Näytönpaikka ja Luonnollisesti

Vielä tätä vuotta on jäljellä puolitoista kuukautta mutta jo tässä vaiheessa voin sanoa että tämä vuosi on ollut museoiden vuosi. Laskin että tänä vuonna olen tähän mennessä käynyt museoissa ympäri Suomea 15 kertaa. Sekä Ateneumissa että Oulun taidemuseossa olen käynyt kaksi kertaa.  Muutamaan museoon matkojen varrella olisimme menneet mutta ne oli remonttien vuoksi suljettuja. Museokortti omilta tytöiltä joululahjaksi viime vuonna oli ihan huippu lahja, kiitos siitä!

Oulun taidemuseossa on nyt esillä kaksi hyvin erilaista näyttelyä, molemmat on hyvin mielenkiintoisia.

Näytönpaikka pohjoisessa piilaaksossa on esillä 6.1.2019 saakka. Oulun teknologiabuumi oli kuumimmillaan parikymmentä vuotta sitten. Pohjoinen teollisuuskaupunki oli muuntunut 1960- luvulta 1990-luvulle tultaessa yhdeksi Suomen tärkeimmistä informaatioteknologian keskuksista. Taidetta, teknologiaa ja historiaa yhdistelevä Näytönpaikka pohjoisessa piilaaksossa – näyttely kertoo faktaa ja fiktiota yhdistäen kiihkeästä aikakaudesta. Miten Oulun ihme syntyi, kukoisti, syöksyi syvälle ja mihin se luotaa nykyisyydessä. Näyttely ei ole historiikki eikä juhlapuheiden retoriikkaa, vaan elämänmakuinen ja mukaansa tempaava muistimatka lähimenneisyyteen.

Näyttelyn tarinan on luonut kirjailija Antti Leikas, joka itse on työskennellyt oululaisessa IT-yrityksessä 1990-luvun puolivälistä lähtien. Näyttely on osa Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuoden ohjelmaa ja sitä on tukenut Valtioneuvoston kanslian Suomi 100-hanke  ja Oulun kaupunki.

Ensimmäisen kerroksen näyttelyn nimi on Luonnollisesti. Kuvataiteilija Anni Rapinoja  ja Hailuotokuuluvat yhteen kuin kaarna mäntyyn ja muurahainen kekoon. Rapinoja on vienyt luotolaisia työtovereita, kasveja, eläimiä, maata ja vettä näyttelyihin ja taidemuseoiden kokoelmiin 1990-luvun alusta lähtien.

Vuodenkierto rytmittää työn vaiheita, luonnossa kulkemista, kuvaamista, keräämistä, puhdistamista, kuivattamista, teknisen ja esteettisen toteutuksen pohdiskelua, kokoamista ja rakentamista. Teosten muoto on usein otettu ihmisten esineellisestä maailmasta, mutta ensimmäinen ja viimeinen sana on aina luonnolla, jonka hyvinvointi ja pahoinvointi koituvat myös ihmisen osaksi.

Yli 35 vuotta kuvataiteilijana toiminut Rapinoja kuvaa työskentelyään mieluisaksi tutkimustyöksi. ”Jokaisen kasvin kanssa pitää tehdä oma tutkimusprosessinsa. Samaa menetelmää ei voi käyttää kahdesti. Kun tiedän miten tämä kasvi haluaa olla ja tunnen sen luonteen, on ilo työskennellä.”

Oulun näyttelyn metsäaiheiset videoteokset ovat kaikki uusia, samoin hirviin liittyvät teokset. Mukana on myös tuoreilla teoksilla täydennettyjä installaatioita kuten eläinten papanoista (!!!) tehtyjä kattokruunuja Luonnon valot – sarjasta. Rapinojan kenties tunnetuin ja rakastetuin teossarja Luonnon Garderobi on myös esillä. Se koostuu pääosin Nykytaiteen museo Kiasmasta lainatusta kokonaisuudesta.

Jälkimmäinen näyttely erityisesti oli todella vaikuttava. Kyllä Suomen luonnosta voi löytää hienoja materiaaleja upeisiin taideluomuksiin. Eniten tykkäsin niistä pajunkissa kengistä!

Viime aikoina on ollut niin tasaisen harmaa syyssää, jos kaipaat piristystä päivääsi niin suosittelen käyntiä Oulun taidemuseossa tai jossain muussa museossa!

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.