain mustikoita tosi vähän. Vähän enemmän lakkoja ja niitä puolukoita kuten pari päivää sitten kirjoitin, en yhtään. Nyt oli suuri ilo poimia karpaloita. Ei niitä kyllä hirveästi ollut eikä ne jättikokoisiakaan olleet mutta olen kiitollinen niistä muutamasta litrasta. Itseasiassa en minä niistä edes hirveästi tykkää mutta suurta mielihyvää tuottaa se että saan poimia kaikenlaisia marjoja. Aina ei saaliskaan ole pääasia vaan se että pääsen metsään ja luontoon omien ajatusten kanssa. Se on parasta terapiaa!

Mennään metsään!

Ylistyslaulu herkkutateille

Hei! Kolmen viikon tauon jälkeen pääsin vihdoinkin metsään. Toiveikkaana lähdin sienikorin ja ämpärin kanssa löytöretkelle. Tavoitteena oli löytää suppilovahveroita ja mattimyöhäsenä puolukoita.

No puolukoita en löytänyt ainuttakaan. Tosin lehtijuttujen mukaan näillämain niitä olikin vähän. Thaimaalaiset poimijat olivat poimineet ne vähäisetkin. Suon sen ilon heille! He ovat ahkeria ja tarkkoja poimijoita. Minulla on harvinainen syksy, en saanut säilöön yhtään puolukkaa. Onneksi pakastimessa on vähän jäljellä viime vuoden satoa.

Surukseni en sitten myöskään löytänyt yhtään suppilovahveroa. Olen viime viikkoina nähnyt sosiaalisessa mediassa lukemattomia kuvia missä esitellään valtavia suppilovahvero saaliita. Monet ovat saaneet niitä saavikaupalla. Siksi ihmettelinkin että missä ne oikein piileksii? Miksi minä en kohdannut ainuttakaan?

Onnekseni löysin korillisen kelpo herkkutatteja. Meillä syödään sitten huomenna tattirisottoa.

Pari viikkoa sitten automatkalla ostin matkalukemiseksi uuden sienikirjan ja upean Suuren Herkkutattikirjan. Uusi sienikirja oli minun neljäs sienikirja. Sienikirja kuulemma pitää ostaa kolmen vuoden välein, tietoja sienistä kun päivitetään jatkuvasti.

Suuresta Herkkutattikirjasta opin monta uutta asiaa. Tässä jaan niistä muutamia.

Herkkutatti, tryffeli ja huhtasieni ovat maailman himotuimpia sieniä. Niillä tehdään kauppaa miljardien arvosta vuosittain. Mikä niistä on sinun mielestä paras? Minun mielestä herkkutatti ansaitsee paikan korkeimmalla huipulla. Herkkutatti on kosmopoliitti, jonka historia juontaa juurensa antiikin Roomaan. Se on tervetullut tulonlähde ihmisille ympäri maailmaa ja ikuinen tutkimuskohde biologeille.

Herkkutatti on tunnettu ja siitä on puhuttu jo 2 000 vuoden ajan. Monissa kielissä sekä herkkutatista että sienistä yleensä on käytetty samaa nimitystä. Se kertoo jotakin herkkutatin asemasta sienimaailmassa. Mykologia eli sienitiede syntyi Euroopassa. Se alkoi kehittyä vähitellen 1700-luvulla ja kasvoi vakiintuneeksi tieteenalaksi 1800-luvun loppupuolella. Ensimmäinen herkkutateista kertova kirja julkaistiin vuonna 1763. Sen on kirjoittanut tanskalainen Otto Friedrich Müller. Müller puhui herkkutatista nimellä Pilse, joka on tanskankielinen versio saksan sientä tarkoittavasta sanasta Pilze. Müllerin kirja ilmestyi siis 250 vuotta sitten, ja siitä lähtien herkkutatista on ajateltu, sanottu ja kirjoitettu paljon.

Jos herkkutatti on laji, porcini on tavaramerkki, sana tarkoittaa italiassa vain herkkutattia. Italia on saanut kunnian nostaa porcinin ravintoloiden tärkeäksi raaka-aineeksi ensin paikallisesti ja sitten kaikkialla gastronomisessa maailmassa. Roomalaiset rakastavat sieniä. Siellä sienillä oli niin suuri rooli roomalaisessa ruokavaliossa että niitä pidettiin klassisen roomalaisen mässäilyn symbolina.

Kaiken huippu: Herkkutatti on terveellistä!!! Laihdutusteollisuus keksii nopeasti uusia trendejä ja vie ne niin pitkälle kuin mahdollista. Siksi on markkinoitu The M-Plan, jossa M tarkoittaa Mushroomia. Kyseessä on sieniin perustuva dieetti, jossa paino laskee kahdessa viikossa! Ylimääräistä lähtee juuri oikeista paikoista: takapuolesta, reisistä, vatsasta ja käsivarsista. Dieetissä ei tarvitse tehdä muuta kuin syödä sieniruokaa lounaaksi tai päivälliseksi 14 päivän ajan!!!

Täytynee kokeilla dieettiä joskus, ehkä ensi vuonna. Nautitaan nyt syksystä ja sen väriloistosta!

 

Sienestäjän saaliit

Kolmen viikon mökkeily tauon jälkeen olin jo ihan paniikissa, jäänkö tänä vuonna ilman sieniä. Elokuussa ennen Rooman matkaa, en ollut löytänyt vielä  yhtään tattia. Mikä on tosi harvinaista. Muistan yhden kesän, en kylläkään muista vuotta, jolloin poimin ensimmäiset tatit juhannuspäivänä.

Tämän kesän sienettömyys tai tarkemmin sienien tavallista myöhäisempi ilmestyminen tietysti johtui kuumasta ja kuivasta keväästä ja alku kesästä. Onneksi saatiin sopivasti sadetta ja sen myötä sieniä. Monilla paikkakunnilla sieniä on näyttänyt tulevan tavallista enemmän. Hienoa!

Minun sienien keruu on ollut hyvin rajoittunutta. Olen vuosikymmenet keskittynyt poimimaan lähinnä vain korvasieniä ja tatteja. Tateistakin vain herkkutatteja. Yhden huippu herkkutatti vuoden muistan ikuisesti, silloin nimittäin poimin vain lakit kun niitä tuli niin valtavasti! Rajoittuneisuuteni johtuu siitä että noita sieniä on löytynyt ihan tästä mökin lähimetsistä valtaisat määrät. Kolmeen pakastimeen ei ole marjojen jälkeen mahtunut muita sieniä.

Viime vuosina olen vakavasti harkinnut että menisin sienikurssille. Haluaisin oppia tuntemaan enemmän sieniä ja poimimaan uusia lajeja. Harmi etten tänä vuonna päässyt kursseille. Olin aina väärässä paikassa, väärään aikaan kurssien suhteen.  Toivottavasti se ensi vuonna onnistuu.

Tasan viikon olen ollut täällä mökillä ja joka päivä poiminut sieniä. Nyt on ollut sienestäjän onnenpäivät. Suurin ilonaihe on se että minulla on nyt ihan uusi sieni tuttavuus, kehnäsieni. Omistan kolme sienikirjaa. Tutkittuani kaikista niistä ja lisäksi sain vahvistuksen hyvältä ystävältä, rohkenin poimia niitä. Täällä niitä olikin runsaasti.

Kehnäsieni (Rozites caperata) on kolmen tähden sieni, erittäin hyvä ruokasieni. Nyt meillä sitten on syöty kehnäsienipastaa ja kastiketta. Toki tattejakin olen poiminut. Tänään oli pakko saada tattimuhennosta. Täytyy tunnustaa että herkkutatti on edelleen minun suosikki sieneni.

Mikä on sinun suosikki sieni?

Onnenpäivä

Ihan jokainen meistä etelästä pohjoiseen on saanut nauttia pitkään oikeasta intiaanikesästä. Kivahan se on että aurinko paistaa aina ja on lämmintä.

Helteeseen vedoten olen lykännyt marjametsään menoa. Marjojen poimiminen on minulle rakas harrastus. Tänä kesänä olen käynyt tähän mennessä ainoastaan kerran mustikka tilannetta kartoittamassa. Silloin ne oli tosi pieniä ja niitä oli tosi vähän tässä mökin lähimetsässä.

Uutisissa on kerrottu että mustikkasato jää puolet pienemmäksi kuin viime vuonna. Se onkin tosi huono uutinen.

Tänä aamuna päätin mennä lakkasuolle katsomaan mikä tilanne on sillä rintamalla. Lähdin matkaan polkupyörällä. Matka on lyhyt vain noin 500 m. Se on mökin lähin pieni suo. Ei siellä kukaan muu käy kuin minä. Kaikki muut menevät autoillaan isoille soille isomman saaliin perään. Sopii minulle!

Paikallisessa lehdessä luki: Hilla, lakka, suomuurain Rubus chamaemorus Kainuussakin vähentynyt, mutta edelleen yleinen soiden ruohokasvi. Sato vaihtelee suuresti. Erittäin maukas. Kauppamarja.

Oletus oli että ei noita kauppamarjoja ole kun on niin pitkä kuiva kausi takana. Yllätys olikin suuri, olihan niitä. Tänään minulla varmaan oli optimi ajoitus, sain poimia kuivia marjoja. Huomisesta alkaen tänne on luvassa sadetta ja voimakkaita ukkoskuuroja.

Oli siellä suolla muuten isoja mustikoitakin mutta minä keskityin nyt keltaisen kullan poimintaan. Olin ihan hurmoksessa. Minua ei edes haitannut + 30 asteen kuumuus eikä tuhannet nälkäiset paarmat.

Saaliiksi sain viisi litraa isoja ja mehukkaita lakkoja. Minä poimin aina vain kypsiä marjoja. Suolle jäi isoja raakileita joten pääsen sinne vielä toisenkin kerran.

Tänään oli onnenpäivä!

Poimitko sinä hilloja vai lakkoja?

Herätys kello 6.00

Kun herää aikaisin ehtii enemmän. Tottahan se on. Mutta oikeasti meidän aikaiseen herätykseen on hyvä syy, GOLF. Luvassa on hellettä koko tulevaksi viikoksi. On miellyttävämpää pelata aikaisin aamulla kun ei ole vielä liian kuuma. Olenkin jo aiemmin täällä kertonut että aamulähdöt kesällä on niitä parhaita. Aamukaste, aurinko, lintujen laulu ja ympärillä kaunis kenttä, ne tuottaa iloa!

Jo koulussa on opetettu että aamiainen on päivän tärkein ateria. Aikaisin aamulla minulla ei oikein ole vielä nälkä. Olen jo monen vuoden ajan tehnyt illalla valmiiksi jääkaappiin ihanan aamiaisherkun. Se maistuu vaikka ei olisikaan hirveä nälkä. Se on joka ikinen aamu eri makuinen, riippuen siitä mitä se pitää sisällään. Välillä se on vähän niin kuin smoothie, välillä raakapuuromainen tai jotain siltä väliltä.

Meidän pakasteista löytyy vielä viime sadon marjoja. Ne pitäisi kiireesti syödä pois uuden sadon alta. Siksi aamuherkku on nyt hyvin marjaisa. Aika kirpeä kylläkin siksi lisäsin siihen pari teelusikallista hunajaa. Hunajan olen saanut lähitalon omasta ”hunajatehtaasta”, ihanaa herkkua. Koska edessä on neljän tunnin golf-kierros, halusin lisätä aamuherkkuun hiutaleita ja siemeniä.

Tässä lista raaka-aineista mitä tänään käytin:

  • – mustiaviinimarjoja
  • – puolukoita
  • – karpaloita
  • – tyrnirouhetta
  • – tuoretta inkivääriä raastettuna
  • – yhden appelsiinin puristettu mehu
  • – hunajaa
  • – kaurahiutaleita
  • – pellavansiemeniä
  • – auringonkukan siemeniä
  • – maustamatonta jogurttia

Aamuherkku on tosi helppo tehdä. Kaikki aineet vaan kulhoon ja sekoitan ne sauvasekoittimella tasaiseksi. Yleensä se on niin paksua että se syödään lusikalla. Odotan jo innolla huomista aamua!

Aurinkoista viikkoa kaikille meille!

Hohtavat nurkat

Huh hellettä! Kaunis päivä tänäänkin, ihan kiva. Mutta liian kuuma ulkona puuhasteluun. Auringonpalvonta ei ole ollenkaan minun juttu, en jaksa olla paikoillani auringossa 15 minuuttia pidempään. Onneksi mökissä sisällä on viileää.

Sain jonkun ihmeellisen päähänpiston että teen tänään meidän makuuhuoneessa suursiivouksen. Hellepäivän voi tietysti viettää monella tavalla.

Minä ryhdyin tuumasta toimeen. Suursiivoushan tarkoittaa että huone siivotaan lattiasta kattoon. Pieni välihuomautus, minulla ei ole tapana tehdä suursiivouksia säännöllisesti esim. jouluna ja juhannuksena. Teen niitä harvakseltaan. Jos innostus valtaa mielen niin silloin on ryhdyttävä heti toimeen.

Aloitin makuuhuoneen tyhjennyksen, ajatuksella kaikki ulos. Päätin pestä täkit ja tyynytkin. Helteellähän pyykit kuivuu pikavauhtia. Sänkyjen kantaminen ulos olikin yllättävän raskas homma. Tässä vaiheessa piti mennä toisen kerran uimaan. Aamu-uinnilla olin jo käynyt. Vesi on tosi lämmintä mutta kyllä se hetkeksi virkistää.

Siivous jatkui. Kun huone oli tyhjä, vuorossa oli perusteellinen imurointi. Sen jälkeen pesin lattian ihan konttaamalla. Tuolla tekniikalla en muista lattioita pesseeni vuosikymmeniin. Puhdasta tuli mutta polvet kipeytyivät. Siivoojan apulainen imuroi sängyt terassilla.

Hetken ihastelin tyhjää huonetta. Sitten alkoi tavaroiden takaisin roudaus. Oli ilo laittaa sänkyihin puhtaat lakanat, täkit ja tyynyt. Joka ikisen huoneessa olevan esineen pesin, kattolampun kristallitkin.

Olen varma että ensi yönä nukun tosi hyvin superpuhtaassa huoneessa ja näen kauniita unia!

 

Pyykkipäivä ja pyykkietikka DIY

Tykkään pestä pyykkiä! Erityisesti täällä mökillä se on suuri ilo kun saan levittää puhtaat pyykit ulos narulle kuivumaan. Paras pyykkipäivä on silloin kun aurinko paistaa ja tuulee. Tänään oli juuri sellainen täydellinen pyykkipäivä. Onnen päivä!

Olen hyvin tarkka pyykkäri. Lajittelen pyykit väreittäin. Valkoiseen pyykkiin ei voi missään nimessä sekoittaa vaaleanpunaisia tai vaaleansinisiä vaatteita. Pyykinpesuaineet  valitsen värien mukaan. Tummat pyykit pestään aina mustille vaatteille tarkoitetulla pesuaineella. Valkoiset vaatteet ja lakanat valkopyykille tarkoitetulla pesuaineella. Eli pyykinpesuaineita täytyy olla neljää eri sorttia, myös värillisille ja villa-silkkivaatteille omansa.

Noin vuosi sitten jäin koukkuun pyykkietikkaan. Ensimmäisen pullon ostin eräästä ihanasta Life-Style myymälästä. Maksoin siitä silloin n. 15 e. Ajattelin että kokeillaan nyt. Se oli siinä! Siitä lähtien olen käyttänyt sitä aina kun pesen pyykkiä. Se on loisto tuote, poistaa sähköisyyttä vaatteista, poistaa pesuainejäämät, ikävät hajut ja kalkkisaostumat koneesta. En voi enää elää ilman sitä!

Olen vuoden aikana ostanut useamman pullon marketeista, alle kympin pulloja. Nyt päätin tehdä sitä itse.

Pyykkietikan valmistaminen on todella yksinkertaista. Keitetään vettä ja annetaan veden jäähtyä. 0,75 litran pulloon sekoitin pari desiä keitettyä vettä, 30-40 tippaa eteeristä öljyä ja väkiviinaetikkaa niin että pullo täyttyi. Laventeli on minun suosikki tuoksu.

Minä käytän pari korkillista pyykkietikkaa yhteen koneelliseen pyykinhuuhteluaineen sijasta. Minusta tuo määrä on riittävä. Pyykistä tulee puhdasta ja raikasta. Puhtaassa pyykissä etikka ei tuoksu.

Vahva suositus pyykkietikan puolesta!

Joko sinä käytät pyykkietikkaa?

Hyvä kierros

Mikään ei voi olla ihanampaa aamuvarhain auringonpaisteessa ruuhkattomalla kentällä kuin golfkierros!

Golf on kesän suosituin harrastus meidän perheessä. Viimeisen viikon aikana kierroksia on kertynyt peräti viisi. Tavoitteena on joka viikko pelata ainakin 3-4 kierrosta.

Tänä vuonna täällä pohjoisessa kausi alkoi kolme viikkoa aikaisemmin kuin viime vuonna. Siitä iloitsemme suuresti!

Olemme jo vuosia aloittaneet golfkauden huhti-toukokuun vaihteessa kavereiden kanssa jossain lämpimässä maassa. Siitä on kiva jatkaa kautta sitten omalla kotikentällä. Tänäkin vuonna olimme pelaamassa Turkin Belekissä. Siellä vaan on niin hienoja kenttiä ja kaikki huippu hyvässä kunnossa!

Monta, monta vuotta olen lajia harrastanut vaihtelevalla menestyksellä. On hyviäkin kierroksia takana mm. pariviikkoa sitten tein eaglen. Se kierros olikin kauden paras kierros tähän mennessä. Usein kuitenkin on joku lyönti hukassa. Nyt on vuorossa hiekkalyönnit. Niissä olen epäonnistunut koko alkukauden. Pitäisi mennä harjoittelemaan tai odottaa ihmettä.

Tänään oli tasoituskierros ja pelasin omaan tasoitukseeni enkä joutunut lyömään yhtään hiekkalyöntiä! Olen siitä iloinen!

Tervetuloa Primavera di Marja -blogiin!

Jännittävä päivä, minulla on nyt oma blogi! Kiitos Sofialle että se on totta!

Olen pitkään miettinyt sen aloittamista mutta rohkeus on puuttunut. Olen lukenut ahkerasi teidän muiden blogeja. Sieltä on löytynyt monia huippu blogeja. Kirjoitatte mielenkiintoisia juttuja ja julkaisette upeita kuvia. Tämän kevään aikana innostus kasvoi siihen pisteeseen että totesin olevani valmis tähän blogimaailmaan.

Yllättävän vaikeaa olikin löytää blogille nimi. Pitkä lista hyviä vaihtoehtoja oli jo käytössä. Päädyin lopulta Primaveraan (=kevät) koska kevät on ihana vuodenaika ja mennyt kevät oli erityisen upea.

Mä mistä alkaisin… Jutun aiheita lifestyle blogiin pulppuaa päässä paljonkin. Mutta varmaan ne liittyvät aika arkisiin asioihin, kotoiluun, mökkeilyyn, harrastuksiin ja matkoihin. Elämäni johtotähtenä on seuraava viisaus: Tärkeintä ei ole se kuinka paljon elämässä on päiviä vaan se kuinka paljon päivissä on elämää.

Tästä tämä matka nyt alkakoon, kiva jos olet siinä mukana!

Terveisin,
Marja