Rakkaudesta perunaan… peruna ei muuten lihota

Rakastan perunaa kuten moni muukin suomalainen. Peruna on suomalaisille tuttu, turvallinen ja halpa raaka-aine. Harmi, että sen kulutus meillä on laskenut. Koronavirus epidemian alkuvaiheessa kauppojen hyllyiltä loppuivat ensimmäisenä pastat ja riisit. Miksi ihmiset eivät ostaneet perunaa? Nyt perunanviljelijät ovat suuressa pulassa, kun varastot on pullollaan perunaa. Ja pian kauppoihin ilmestyy ensimmäiset varhaisperunat. Tässä ikävässä poikkeustilanteessa missä elämme mahdollisesti pitkäänkin, meidän jokaisen pitäisi miettiä ostoskäyttäytymistämme ja ostaa kotimaisia tuotteita. Ostetaan perunaa!

Peruna (Solanum tuberosum) on koisokasvien heimoon kuuluva kasvi.  Kaikki tiedämme, että peruna on yksi eniten käytetyistä ravintokasveista Euroopassa ja Etelä- ja Pohjois-Amerikassa. Peruna kuuluu niiden yhdeksän viljakasvin joukkoon, joiden avulla tuotetaan 75 % ihmisravinnosta.

Peruna on peräisin Etelä-Amerikasta Andien alueelta. Siellä sitä on viljelty varsinkin vuoristoalueilla jo tuhansia vuosia.

Espanjalaiset valloittajat toivat 1500-luvulla perunan Eurooppaan. Todennäköisesti Andeilta Espanjaan palanneet merimiehet käyttivät sitä samoin kuin maissia ravintonaan merimatkan aikana. Varhaisin sitä koskeva kirjallinen maininta on peräisin Andeilla 1530-luvulla matkustaneelta Cieza de Leonilta.

Nykyisin pidetään todistettuna, että Kanariansaarilla perunaa viljeltiin kaupallisesti viimeistään vuonna 1567, jolloin se mainittiin erään sieltä Antwerpeniin lähteneen laivan rahtikirjassa. Espanjan mantereella sitä on viljelty jo vuonna 1570.

Pitkät ajat vain harvat ihmiset Euroopassa viljelivät tai söivät perunaa. Varsinkin kirkollisissa  piireissä levitettiin huhua, että kasvi olisi myrkyllinen tai muuten vahingollinen sielulle. Monet papit jopa kielsivät seurakuntalaisia viljelemästä perunaa sillä perusteella, ettei sitä mainita Raamatussa eikä se siksi kelvannut ihmisravinnoksi.

Kasvitieteilijät kuitenkin kasvattivat perunaa puutarhakasvina jo 1600-luvun alussa. Suurimmassa osassa Eurooppaa sitä alettiin vasta 1700-luvulla viljellä peltomittakaavassa.

Suomessa perunoita on nähty ainakin 1720-luvun lopulta, jolloin niitä tuli Inkooseen Fagervikin kartanoon saksalaisten peltiseppien mukana. Perunanviljelyä edisti erityisesti Asikkalan seurakunnan kappalainen Axel Laurell, joka kehui perunoita jokaisen saarnansa yhteydessä. Hän julkaisi myös opaskirjan perunan viljelystä vuonna 1773. Peruna vei pian nauriin aseman suomalaisten perinteiseksi perusravinnoksi.

Suomessa syötiin perunoita 52,3 kg henkeä kohti vuodessa (Luonnonvarakeskus, Ravintotase, Tilastokeskus 2014). Vuonna 1956 suomalainen söi noin 188 kg perunaa vuodessa. Euroopan maista Suomen perunan kulutus henkeä kohden on kahdeksas, Ruotsi viides. Eniten Euroopassa perunoita syödään Liettuassa ja Irlannissa. Kaukoidässä ja Afrikassa perunan kulutus on huomattavasti lisääntynyt.

Perunan hiili- ja vesijalanjälki on huomattavasti pienempi kuin esimerkiksi riisin ja pastan. Yhden peruna-annoksen tuottaminen kuluttaa energiaa vain kolmasosan pastaan ja viidesosan riisiin verrattuna. Vedenkulutus on vain puolet pastan ja kolmasosan riisin veden kulutuksesta. Peruna sisältää runsaasti C-vitamiinia, magnesiumia, kaliumia, rautaa ja kuitua, mutta ei juurikaan rasvaa.  Tiedot on Wikipediasta.

Meillä oli eilen perunapäivä. Yleensä meillä on aina monenlaisia perunalajikkeita kaapissa,  Siikliä, Rosamundaa, Puikulaa ja Annabellaa. Mutta nyt poikkeusoloissa vain pieni määrä yhtä lajiketta, vähän vajaa kilo ja niiden arvo oli muutaman euron (luomua).

Lounaaksi olin päättänyt tehdä poronkäristystä ja perunamuusia. Tosi kauan suunnitelmissa on ollut kokeilla perunankuorisipsejä. Se päivä toteutui eilen. Kuorin hyvin pestyt perunat huolellisesti, että sain paksuhkoja perunankuoria sipsejä varten. Perunankuorissahan on paljon makua ja kuorista saa myös parhaat terveyshyödyt irti. Sipsien tekohan on tosi helppoa. Kuorien sekaan lisätään vain oliiviöljyä, suolaa ja pippuria. Ja ne paistetaan uunissa rapeiksi. Nyt tein luksusversion, koska käytin sipseihin tryffelisuolaa. Sipseistä tulikin todella rapeita ja maukkaita. Aion tehdä niitä pian uudestaan. Reseptin otin lahjaksi saamastani ihanasta Peruna-kirjasta. Kirjan ovat kirjoittaneet Sanna Mansikkamäki ja Pia Inberg vuonna 2018.

Perunamuusia jäi vähän  yli, joten päätin tehdä meille jälkiruuaksi perunapannukakkua. Sitä olinkin tehnyt edellisen kerran pari viikkoa sitten. Pannari nautittiin omin käsin poimittujen vadelmien kanssa. Koristeeksi lisäsin mantelilastuja, suklaata ja sitruunasorbettia. Tänä aamuna käytin perunamuusin viimeiset rippeet munakkaaseen.

Eilen siis oli hyvä päivä, ei syntynyt turhaa ruokajätettä! Ympäristönäkökulmasta ajateltuna peruna on ekologista ruokaa. Ostan perunat Rekon ruokapiiristä, joten se on lähiruokaa. Muistakaa, että peruna tosiaan on ympäristöystävällisempi vaihtoehto kuin riisi ja pasta. Ja se kuuluu vähäisimpiä ilmastovaikutuksia aiheuttavaan tuoteryhmään. Terveellinen peruna ei myöskään lihota!

Mennään perunaostoksille!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.