Rakkaudesta perunaan… peruna ei muuten lihota

Rakastan perunaa kuten moni muukin suomalainen. Peruna on suomalaisille tuttu, turvallinen ja halpa raaka-aine. Harmi, että sen kulutus meillä on laskenut. Koronavirus epidemian alkuvaiheessa kauppojen hyllyiltä loppuivat ensimmäisenä pastat ja riisit. Miksi ihmiset eivät ostaneet perunaa? Nyt perunanviljelijät ovat suuressa pulassa, kun varastot on pullollaan perunaa. Ja pian kauppoihin ilmestyy ensimmäiset varhaisperunat. Tässä ikävässä poikkeustilanteessa missä elämme mahdollisesti pitkäänkin, meidän jokaisen pitäisi miettiä ostoskäyttäytymistämme ja ostaa kotimaisia tuotteita. Ostetaan perunaa!

Peruna (Solanum tuberosum) on koisokasvien heimoon kuuluva kasvi.  Kaikki tiedämme, että peruna on yksi eniten käytetyistä ravintokasveista Euroopassa ja Etelä- ja Pohjois-Amerikassa. Peruna kuuluu niiden yhdeksän viljakasvin joukkoon, joiden avulla tuotetaan 75 % ihmisravinnosta.

Peruna on peräisin Etelä-Amerikasta Andien alueelta. Siellä sitä on viljelty varsinkin vuoristoalueilla jo tuhansia vuosia.

Espanjalaiset valloittajat toivat 1500-luvulla perunan Eurooppaan. Todennäköisesti Andeilta Espanjaan palanneet merimiehet käyttivät sitä samoin kuin maissia ravintonaan merimatkan aikana. Varhaisin sitä koskeva kirjallinen maininta on peräisin Andeilla 1530-luvulla matkustaneelta Cieza de Leonilta.

Nykyisin pidetään todistettuna, että Kanariansaarilla perunaa viljeltiin kaupallisesti viimeistään vuonna 1567, jolloin se mainittiin erään sieltä Antwerpeniin lähteneen laivan rahtikirjassa. Espanjan mantereella sitä on viljelty jo vuonna 1570.

Pitkät ajat vain harvat ihmiset Euroopassa viljelivät tai söivät perunaa. Varsinkin kirkollisissa  piireissä levitettiin huhua, että kasvi olisi myrkyllinen tai muuten vahingollinen sielulle. Monet papit jopa kielsivät seurakuntalaisia viljelemästä perunaa sillä perusteella, ettei sitä mainita Raamatussa eikä se siksi kelvannut ihmisravinnoksi.

Kasvitieteilijät kuitenkin kasvattivat perunaa puutarhakasvina jo 1600-luvun alussa. Suurimmassa osassa Eurooppaa sitä alettiin vasta 1700-luvulla viljellä peltomittakaavassa.

Suomessa perunoita on nähty ainakin 1720-luvun lopulta, jolloin niitä tuli Inkooseen Fagervikin kartanoon saksalaisten peltiseppien mukana. Perunanviljelyä edisti erityisesti Asikkalan seurakunnan kappalainen Axel Laurell, joka kehui perunoita jokaisen saarnansa yhteydessä. Hän julkaisi myös opaskirjan perunan viljelystä vuonna 1773. Peruna vei pian nauriin aseman suomalaisten perinteiseksi perusravinnoksi.

Suomessa syötiin perunoita 52,3 kg henkeä kohti vuodessa (Luonnonvarakeskus, Ravintotase, Tilastokeskus 2014). Vuonna 1956 suomalainen söi noin 188 kg perunaa vuodessa. Euroopan maista Suomen perunan kulutus henkeä kohden on kahdeksas, Ruotsi viides. Eniten Euroopassa perunoita syödään Liettuassa ja Irlannissa. Kaukoidässä ja Afrikassa perunan kulutus on huomattavasti lisääntynyt.

Perunan hiili- ja vesijalanjälki on huomattavasti pienempi kuin esimerkiksi riisin ja pastan. Yhden peruna-annoksen tuottaminen kuluttaa energiaa vain kolmasosan pastaan ja viidesosan riisiin verrattuna. Vedenkulutus on vain puolet pastan ja kolmasosan riisin veden kulutuksesta. Peruna sisältää runsaasti C-vitamiinia, magnesiumia, kaliumia, rautaa ja kuitua, mutta ei juurikaan rasvaa.  Tiedot on Wikipediasta.

Meillä oli eilen perunapäivä. Yleensä meillä on aina monenlaisia perunalajikkeita kaapissa,  Siikliä, Rosamundaa, Puikulaa ja Annabellaa. Mutta nyt poikkeusoloissa vain pieni määrä yhtä lajiketta, vähän vajaa kilo ja niiden arvo oli muutaman euron (luomua).

Lounaaksi olin päättänyt tehdä poronkäristystä ja perunamuusia. Tosi kauan suunnitelmissa on ollut kokeilla perunankuorisipsejä. Se päivä toteutui eilen. Kuorin hyvin pestyt perunat huolellisesti, että sain paksuhkoja perunankuoria sipsejä varten. Perunankuorissahan on paljon makua ja kuorista saa myös parhaat terveyshyödyt irti. Sipsien tekohan on tosi helppoa. Kuorien sekaan lisätään vain oliiviöljyä, suolaa ja pippuria. Ja ne paistetaan uunissa rapeiksi. Nyt tein luksusversion, koska käytin sipseihin tryffelisuolaa. Sipseistä tulikin todella rapeita ja maukkaita. Aion tehdä niitä pian uudestaan. Reseptin otin lahjaksi saamastani ihanasta Peruna-kirjasta. Kirjan ovat kirjoittaneet Sanna Mansikkamäki ja Pia Inberg vuonna 2018.

Perunamuusia jäi vähän  yli, joten päätin tehdä meille jälkiruuaksi perunapannukakkua. Sitä olinkin tehnyt edellisen kerran pari viikkoa sitten. Pannari nautittiin omin käsin poimittujen vadelmien kanssa. Koristeeksi lisäsin mantelilastuja, suklaata ja sitruunasorbettia. Tänä aamuna käytin perunamuusin viimeiset rippeet munakkaaseen.

Eilen siis oli hyvä päivä, ei syntynyt turhaa ruokajätettä! Ympäristönäkökulmasta ajateltuna peruna on ekologista ruokaa. Ostan perunat Rekon ruokapiiristä, joten se on lähiruokaa. Muistakaa, että peruna tosiaan on ympäristöystävällisempi vaihtoehto kuin riisi ja pasta. Ja se kuuluu vähäisimpiä ilmastovaikutuksia aiheuttavaan tuoteryhmään. Terveellinen peruna ei myöskään lihota!

Mennään perunaostoksille!

Ruokaa fiksusti tarjoaa fiksuruoka.fi

Olen aina liputtanut pienien kivijalka kauppojen puolesta! Olen hyvin vähän tilannut mitään netistä. Mutta nyt kun elämme koronan vuoksi niin poikkeuksellista aikaa niin olen tehnyt muutamia ostoksia verkkokaupoista. Kaappien siivousten ja hiihtolenkkien jälkeenkin aikaa on runsaasti vaikka nettishoppailla.

Olin jo pitkään miettinyt fiksua tapaa ostaa fiksusti ruokaa. Ja niin sitten päädyin fiksuruoka.fi:n verkkosivuille. Fiksu Ruoka Oy on perustettu vuonna 2016. Yritys on 100 % suomalainen yritys. Yritys pyrkii toiminnallaan vähentämään ruokahävikin määrää Suomessa. Se tarjoaa asiakkailleen laajan valikoiman edullista ruokaa sekä käyttötavaroita.

Verkkokaupan valikoima koostuu pääosin poisto- ja jäännöseristä. Tuotteet ostetaan  suomalaisilta valmistajilta, maahantuojilta ja tukkuketjuilta. Ostetut erät eivät ole syystä tai toisesta löytäneet tietään kaupan hyllyille ja ovat sen vuoksi vaarassa tulla hävitetyiksi.  Syynä voi olla esimerkiksi tuotteen poistuminen valikoimasta, uudistunut myyntipakkaus, brändimuutos, liian suuri varasto tai lähestyvä parasta ennen – päiväys. Jotta tuotteet eivät päätyisi hävikiksi, ne myydään aina reilulla alennuksella 20 – 90 %.  Hävikki – sanasta huolimatta tuotteet ovat syömäkelpoisia ja turvallisia käyttää.

Noin kolmannes kaikesta ihmisille tuotetusta ruoasta päätyy roskiin siksi ruokahävikki on tosi iso maailmanlaajuinen ongelma. Myös Suomessa ruokahävikki on merkittävä päästöjen aiheuttaja ja sen haittavaikutukset näkyvät esimerkiksi Itämeren rehevöitymisessä. Päästöjä syntyy mm. ruoan tuottamisvaiheessa sekä kuljettamisessa. Kun ruoka päätyykin jätteeksi ravinnon sijaan, ovat päästöt syntyneet turhaan. Suomessa ruokahävikkiä syntyy vuosittain yli 400 miljoonaa kiloa. Suurin osa hävikistä syntyy kotitalouksista.  Tilaamalla Fiksu Ruoka Oy:n tuotteita teet osaltasi hyvää ympäristölle! Tiedot on fiksuruoka.fi nettisivuilta.

Minun ensimmäinen ostoskori maksoi 35,41 e. Säästöä kertyi huikeat 50,49 e! Tilaukset luvataan toimittaa perille vaikka kotiovelle 1-3 arkipäivässä. Minulle tuli ystävällinen viesti, että nyt on ruuhkaa ja pahoiteltiin, että tilaus vähän viivästyy. Samalla yritys ilmoitti, että on palkkaamassa lisää henkilökuntaa suuren kysynnän vuoksi. Minusta tämä oli niin hyvä uutinen, että en ollut ollenkaan pahoillani vaikka sain ostokseni vasta viiden päivän jälkeen.

Myytävät tuotteet vaihtuvat nopeasti. Halvimmat pari tuotetta kerrallaan maksavat vain 0,01 e. Minä sain siihen hintaan paketin Daim-suklaata ja pussillisen Chef´s Meksikon pataa. Tänään kampanja tuotteista sentin tuotteita oli tarjolla hernekeittopurkki ja maissilastut, en tilannut.

Olin niin tyytyväinen ostoksiini, että varmasti jatkossakin tilaan hävikkiruokaa. Ja suosittelen myös sinua tekemään edullisia ostoksia osoitteesta www.fiksuruoka.fi.

Tykkäys kierrätykselle, Berrylle ja Emilialle

Olen useamman vuoden harrastanut konmarittamista. Omasta mielestäni aika innokkaasti mutta muu perhe voi olla sitä mieltä, että en tarpeeksi innokkaasti. Tavaraa on edelleen liikaa, myönnetään, myönnetään. Mutta harrastus jatkuu…

Olen lukenut kaksi Marie Kondon kirjoista, Siivouksen elämän mullistava taika ja Iloa säkenöivä järjestys. Marie Kondo on japanilainen järjestelyasiantuntija ja kirjailija. Hän perusti kodinjärjestelyn konsultointiyrityksensä  19-vuotiaana. Time-lehti valitsi hänet 100 vaikutusvaltaisimman ihmisen listalleen vuonna 2015.

Olen toteuttanut kierrättämistä jo ennen kyseisten kirjojen ilmestymistä 2015 ja 2016. Luettuani kirjat sain ihan uutta potkua järjestyksen ja kierrättämisen maailmaan. Hauskin ja käyttökelpoisin Kondon periaatteista on mielestäni se, että kotiaan järjestelevä ihminen kysyy itseltään jokaisen esineen kohdalla ”tuottaako tämä esine minulle iloa?” Jos niin ei ole, hänen tulee luopua esineestä. Näin helppoa se on, toimii!!! No, pystyviikkaustakin kokeilin hetken, mutta se oli hankalaa, ei säkenöinyt yhtään.

Astioita meillä on vieläkin ihan liikaa. Niistä on ollut yllättävän vaikea luopua. Monet astiat tuottavat iloa vaikkei niitä käyttäisikään. Hankalaa! Astioita olemme kyllä vuosien varrella myyneet Antiikki- ja vanhojentavaroiden liikkeisiin.  Olen myös myynyt astioita kirpputoreilla. Se vaan on aika työlästä. Joka päivä pitää käydä pöytää järjestelemässä. Harmillista on, että siellä on mennyt tavaroita rikki ja varastettukin.

Kirjojen kierrättämisen hoitaa meillä kiitettävästi puoliso. Hän on sitä tehnyt jo vuosia. Aikanaan kirjoista vielä vähän maksettiin, nyt kauppias valittelee ettei kirjoja enää juuri kukaan osta.  Edellisessä kodissa kirjoja oli kaikissa huoneissa ja niitä oli paljon.   Kirjoista luopuminenkin voi olla yhtä vaikeaa kuin astioista luopuminen. Tuskasta huolimatta kirjoja on myyty antikvariaatteihin kiitettävästi.

Vaatteet ja kengät ovat olleet vaikea kohderyhmä. Pakko myöntää, että minulla on paljon vaatteita ja paljon kenkiä. Vuosien varrella olen  monesta luopunut ja niitä on viety SPR:n Konttiin ja UFF:n kierrätyspisteisiin. Vähän olen myynyt kirpputoreilla, vähän huonolla menestyksellä, siellä kun vaatteet pitäisi myydä muutamalla eurolla.

Vaatteiden kierrätyksessä alkoi ihan uusia elämä kun Oulussa Berry Fashion -liike aloitti viime marraskuussa muodikkaiden, sesongin mukaisten, puhtaiden ja lähes uudenveroisten vaatteiden, kenkien ja asusteiden myynnin.

Jos sinun kaappeihin on kertynyt käyttämättömiä vaatteita tai asusteita voit viedä ne myyntiin Berryyn. Minulle sellaisia oli kertynyt!!! Tammikuussa aloitin innoissani vaatehuoneeni perusteellisen   tyhjennyksen ja kriittisen tarkastelun. Oli todella helpottavaa, kun tiesi, että nyt vaatteille oli paikka mistä vaate voisi saada uuden kodin.

Myynti toimii myyntitili-periaatteella. Sinä voit ilmoittaa paljonko haluat rahaa itsellesi per tuote. Minä olen luottanut Merjan ammattitaitoon, hän on saanut vapaasti hinnoitella minun vaatteet. Myyntiaika on 2 kk. Ensimmäistä tiliä odotellen.

Tällaiselle liikkeelle oli selvästi tarve. Sen suosio oli heti alusta lähtien niin suuri, että liike muutti helmikuussa isompiin tiloihin  samalla kadulla. Berry löytyy osoitteesta Pakkahuoneenkatu 17. Kiitos Merja hienosta liikeideasta!

Vaatehuoneeni uumenista tein yllättävän löydön, ison muovilaatikollisen kankaita. Minä  joka en omista ompelukonetta enkä osaa ommella, omistin silti laatikollisen kankaita. Olin todellakin valmis luopumaan niistä. Osa oli vähän aika käytössä olleita Marimekon verhoja ja pöytäliinoja. Osa kankaista oli ihan käyttämättömiä. Niin sitten laitoin viestin huippu kädentaitajalle Emilialle. Hän kutoo hetkessä upeita villasukkia, ompelee vaatteet kolmelle tyttärelle ja kutoo kauniita mattoja kangaspuilla. Emilia hallitsee kaikki käsityömaailman ihmeet ja ihanuudet. Hän on tänä vuonna perustanut verkkokaupan ja myy siellä mm. patalappuja kierrätysmateriaaleista. Ilokseni hän oli valmis vastaanottamaan minun kangaskätkön. Me teimme vaihtokaupat, minä sain hänen tekemiä ihania vohvelikangaspyyhkeitä. KiitosEmilia! Verkkokaupan osoite on: www.anniemilia.com.

Viime vuonna taloudestamme poistui 362 tavaraa. Suurin osa meni SPR:n Konttiin, osan lahjoitin kirpputorille joka harjoittaa hyväntekeväisyyttä ja asukastuvalle, kirpputorilla möin 64 tavaraa ja joitakin käyttökelvottomia tavaroita päätyi roskiin. Ostettuja tavaroita en laskenut. Nyt olen ostolakossa.

 

Vaikka kuinka yrittää olla ostamatta mitään niin ei se ihan 100 %:sti onnistu. Kun nyt tein tuon vaatehuoneeni perusteellisen ”puhdistuksen” niin palkitsin itseni ostamalla sinne uusia mustia säilytyslaatikoita ja koreja.

Kierrätys jatkukoon…

ChocoSomnian suklaaparatiisi

 

Olen aina ollut oikea herkkusuu ja tykännyt erityisesti suklaasta. Hienoa, että meillä Oulussa on oma pieni suklaapuoti ChocoSomnia! Siellä myydään suklaamestari Riikan intohimolla ja ammattitaidolla valmistettua käsintehtyä artesaani suklaata. Raaka-aineet ovat laadukkaita ja kauniiseen ulkonäköön sekä makuihin on kiinnitetty paljon huomiota. Makuja on useita, ja ne vaihtuvat vuodenaikojen mukaan. Keväällä ja kesällä nautitaan keveästä raikkaudesta mm. tyrnistä, mintusta, mustikasta. Joulun aikaan suklaassa maistuvat jouluiset maut kuten pipari, kaneli ja inkivääri. Yllä olevassa kuvassa punainen korkokenkä on kokonaan syötävä, siis suklaata! (Tuuli Nikki Photography)

(Tuuli Nikki Photography)

Olen käynyt puodissa ostoksilla jo monta kertaa. Viime joulukuussa minulla oli ilo olla mukana järjestämässä 14 ihanalle naiselle suklaatasting. Olin niin innoissani kun sain kuulla suklaan historiaa ja maistella lukemattomia ihania suklaita. Silloin päätin kirjoittaa jutun blogiini suklaasta ja ChocoSomniasta. Kiitos Jenna ja Riikka eilisestä tapaamisesta suklaapuodissa! Sain kertauskurssin suklaanhistoriasta ja muutaman upean valokuvan näistä aurinkoisista ja energisistä naisista ja puodista!

Suurin osa meistä tuskin tietää, että maailman luultavasti rakkain ja koukuttavin makea herkku suklaa saadaan kaakaopuun siemenistä eli pavuista ja että kaakaopuun tieteellinen nimi Theobroma cacao tarkoittaa ”jumalten ruokaa”. Niin ikään suurin osa meistä mieltää suklaan kiinteäksi aineeksi, vaikka sitä on ennen muinoin nautittu pitkään juomana eikä syötävänä. Milloin ja miten pavuista tuli ensin juoma ja sitten levy?

Mayat ovat nauttineet kaakaota ainakin 6000 vuotta. Sitä on viljelty useita tuhansia vuosia. Suklaan juuret ovatkin kaukaa  n. 600 eKr.

Kristoffer Kolumbus löysi kaakaopavut Keski-Amerikasta 1500-luvun alussa . Asteekit uskoivat kaakaopapujen taikavoimaan ja käyttivät niitä jopa valuuttana. Kerrotaan, että he vaihtoivat Kolumbuksen kanssa säkillisen arvokkaita papuja Euroopasta tuotuun kauppatavaraan. He myös tarjosivat Kolumbukselle juomaansa jota valmistivat murskatuista kaakaopavuista ja maustoivat sitä chilillä ja vaniljalla. Kolumbus ei kylläkään siitä pitänyt. Silkasta uteliaisuudesta hän kuitenkin otti mukaansa papuja Espanjaan.

Parikymmentä vuotta myöhemmin espanjalainen konkistadori Hernan Cortes astui näyttämölle. Hän toisin kuin Kolumbus oivalsi hyvin nopeasti kaakaopavun tarjoamat mittavat mahdollisuudet. Hänkin vei Espanjaan mukanaan papuja, samoin asteekkien suklaajuoman xocolatlin reseptin. Cortesin ansiosta juoma tuli muotiin rikkaiden keskuudessa. Espanjalaiset rikastuivat perustamalla Keski-Amerikkaan ja muualle kaakaoplantaaseja. Kaakaopuu vaatii kasvulämpötilakseen vähintään 24 astetta ja juuri oikeanlaisen maaperän. Tänä päivänä johtavia tuottaja maita on Norsunluurannikko, Ghana ja Indonesia, perässä tulevat Kamerun, Nigeria, Brasilia, Ecuador, Dominikaaninen tasavalta, Malesia ja Togo.

Espanjaan perustettiin vuonna 1580 ensimmäinen kaakaojalostamo. Sen jälkeen kaakaon voittokulkuetta ei pysäyttänyt mikään. Kaakaon juonti  levisi kulovalkean tavoin muualle Eurooppaan ja lopulta Pohjois-Amerikkaan ja ympäri maailmaa. Vuonna 1687 kehitettiin kaakaoprässi. Vuonna 1756 aloitettiin koneellinen kaakaomassan valmistus Ranskassa. Vuonna 1760 avattiin suklaapuoti Royal Pariisissa. Vuonna 1828 van Houten valmisti ensimmäisen kerran kaakaojauhetta. Vuonna 1875 Henri Nestle kehitti maitojauheen ja Tobler valmisti ensimmäiset maitosuklaat. Lindt kehitteli konssaus-menetelmän, jossa suklaamassaan lisätään enemmän kaakaovoita ja massaa sekoitetaan useiden päivien ajan, jolloin tuloksena on nykyään tuntemamme tasainen sileä suklaa.

Suipot hedelmät eli marjat itävät varrettomina suoraan puun rungosta ja oksista. Ne ovat noin 20 cm pitkiä ja väriltään vihreitä, punaisia, violetteja, keltaisia ja kullaruskeita. Pavut ovat hedelmien sisällä. Satoa kerätään ympäri vuoden, mutta suurimmillaan se on marraskuusta tammikuulle ja toukokuusta heinäkuulle. Poimiminen on hyvin työlästä, koska sitä ei voi tehdä koneellisesti vaan käsin.

Kaakaopapujen jalostuksessa on monta aikaa vievää vaihetta. Niistä voisi tehdä ihan oman postauksen. Vaiheita on paahtaminen, jauhaminen, konssaus ja temperointi. En voi olla tässä mainitsematta yhtä alkuvaihetta. Miten saadaan suklaan hieno maku ja aromi esille. Pavut ja malto pinotaan puulaatikkoon tai banaaninlehdille, peitetään ja jätetään kuudeksi tai seitsemäksi vuorokaudeksi pieneliöiden käsiteltäväksi!!! Kuulostaa mielenkiintoiselta! Käydessään pavut tummuvat ja kaakaon ihastuttava tuoksu pääsee vähitellen esiin. Papuja kuivtaan auringossa jopa kaksi viikkoa. Sen jälkeen ne lapioidaan säkkeihin ja laivataan eri puolille maailmaa suklaatehtaisiin jalostettavaksi.

ChocoSomnia järjestää ryhmille suklaatyöpajoja ja suklaatasting tilaisuuksia. Loistava lahjaidea on ostaa käsintehtyä suklaata vaikka Ystävänpäivälahjaksi tai ihan vain omiin herkkuhetkiin. Meillä oli eilen karkkipäivä ja silloin nautimme ChocoSomnian minttusuklaata.

ChocoSomnian pieni suklaapuoti löytyy osoitteesta Mannenkatu 2 C, 90130 Oulu, samassa talossa on Ravintola Tuba ja viereissä talossa Ravintola Rauhala. Kannattaa ehdottomasti käydä suklaaostoksilla!

 

Joulu 2019 vierailla mailla

Vuosi on vaihtunut harmaassa, sateisessa ja myrskyisessä säässä. Haikeudella muistelen joulua Pohjois-Italiassa missä lähes koko viikon, yhtä päivää lukuunottamatta, paistoi aurinko pilvettömältä siniseltä taivaalta. Haluan sinne heti takaisin!

Jo viime talvena olimme päättäneet viettää lasten ja lastenlasten kanssa joulun Pohjois-Italiassa. Äänestyksen jälkeen kohteeksi valitsimme Comojärven. Pääsiäisenä vuokrasimme talon Ville Michelangelon Comojärven rannalta Colicon kaupungista Olgiascan kylästä. Se olikin erinomainen valinta. Joulutalossamme ei ollut mitään valittamista, se oli sopivan kokoinen 200  m2 ja sopivan mallinen 10 hengelle.

Comojärvi on järvi Pohjois-Italiassa Lombardian maakunnassa. Sen pinta-ala on 146 km2 ja se on Italian kolmanneksi suurin järvi Gardajärven ja Maggiorejärven jälkeen. Comojärvi on yksi Euroopan syvimmistä järvistä, sen syvin kohta on 425 metrin syvyydessä. Comojärven ympärillä on lukemattomia ihania pikkukaupunkeja. Suurin niistä on Comon kaupunki, missä on n. 65.000 asukasta.

Meidän joulutalo sijaitsi Colicon kaupungin lähellä Olgiascan kylässä Comojärven pohjoisosassa. Lensimme Milanoon ja lentokentältä reilun tunnin matka jatkui autolla kohti joulukotia. Colicossa on asukkaita 7.700 ja se on Comon jälkeen tärkein kaupunki pohjoisosassa.

Matka meni tosi nopeasti upeita postikortti maisemia ihaillen. Gardajärvellä olin käynyt kauan sitten mutta Comojärvelle matka oli ensimmäinen. Toivottavasti ei viimeinen, koska ne maisemat oli niin superhienot! Comojärvihän on vuorten ympäröimä. Joulutalomme suurista ikkunoista näki järvelle ja joka ikkunasta näkyi lumisia vuorten huippuja. Vaikka lumisia huippuja näki ympärillä koko viikon, lämpötila oli kuitenkin +10-16 astetta. Ei paha!

Saapumista seuraavana päivänä kaksi autoa täynnä joulumatkalaisia passit mukana suunnisti kohti Sveitsiä. Määränpäänä oli yksi maailman kauneimmaksi kaupungiksi mainittu Lugano. Lugano on kaupunki Etelä-Sveitsissä Luganojärven rannalla Italian rajan läheisyydessä. Siksi suurinosa väestöstä (63.932) puhuu siellä Italiaa.

Lugano oli tunnelmallinen ja tyylikäs Sveitsin helmi. Siellä kaikki oli niin kaunista ja siistiä. Ja ihanaa, siellä oli Piazza della Riforman-aukiolla isot joulumarkkinat. Missä oli ihan pakko juoda kuumat Gluhweinit. Kun lounas oli nautittu, seurue suuntasi funikulaarilla Monte San Salvatoren (912m) huipulle ihailemaan panoraama maisemaa.

Seuraavana päivänä aikaisin aamulla kaksi autoa suuntasi jälleen kohti Sveitsiä ja yksi auto Le Robinie Golf-kentälle. Kahden auton seurue suuntasi lumisiin maisemiin St.Moritzin hiihtokeskukseen laskettelemaan. Nyt mentiin korkealla tosi kapeita vuoristoteitä. Kyläkorkeus oli 1.850 m, alin hissiasema 1.730 m ja yli 3.300 metrin korkeudessa. Välillä kyllä huimasi korkeanpaikain kammoista matkustajaa!

St.Moritz kylpee auringossa yli 300 päivää vuodessa. Meille ei nyt sitten osunut kohdalle sitä päivää. Golfareille Italian puolella paistoi aurinko samana päivänä, kiva heille!

Sveitsin timantti St.Moritz on saavuttanut suuren suosion ja ollut sitä jo yli 150 vuotta. Katukuvassa näkyi toinen toistaan hienompia arvoautoja, paljon kalliita turkkeja ja vain luksusliikkeitä. Puitteet oli maailmanluokkaa, huikeat maisemat, ainutlaatuinen kylä, paljon lunta (enemmän kuin meillä), huippu rinteet ja myös maastohiihtolatuja olisi ollut tarjolla. Olihan se käynti melkoinen elämys!

Jouluaattona oli ihan vähän mukana suomalaista jouluperinnettä. Aamulla syötiin riisipuuroa. Meidän Italian joulutalossa kuunneltiin myös Turun joulurauhan julistus. Sen jälkeen nautittiin jouluglögiä niin kuin tehdään Suomessakin. Se oli siinä. Jouluaterialle lähdettiin 100 metrin päässä sijaitsevaan Ristorantte II Crottinoon syömään hummeria.  Meidän onni ja ilo oli, että kyseinen ravintola oli saanut Michelin maininnan eli ruoka oli todella hyvää. Sinne palattiin uudestaan.

Meidän naapuri talossa asui meidän talon omistajatar. Mukava ja ystävällinen italialaisrouva valmisti meille tilauksesta pari illallista. Meillä oli pizza-ilta ja lasagne-ilta tiramisuineen. Kiitos hänelle herkuista!

Yhtenä päivänä lähdimme taas autoillen ja veneillen tutustumaan Comojärven muihin pikkukaupunkeihin. Koko Italian kaunein kylä? Ainakin Comojärven kaunein ja kuuluisin kylä on Bellagio, Comojärven helmi. Sitä se olikin, pienenpieni ihana kylä! Haluan muuttaa sinne asumaan! Sypressit, palmut ja bambut viihtyivät siellä sulassa sovussa. Kylän pääkatu Via Garibaldi oli kyllä niin hurmaava kellertävine ja punertavine vanhoine taloineen järven rannalla, vastarannalla siinsi upeat vuoren huiput.

Yhteenvetona voisin kirjoittaa, että kyllä joulun voi hyvin viettää muissa maissa ilman perinteistä joulutohinaa. Tietysti meidän joulussa oli erityistä, että mukana oli koko perhe, mistä olen kiitollinen! Toivon, että joulusta jäi kaikille ihana muisto!

Hyvää alkanutta vuotta!

Marraskuun hyvät ja huonot keittiöuutiset

Pari viimeistä päivää tai oikeastaan kai pari viikkoa on ollut niin, niin harmaata ja synkkää, kun ikkunasta katsoo ulos. Mutta tänään kaikki on toisin. Jo aamu oli huikean kaunis! Siitä sai heti ylimääräistä energiaa tulevaan päivään. Suunnitelmat meni uusiksi.

Päätin lähteä meidän Väinö koiran kanssa hiihtämään. Se olikin jo neljäs hiihtolenkki alkavalle talvelle vaikka eletään vasta marraskuuta. En ole koskaan aikaisemmin aloittanut hiihtokautta näin aikaisin, ehkä joskus lapsena. Aikuisiällä monta talvea on jäänyt väliin etten ole hiihtänyt ollenkaan. Olen kyllä aina tykännyt hiihtämisestä enemmän kuin laskettelusta.  Nyt nautin hiihtämisestä yksin omien ajatusten kanssa täysillä! Eilen ja yön aikana oli satanut lunta. Siksi oli aivan erityisen ihanaa hiihtää omilla laduilla täydellisessä hiljaisuudessa puhtailla valkoisilla hangilla. Bonuksena auringon läsnäolo.

Jouluun on aikaa vajaa kuukausi. Normaalisti jouluvalmistelut olisi täydessä vauhdissa tälle jouluihmiselle. Koska vietämme tulevan joulun Italiassa niin nyt tekemistä on aika vähän. Toki olen jo joulukortit kirjoittanut, muutaman paketin paketoinut ja glögit keittänyt.  Mutta nyt on ollut aikaa kokeilla muutamia uusia juttuja keittiössä.

Ostin Rekosta innoissani ison määrä tuoretta lehtikaalia. Se kun on tunnetusti niin terveellistä.  Lehtikaali on voimakkaanmakuista. Sitä voi käyttää keittoihin, salaatteihin ja muhennoksiin.  Siinä on paljon rautaa, C-vitamiinia, K-vitamiinia, karoteenia, kalsiumia ja proteiinia. Sehän on kevyttä joten ostos näytti kotona lehtikaalivuorelta. Mietin mitä ihmettä siitä tekisin?

 

Nyt olen pari viikkoa lisäillyt sitä illan voimajuomiin, aamusmootheihin ja salaatteihin. Uutena ruokana kokeilin sitä pastakastikkeeksi. Se ei kyllä päässyt jatkoon. Kuten olen useasti kertonut, että minulla on tapana soveltaa reseptejä. Nyt tuli mieleen, että pitäisikö joskus tehdä joku ruoka ihan reseptin mukaisesti? Tulisiko siitä sittenkin parempi? Saatan harkita. Joka tapauksessa lehtikaalipasta ei ollut meidän suosikki ruokaa.

No, sitten kokeilin seuraavaksi lehtikaalisipsejä. Tosi helppo juttu toteuttaa. Et tarvitse muuta kuin lehtikaalin paloja, suolaa ja oliiviöljyä. Niistä sitten tulikin ihan älyttömän hyviä ! Tein niitä täyden pellillisen.  Suurimman osan söin yksin ja annoin kaverillekin. Loput lisäilin aamu- ja iltajuomiin ja salaatteihin. Seuraavana päivänä tein sipseistä innostuneena porkkanasipsejä. Ne eivät olleet ollenkaan niin hyviä kuin lehtikaalisipsit.

Leipää ja sämpylöitä leivon muutaman kerran kuukaudessa. Saaristolaisleipä on suosikkileipäni. Pataleipäkin on hyvä ja helppo vaihtoehto. Sämpylöitä tulee tehtyä mökillä, varsinkin silloin, kun leipä on loppumassa. Kauppaa ei ole lähellä eikä lähin kauppa ole auki kellon ympäri.  Kuivahiivaa täytyy olla aina kaapissa!

Ystäväni kehui miten helppoa on leipoa yönyli sämpylöitä Sikke Sumarin ohjeella. Se kuulosti kokeilemisen arvoiselta. Taikina tehdään illalla valmiiksi jääkaappiin ja sämpylät paistetaan aamulla ilman kohottamisia.  Nyt kun päätin niitä tällä viikolla kokeilla täällä mökillä niin eihän minulla sitten ollutkaan tarvittavia jauhoja. Sorry Sikke, jouduin taas soveltamaan. Eli ei ollut ruisjauhoja, kotona niitä olisi ollut monta kiloa. Onneksi täältä löytyi monenlaisia muita jauhoja. Itsekin yllätyin, kun löysin kaapin kätköstä vähän karkeita ruisleseitä. Parasta ennen päivämäärä kyllä oli 30.3.2019 mutta annoin niille nyt mahdollisuuden. Sämpylöistä tuli rapeakuorisia ja herkullisia. Ehdottomasti jatkoon!

Ostimme vuosia kokonaisen poron syksyisin pakastearkkuun. Nyt kun tytöt ovat muuttaneet pois kotoa maailmalle, ostamme puolikkaan poron. Tänään sitten tein ensimmäisen poronkäristyksen tämän vuoden vasasta.

Poronkäristystä olen tehnyt jo muutaman vuosikymmenen perinteisellä ohjeella. Se on kyllä hyvää! Tänään minuun sitten iski joku ihme halu kokeilla sitä jollain uudella twistillä. Nyt minulla oli eka kerran käytössä itse tehty lihaliemi. Eka kerran kuullotin lihan kanssa luomusipulia.  Ja lopuksi lisäsin aurajuustoa uutta makua antamaan. Voi että siitä tuli niin hyvää, että aion tehdä samat jutut jatkossakin.

Niin ja olinhan minä aamulla ennen hiihtolenkkiä tehnyt eka kerran Coleslawta jääkaappiin tekeytymään. Olihan sekin ihan ok, vaikka meillä ei ollut jääkaapissa sellerin varsia eikä lehtipersiljaa. Korvasin ne sillä lehtikaalilla!

Tässä oli kooste marraskuun kokeiluista.

Ihanaa joulunodotusta kaikille!

 

 

Kodittajan koekeittiön onnistuneita kokeiluja

Kyllä kesä  on ihan kiva vuodenaika. Mutta syksyn väriloisto saa minut aina vaan ihan hurmokseen. Syksy on ykkönen minun mielessä, aina! Kuusi päivää peräkkäin olen viettänyt aikaa metsässä samoillen. Siellä vierähtää ihan huomaamatta monta tuntia kerralla. No olihan minulla tietysti mukana sienikori ja ämpäri. Saaliskaan ei aina ole minulle niin tärkeä, rakastan metsän tuoksua ja hiljaisuutta. Metsässä oleminen on minulle parasta terapiaa!

Saalistakin olen onnistunut saamaan joka päivä. Tärkein tavoite oli löytää puolukoita. Mattimyöhäsenä luulin, että  en niitä tänä syksynä löytäisikään. Vakiopaikoilta poimin jonkun jälkiä, joten saalis oli vaatimaton. Marjat oli tosi pieniä. Olin kuitenkin parina eka päivänä vähäänkin tyytyväinen. Sitten päätin lähteä ihan uusille alueille. Ilo oli suuri, kun onnistuin poimimaan mehukkaita jättikokoisia puolukoita pari ämpärillistä. Sää on myös suosinut, auringonpaisteessa on kiva poimia kuivia puolukoita.

Sienikoriin sain edelleen herkkutatteja. Jopa ihan täydellisiä, madottomia yksilöitä. Myös loistokuntoisia kehnäsieniä oli tarjolla runsaasti. Meillä on sitten syöty monta päivää peräkkäin tuoreista sienistä kastiketta, muhennosta, munakasta, risottoa ja laatikkoa. Huomenna voisi olla vaihteeksi kalapäivä. Harmikseni en tänäkään vuonna ole löytänyt yhtään ainutta suppilovahveroa näiltä nurkilta. Kaikki muut löytää. Missä ne oikein piileksii?

Täällä mökillä tykkään enemmän kokkailla ja kokeilla uusia ruokia ja leipomisia kuin kaupungissa. Jääkaapissa oli jo parasta ennen päivämäärän ohittanutta piimää. Siitä piti jotain keksiä. Netistä päätin ensin etsiä piimäpiirakka reseptin, kun oli niitä vasta poimittuja puolukoitakin. Tulikin valinnan vaikeus, tarjolla oli niin paljon hyviä reseptejä. Aika usein tulee valittua vaihtoehto, helppoa ja nopeaa. Valinta osui tälläkin kertaa superhelppoon piimäiseen puolukkapiirakkaan. Raaka-aineet jopa kirjoitin ylös kun siitä tuli niin hyvää mutta reseptin julkaisija jäi kirjoittamatta, enkä sitä enää löytänyt.

Puolukkapiirakkaan meni vain 3 dl piimää joten seuraavaksi etsin sämpyläreseptiä mihin tulisi piimää. Eli leivon ensimmäistä kertaa kauraisia piimäsämpylöitä. Niistä taas tuli ihan tajuttoman hyviä! Minusta tuntuu etten ole koskaan ennen tehnyt niin hyviä sämpylöitä, olivat ihanan kuohkeita. Jatkoon! Resepti löytyi Mariannen Makumaailma blogista, kiitos siitä!

Kolmas kokeiluni ei sitten ollut nopea eikä helppo juttu. Olin jo vuosia aikonut tehdä itse lihalientä. Nyt sain 2 kg hirvenluita joten tuumasta toimeen ohjetta etsimään. Vaikeus olikin ettei minulla ollut täällä mökillä mihinkään ohjeeseen kaikkia tarvittavia raaka-aineita. No, en aikonut luovuttaa, piti taas soveltaa. Tämän päivän ohjeet luiden keittoon kuulostivat tosi työläiltä ja aikaa vieviltä. Yhdessäkin ohjeessa valmistus olisi kestänyt kaksi vuorokautta. Kiitos ei, en todellakaan aikonut luita kahta vuorokautta valmistaa.

Onneksi onnistuin vihdoin löytämään Isoäidin reseptin vuodelta 1909. Luiden keittoaika oli vain neljä tuntia, kuulosti siis muihin ohjeisiin verrattuna tosi lyhyeltä. Nyt olin ihan amatööri, joten ohjetta piti lukea moneen kertaan, että pysyin kärryillä mitä milloinkin piti tehdä. Minulla oli luulo, että luut laitetaan kattilaan ja niitä sitten keitellään hiljakseen. Ei, ei! Siinä tosiaan oli monta eri vaihetta. Alkaen luiden pesusta, juuresten paahtamisesta (porkkanoita, sipulia, valkosipulia),  keittämisestä, tekeytymisestä, siivilöimisestä, jäähdyttämisestä ja uudelleen keittämisestä ja kirkastamisesta. Mutta minä tein sen, hyvä minä! Nyt minulla on elämäni ensimmäisen kerran itsetehtyä  lihalientä kolme litraa jääpalapusseihin pakastettuna. Odotan innolla, että pääsen niitä käyttämään.

Aurinkoisia syyspäiviä kaikille!

 

Uutta ruokaa karitsanjauhelihasta

Huomasin, että kirjoitan näitä juttujani usein sadepäivinä. No, aurinkoisina päivinä on niin paljon muuta puuhaa ulkona. Golfia, marjojen poimimista, kasvimaan huoltoa, pihamaan hoitoa, mattojen pesua, lintumaailman ihmettelyä ja muuten vaan kesästä nauttimista.

Tänään on ollut täydellinen aurinkoinen kesäpäivä. Herääminen klo 6.30. Golfaamaan klo 8.15. Iltapäivällä lähimarjatilalle poimimaan jättikokoisia mustiaviinimarjoja. Jossain välissä kokkailua.

Olen jo monta kertaa aiemmin kertonut, että luen kaikista lehdistä kaikki reseptit. Olen tosi ahkera repimään lehdistä talteen kaikkia hyviä reseptejä, ajatuksella, että niitä joskus kokeilen. Aika moni kyllä jää kokeilematta, mutta osasta saattaa tulla suosikkeja. Ai niin, ja minähän aina sovellan tai teen vähän sinnepäin tyylillä.

Tällä viikolla ihan sanomalehdestä löysin tylsältä kuulostavan reseptin Lihaperunalaatikko. Nimestä huolimatta se kuulosti sellaiselta, että sitä voisi kokeilla. Yllätys, yllätys resepti pääsi koekeittiöön jo muutaman päivän jälkeen lehden ilmestymisestä. Toki muunneltuna.

Koska pakastimen täyttäminen marjoilla on parhaimmillaan. Se tarkoittaa, että sitä pitäisi toisesta päästä tyhjentää. Muuten pitäisi ostaa neljäs pakastin. Eilen pakasteesta löytyi ruuaksi ahvenmassaa ja meillä syötiin ahvenpyöryköitä. Tänään otin sulamaan karitsanjauhelihaa. Olen ostanut sitä REKOsta lähinnä Vorschmackin valmistukseen. Minusta Vorschmack on talviruoka ja juhlaruoka, koska sen valmistushan kestää tunteja. Joten karitsanjauheliha päätyi nyt tähän arkiruokaan. Voi että onnittelin itseäni miten hyvää ruokaa meillä tänään syötiin, hyvä minä! Sain onneksi kiitosta myös toiseltakin ruokailijalta! Se vaan oli niin hyvää, että resepti pääsi takuuvarmasti jatkoon!

Tykkään, kun nykyään on trendi käyttää hienoissakin ravintoloissa uudet perunat kuorineen. Perunat siis käytettiin kuorineen. Niitä pyöriteltiin öljyssä paloiteltuna, johon oli lisätty suolaa ja pippuria. Perunat esipaistettiin voidellussa uunivuuassa 15 minuuttia 200 asteessa. Paloittelin reilun kokoisiksi paloiksi muut kasvikset. Käytin kukkakaalia, kesäkurpitsaa ja uusia sipuleita. Niitä myös pyöriteltiin öljyssä ja maustettiin suolalla ja pippurilla. Ruskistin karitsanjauhelihan ja maustoin sen suolalla ja pippurilla.  Lisäsin pannulle myös muutaman ison valkosipulin kynnen. Sitten lisäsin sekaan Mutti purkillisen kirsikkatomaatteja ja sekoitin sen kastikkeeksi. Otin perunat uunista ja lisäsin vuokaan muut kasvikset. Levitin niiden päälle jauhelihakastikkeen ja juustoraasteen. Raastoin juustoraasteeseen sekaan vähän voimakkaan makuista vuohenjuustoa, kun sitä jääkaapista löytyi. Paistamista jatkettiin uunissa kunnes perunat tuntuivat pehmeiltä eli noin 20 minuuttia.  Valmiin ruuan voi koristella lopuksi yrteillä.

Tässä lista raaka-aineista tähän herkkuruokaan, resepti on kuudelle hengelle. Alkuperäinen ohje Kaleva 15.8.2019.

Lihaperunalaatikko

Noin 600 g uusia perunoita kuorineen

Noin 1 kg muita kasviksia esim. kukkakaalia, kesäkurpitsaa, sipulia

Öljyä,suolaa ja pippuria perunoiden ja kasvisten maustamiseen

400 g jauhelihaa, suolaa, pippuria ja valkosipulia

Oikeassa ohjeessa luki 2 tl sipulijauhetta, en käytä koskaan

Purkki tomaattimurskaa, käytin siis Muttia

200 g juustoraastesekoitusta

Pinnalle tuoreita yrttejä runsaasti.

Kannatta kokeilla, lupaan hyvää ruokahalua!

 

Maalainen Helsingissä

Koko päiväksi on luvattu sadetta, sitä tässä odotellaan. Sade tarkoittaa sitä, että märkiä mustikoita ei ole kiva poimia eikä sateella golfaaminenkaan oikein houkuttele. Nyt siis on hyvä syy kirjoittaa pitkästä aikaa postaus blogiini. Kesä mennyt hurjaa vauhtia, kovasti on ohjelmaa ollut, kiva niin!

Minulla on ollut ilo käydä täältä mökiltä pari kertaa muutaman viikon sisällä Helsingissä. Helsinki on hieno kesäkaupunki. Kiirehän siellä kyllä koko ajan on. Kun täältä 600 km:n päästä sinne lentää niin tuntuu, että halua nähdä ja kokea mahdollisimman paljon.  Toisen reissun yksi tärkeimmistä asioista oli ostaa koulureppu ekaluokkalaiselle. Unelmarepun metsästykseen sitten menikin puoli päivää. Välillä näytti pahalta mutta onneksi mieleinen reppu vihdoin löytyi. Minun ensimmäinen koulureppu ostettiin vuosikymmeniä sitten Stockmannilta. Olin ajatellut, että sieltä se reppu nyt löytyy myös lapsenlapselleni. Ei se löytynyt, löytyi vasta ehkä kahdeksannesta kaupasta!

Meillä oli monipuolinen viikko-ohjelma. Museoita, golfia, shoppailua, ravintolalounaita ja tietysti piilosta ja muita leikkejä. Onneksi lapset tykkäävät käydä museoissa.

Helsingin ytimessä avattiin elokuussa 2018 uusi arkkitehtuuriltaan ainutlaatuinen yksityinen taidemuseo. Amos Rex  on taiteen ja kaupunkikulttuurin kohtaamispaikka. Se koostuu uusista maanalaisista näyttelytiloista, vanhasta vuonna 1936 rakennetusta Lasipalatsista ja elokuvateatteri Bio Rexistä, sekä Lasipalatsin aukiolla näyttelytilan kattona kumpuilevasta tapahtuma-aukiosta.

Amos Rexin näyttelyohjelma koostuu uusimmasta usein teknisesti kokeilevasta nykytaiteesta, 1900-luvun modernismista ja muinaisista kulttuureista.

Ars Fennica näyttely esittelee Suomen arvostetuimman taidepalkinnon Ars Fennican vuoden 2019 ehdokkaiden teoksia. Ehdokkaat ovat Petri Ala-Maunus (Suomi), Miriam Bäckström (Ruotsi), Ragnar Kjartansson (Islanti), Aurora Reinhard (Suomi) sekä Egill Saebjörnsson (Islanti). Voit äänestää siellä omaa suosikkiasi. Näyttely on esillä 8.9.2019 saakka. Kerrassaan upea paikka taiteelle.

Ateneumissa Suomen Taiteen Tarina näyttelyn olen kyllä nähnyt jo useita kertoja, mutta aina sieltä löytyy jotain uutta ja kiehtovaa. Kokoelmanäyttely esittää maan rakastetuimmat klassikot uudessa valossa. Se nostaa esiin myös uusia teoksia. Aion mennä sinne vielä monta kertaa. Näyttely on esillä 31.12.2020 saakka.

Hiljainen Kauneus näyttelyssä Pohjoismaiden ja Itä-Aasian taidetta yhdistävät ajatus arjen kauneudesta ja yhteys luontoon. Näyttely esittelee rinnakkain kuvataidetta, keramiikkaa, tekstiilitaidetta ja arkkitehtuuria suomalaisilta, ruotsalaisilta, japanilaisilta, korealaisilta ja kiinalaisilta taiteilijoilta 16.10.2019 saakka.

Ateneumin tulevista näyttelyistä kiinnostaisi kovasti Sata Vuotta Ystävyyttä näyttely. Vuosisadan 1919-2019 aikana Ateneumin ystävät ovat lahjoittaneet Ateneumille yli 130 taideteosta. Niistä valitut teokset on esillä 15.8.2019-6.10.2019.   Myös toinen huippu näyttely Maailmalta Löysin Itseni 15.11.2019-26.1.2020 kiinnostaa. Helene Schjerbeckin  kyseinen näyttely nähdään Lontoon Kuninkaallisessa taideakatemiassa heinäkuusta lokakuuhun 2019. Näyttely on ensimmäinen kattava katsaus taiteilijan tuotantoon Isossa-Britaniassa.

Oodi on Helsingin uusi keskuskirjasto ja kaupunkilaisten elävä kohtaamispaikka Kansalaistorilla. Oodi on todella huomiota herättävä rakennus lasi- ja teräsrakenteineen sekä puujulkisivuineen.  Kolmikerroksiseen kirjastoon syntyi kolme tilaa. Alakerta on kohtaamispaikka, joka viestii tiedonhankinnasta ja avoimuudesta. Keskikerrokseen rakennettiin työtilat, rauha ja yksityisyys. Kolmanteen kerrokseen syntyi Kirjataivas, joka houkuttelee lainaamaan ja lukemaan. Oodi teki Helsingistä paremman ja kauniimman kaupungin. Siellä oli muuten maittava lounas. Helsingin hintoihin verrattuna vielä varsin edullinen 8,50 e.

Herkkuhetki koettiin Vanhalla Ylioppilastalolla Magnum Helsinki jäätelöbaarissa. Sinnehän piti ihan jonottaa vajaa puoli tuntia. Siellä sai viiden euron hintaan valita Magnumiinsa kolmesta eri suklaakuorrutteesta ja kolme eri  päällystettä. Päällysteitä oli valittavana 20 erilaista minivaahtokarkeista kultahippuihin. Oli kyllä huikea makuelämys, kesän paras jäätelöherkku!

Vielä muutama mainitsemisen arvoinen ravintolakokemus Kuusi Palaa ja Pizzeria Via Tribunali. Mielestäni Tribunali on Helsingin paras pizzaravintola. Sinnekin pitää aina jonottaa, mutta se kannattaa. Sieltä saa aitoa napolilaista pizzaa avotuliuunissa valmistettuna. Pizza oli taas kerran ihan taivaallisen hyvää.

Helsingin tuorein ravintolatulokas Kuusi Palaa yllätti positiivisesti. Ravintola on remontoidun Marski-hotellin ravintola. Sisutus oli ilo silmälle ja palvelu oli todella huomaavaista. Ravintolan nimi Kuusi Palaa on hauska sanaleikki ja tarkoittaa yhdeksää eri asiaa suomenkielellä.  Hatunnosto suomenkielelle ja sen rikkaudelle. Lounaalla emme cocktaileja nauttineet. Cocktailien nimet vaan oli niin hauskoja. Listalta löytyy Mummonkurkku, Vadelmavene, Kotipihlaja, Mustikkametsä ja Marskin muuli.

Kiitos Helsinki! Syksyllä taas palaan sinne.

Sadepäivän keittolounas

Pitkästä aikaa on luvattu sadetta koko päiväksi. Minua se ei kyllä yhtään haittaa. Sadekuuroja on kyllä ollut monena päivänä, muutamia lyhyitä rankkasateitakin. Mutta enimmäkseen meidän mökillä on paistanut ihanasti aurinko. Aurinkoisina päivinä ei malta tehdä mitään sisähommia. Tänään voi keskittyä niihinkin tai sitten en. Ei voi koskaan olla varma miten päivän työt etenee. Olen aika joustava itselleni!

Ihana hidas aamu takana. Se tarkoittaa, että voi hitaasti miettiä mitähän tänään syödään? Tietysti se tarkoittaa myös mitähän kaapista löytyy? Olin joitakin päiviä sitten lukenut kokki Hans Välimäen jutun missä hän hehkutti kesän parasta keittoa. Se oli kesäkurpitsa-purjokeittoa. No, purjoa meillä ei ollut mutta yksi kesäkurpitsa jääkaapista löytyi. Päätin siis tehdä ihan omannäköisen keiton. Kiva tehdä ruokaa kun ei ole kiire. Melkein aina meidän jääkaapista löytyy porkkanoita ja erilaisia sipuleita. Mausteet löytyy yrttimaalta.

Monta vuotta minulla on ollut pieni yrttimaa. Rakastan tuoreita yrttejä. Niiden tuoksukin on vaan niin huumaava. Vaihtelevalla menestyksellä olen kasvattanut yrttejä. Kesästä riippuen, onko ollut paljon hellepäiviä vai runsaasti sadepäiviä, joku yrtti on kukoistanut ja joku kurjasti kitunut. Basilika on aika haasteellinen kasvatettava. Se kun kaipaa vettä säännöllisesti. Viikon poissaolo mökiltä on sille kuin heitteillejättö. Tilliä en ole oikein onnistunut kasvattamaan. Sato siitä on jäänyt hyvin vaatimattomaksi. Mutta vielä en ole luovuttanut, yritystä on. Persiljan suhteen olen onnistunut paremmalla menestyksellä. Timjami on suosikki yrttini ja mausteeni. Joskus olen saanut sitä niin runsaasti, että olen kuivattanut   sitä talveksi. Rosmariini on takuuvarma yrtti. Se ei pienistä kuivumisista kärsi. Monivuotinen ruohosipuli rehottaa uskollisesti vuodesta toiseen. Tämän kesän uusi yrttikokeilu on lipstikka. Se voi nyt oikein hyvin, suorastaan erinomaisesti.

Keitin siis keiton seuraavista raaka-aineista. Paino määristä ei ole mitään tietoa, pilkoin niitä sopivasti.

5 – 6 dl vettä

1 keskikoinen kesäkurpitsa

4-5 porkkanaa

2-3 kevätsipulia varsineen

1 tuore valkosipuli varsineen

1 kasvisliemikuutio

Runsaasti tuoreita yrttejä

1 dl ruokakermaa

Vähän aurajuustoa

Vähän ruususuolaa

Meidän mökkikeittiöstä löytyy aika hyvä valikoimaa suolaa. Laskin että niitä on 8 erilaista suolaa. Tietysti löytyy perinteiset Meiran karkea merisuola ja Pansuola. Harvinaisempia on kerkkäsuola ja suppilovahverosuola. Kerkkäsuolaa käytän riistaruokiin. Siskoni toi minulle Lapin matkalta tuliaisena viime vuonna suppilovahvero suolan. Huippu lahja sienihullulle! Käytän sitä tietysti sieniruokiin. Omat tytöt tuo usein herkkuja tai suolaa ulkomailta. Sal del Caribe on tuotu Mexicosta. Mielenkiintoista, sitä muuten voi ostaa nyt myös Stockmannilta. Solni Cvet on tuotu Sloveniasta. Ruususuolaa käytän päivittäin ruuanlaitossa. Sormisuolaa on aina ruokapöydässä vieraita varten.

Kesäkurpitsa-porkkanakeitosta muuten tuli tosi herkullista. Sitä kuulemma saa tehdä toisenkin kerran.

Nyt kun lopetin tämän postauksen kirjoittamisen sateesta ei ole enää tietoakaan. Aurinko paistaa taas!

Nautitaan kesästä ja keitoista!