Kevät ja alkukesä on ihmisen parasta aikaa!

Rakastan niin kevättä ja näitä kesäkuun alkupäiviä. Kesä on vielä edessä , sen odottaminen on aina yhtä riemullista. Luonto on jo loistossaan. Joka päivä löydän jonkun uuden kukan tai kasvin joka on valmiina vastaanottamaan uuden kesän. Kevään heleä vihreys on vaan niin kaunis väri. En koskaan kyllästy sitä ihailemaan. Ja tietysti lintujen kevätkonsertit saa mökkiläisen hiljentymään. Muutenkin lintumaailman seuraaminen joka kevät on aina yhtä hauskaa!

Pari päivää sitten meidän leikkimökin terassilla oli monta tuntia ihana pieni pöllönpoikanen. Olimme ihan ihmeissämme mistä se siihen oli tupsahtanut? Monia muita perinteisiä lintuja mm. joutsenia, kuovia, käkiä, lokkeja, pääskysiä, tikkoja, västäräkkejä olemme täältä bonganneet mutta emme pöllöjä. Pieni se oli mutta suuret silmät sillä oli. Antoi ottaa itsestään valokuvankin. Mökin isäntä vei sille leipää ruuaksi. Ei tietoa kuka sen leivän söi? Meillähän on borderterrieri Väinö joten meitä kovasti huolestutti, jos se löytää pikku pöllön. En olisi halunnut olla todistamassa heidän kohtaamistaan. Tunteja kului ja mietimme mitä meidän pitäisi tehdä? Äiti ja isä pöllöistä ei edelleenkään ollut havaintoja. Illalla kävimme toivottamassa sille hyvää yötä. Voi mikä ihana aamu! Se oli poistunut yön aikana. Eikös pöllö olekin yöeläin?

Minun kevääseen on kuulunut useamman kymmenen vuoden ajan korvasienet. Niiden poimiminen on se ykkös juttu. Yleensä heti vapun jälkeen ensimmäisenä viikonloppuna tai viimeistään äitienpäivänä olen poiminut ensimmäiset korvasienet. Joskus on ollut paikoin vielä luntakin mutta sopivista vakio paikoista on löytynyt ne ensimmäiset herkut. Vuosien varrella sato on vaihdellut suuresti. Paras vuosi, ehkä vuonna 2005, harmi,  kun en ihan tarkkaan muista enkä ole vuotta kirjannut muistiin, poimin niitä 25 ämpärillistä. Viime vuosi taisi olla kaikkein heikoin vuosi. Kesä kun alkoi ihan yllättäen heti vapun jälkeen. Siitä seurasi niin pitkä kuiva kausi  ettei sieniä juurikaan tullut. Saalista sain vaivaiset viisi ämpäriä. Nythän kausi on vielä menossa. Tänäänkin olen aamulla poiminut korillisen korvasieniä. Minun kori on yhden ämpärillisen suuruinen. Tänään se oli numero kahdeksan. Huomenna on taas uusi päivä metsässä. Viikon tätä enää korkeintaan kestää.

Tiedoksi kaikille että korvasieni on raakana myrkyllinen. Se on kuitenkin Suomessa kauppasieni. Sienet on keitettävä kahdesti eri vesissä viiden minuutin ajan runsaassa vedessä.  1 osa sieniä ja 3 osaa vettä. Sienet on huuhdottava hyvin ennen keittämistä, keittämisen välissä ja vielä lopuksi. Korvasieni on voimakkaanmakuinen ja erinomainen ruokasieni. Voin jakaa teille myöhemmin useita eri korvasieniruokien reseptejä, niitä nimittäin löytyy!

Tänään ostin läheiseltä puutarhalta kesäkukkia ja yrttejä.  Nyt lähden niitä istuttamaan. Eilen kylvin perunat maahan. Kiireet jatkuu…

Kukahan meillä pesis ikkunat?

Haluan heti takaisin sinne mistä pari päivää sitten tulin

Jos ulkona on lämpöasteita vaivaiset viisi astetta ja tuulee, silloin on kylmä. Tuuli lounaasta 7 m/s, tuntuu iholla kuin yksi aste. En yhtään tykkää, nythän on toukokuu. Kyllä minä niin mieleni pahoitin kun tulimme kotiin viikon lomamatkalta lämpimästä auringon paisteesta räntäsateeseen.

Loma on aina iloinen asia. Kun matka on varattu, alkaa ihana odottaminen. Kun loma on ohi, alkaa heti seuraavan matkan suunnittelu. Minne mennään seuraavaksi? Välillä matkoja on varattu useampia ja sehän on ihan huippu ihanaa!

Tämä meidän kevätmatka on jo perinne. Sitä on toteutettu yli 20 vuotta. Sen ajoitus on ollut aika vakio, huhtikuun viimeinen viikko, toukokuun ensimmäinen viikko tai kuun vaihde. Olemme ystäväporukalla viettäneet tosi monta vappua ulkomailla golfia pelaten. Ja mukana on aina ylioppilaslakit. Vapunpäivänä pelaamme ylioppilaslakit päässä. Lisäksi meillä on jo vuosia ollut koodiasut. Kaikilla on yllä suomenlipun siniset pelipaidat. Naisilla on aina valkoiset hameet. Miehillä taas on sinisen sävyiset shortsit.  Naisilla on myös toisetkin koodiasut, ihanat jouluhameet. Jouluaattona hameen kanssa käytetään punaisia pelipaitoja, muina vuodenaikoina vaaleansinisiä. Tietysti jouluaattona koko peliseurueella on pelatessa tonttulakit päässä. Koodiasut herättävät aina kiinnostusta ja ihastusta ympäri maailmaa, erityisesti jouluhameet. Vappuna meidän lakkeja puhuteltiin merimieshattuina!

Kevään pelireissu on tarkkaan harkittu ja hyväksi havaittu. On ollut kiva aloittaa pelikausi jossain missä on lämmintä ja aurinkoista. Matkat ovat suuntautuneet Espanjaan, Portugaliin tai Turkkiin. Matkan jälkeen olemme päässeet heti jatkamaan pelejä omilla kotikentillä. Mutta tänä vuonna suunnitelma ei mennytkään nappiin. Loman aikana olimme hyvin ajan tasalla Suomeen tulleesta takatalvesta. Kevät oli lähtiessä jo pitkällä. Lomaviikon aikana kevääntulo pysähtyi. Lunta oli satanut reilusti koko maassa. Odottaminen on tässä tapauksessa tosi tylsää. Jos olet pelannut viikon 25 asteen lämmössä niin ei yhtään houkuttele pelaaminen viidessä asteessa. Tule kevät, tule kesä pian kiitos!

Tänä vuonna olimme jo kahdeksatta kertaa pelaamassa Turkin Belekissä. Turkkiin matkustaminen ei muuten kiinnosta yhtään mutta siellä vaan on niin paljon upeita golfkenttiä. Hotellit on myös korkeatasoisia ja ruoka on niin, niin herkullista. Palvelukin saa arvosanaksi täyden kympin!

Seuraava matka suuntautuukin jälleen Roomaan. Sitä tässä odottelen vesisateessa, hetki sitten satoi muuten rakeita. Suomen säät on niin epävakaat. Ai niin, viime kesähän oli poikkeuksellinen, huippu lämmin. Sitä haikeudella muistelen.

Aurinkoisempaa kevättä kaikille!

Mitä ruokaa meillä tänään syödään?

Kuulostaako tutulta? Joku meillä muistaa kysyä sitä joka päivä. Itsekin sitä mietin lähes joka aamu, jos edellisenä päivänä valmistettua ruokaa ei ole jäänyt tälle päivälle. Tarjonnan taso on laskenut sitten työssä olo vuosien, joskus täällä joutuu syömään samaa ruokaa kahtena peräkkäisenä päivänä kuten esimerkiksi lihapullia ja poronkäristystä.

Oli se vaan yhtä juhlaa kun sai syödä työpaikkaruokalan hyvää arkiruokaa joka päivä. Terveisiä sinne keittiöön! Työelämästä on tosiaan ikävä ruokatunteja! Onhan se edelleen päivän kohokohta kun istut ruokapöytään ja syöt vatsan täyteen, mielellään jotain hyvää ja herkullista, kiitos! Täytyy tunnustaa, että on kiva käydä kaupungilla lounaalla ystävien ja entisten työkavereiden kanssa. Mennyt viikko oli aika poikkeuksellinen, koska minulla oli siihen mahdollisuus peräti kolme kertaa. Kiitos siitä kaikille!

Olen blogissani useamman kerran kirjoittanut että tykkään ruuanlaitosta. Niin tykkäänkin mutta joskus vaan tulee eteen päiviä, ettei millään keksi mitään hyvää kokkaus ideaa. Samat tutut jutut toistuu viikosta ja kuukaudesta toiseen. Vaikka niitä uusia reseptejä ahkerasti keräilenkin ja kokeilenkin. Toki täytyy tunnustaa että meillä kotona on toinenkin kotikokki. Hänen ruuanlaittovuoro astuu voimaan viimeistään silloin kun minun pää lyö ihan tyhjää. Tai kun pitäisi mennä kauppaan. Minä en käy ruokakaupassa. En yhtään tykkää käydä siellä. Isot marketit on minulle ihan kauhistus! En löydä niistä mitään. Niissä on kylmä ja tulee tehtyä turhia heräteostoksia. Minulle sopii pienet lähikaupat ja Reko.

Tänään sitten iski innostus tehdä jotain uutta ruokaa. Ensin tutkin jääkaapin tarjonnan. Seuraavaksi siirryin tutkimaan pakastimen sisältöä. Sieltä tein löydön, jättikatkarapuja. Niiden parasta ennen päivämääräkin oli lähestymässä uhkaavasti. Joten niistä varmasti saisi valmistettua jotain hyvää.

Seuraavaksi piti googlettaa resepti. Koska tykkään tehdä ruokaa joka valmistuu suht nopeasti, päädyin risottoon. Risotto valmistuu  tosi nopeasti. Sienirisottoa syömmekin ainakin kerran kuukaudessa.

Löysin tosiaan uuden mielenkiintoisen reseptin johon päädyin, sitruuna-katkarapurisoton. Sen raaka-aineet suurin piirtein löytyi  kaapista. Ainoastaan parmesaanijuustoa oli vähän liian vähän, laitan seuraavalla kerralla enemmän. Sitruunamehua laitoin puolestaan reilummin. No, seuraavalla kerralla en laita sitä yhtä reilulla kädellä. Ainoastaan kanafondi jäi puuttumaan, koska en käytä fondeja ollenkaan. Olen vähän miettinyt, pitäisikö? Omasta päästä lisäsin risottoon persiljaa.

Tässä lista raaka-aineista reseptin mukaan:

1 sipuli (käytin salottisipulia)

2 valkosipulin kynttä (käytän niitä aina enemmän kuin reseptissä)

2 rkl oliiviöljyä

3 dl risottoriisiä

2 dl valkoviiniä

7 dl vettä

2 rkl kanafondia

1 rkl sitruunamehua

1 tl sitruunan raastettua kuorta

1 dl raastettua parmesaania

20 g voita

ripaus mustapippuria

(suolaa)

Muutamista puutteista huolimatta tykkäsin ruuasta ja aion tehdä sitä toisenkin kerran.

Aurinkoista vaalipäivää kaikille!

Kokattiin ruokaa yhdessä ystävien kanssa suurella sydämellä

Voi mikä ihana lauantaipäivä! Ystävien tapaaminen, kuulumisien päivitys ja hyvä ruoka! Koko viikon odotin sitä päivää suurella innolla. Suunnittelin pitkään ja hartaasti illan ruokalistaa. Pitkin viikkoa teimme ruokaostoksia. Onneksi REKO päiväkin sattui sopivasti torstaiksi. Ja tietysti oli erittäin hyvä syy siivota kotia tulevia vieraita varten.

Meillä on ystävien kanssa ollut tapana kokoontua vähän epäsäännöllisesti Ruokapiiriin jo yli 10 vuoden ajan. Ruokapiiri tarkoittaa että kokkaamme yhdessä kolmen ruokalajin illallisen alusta loppuun. Se joka kutsun esittää kotiinsa valitsee illalle jonkun teeman ja ostaa kaikki tarvittavat raaka-aineet. Tavoitteena on valita reseptejä jotka olisi mahdollisimman monelle ihan uusia tuttavuuksia. Vuosien varrella lähes kaikki ruokakokeilut on onnistuneet, osa on päässyt jatkoon omaan kotikeittiöön mutta toki muutamia epäonnistumisiakin on sattunut. Kuitenkin kaikki ruoka on aina syöty!

Teemaa ei paljasteta koskaan etukäteen. Korkeintaan jonkun pienen pukeutumiseen liittyvän vinkin saa antaa. Muistelen, että meillä on ollut pari kertaa väriteemat, vihreä ja keltainen. Jolloin kutsussa on pyydetty, että pukisit päälle jotain vihreää ja toisella kerralla keltaista. Se oli tosi hauskaa! Väriteema tarkoitti, että kaikki valmistettava ruoka oli vihreää ja keltaista. Vihreä ei tarkoittanut pelkästään kasvisruokaa. Silloin kala kuorrutettiin vihreällä pestolla. Muistan, kun teemana oli keltainen väri niin perunoihin saatiin sopiva väri sahramilla.

Vuosiin on mahtunut monenlaisia teemoja.  Monta maata on käytetty teemoina mm. Italia, Kreikka, Thaimaa, Venäjä. On meillä ollut myös elokuvateema, ruokaa eri vuosikymmeniltä, Sibeliuksen suosikit, Suomi 100-vuotta juhlamenu ja monta muuta teemaa. Tosi kiva aina miettiä uutta teemaa!

Nyt teemana oli kotikaupunkimme Oulu. Kaikki reseptit oli poimittu Oulu A La Carte keittokirjasta. Keittokirjan reseptit ja ruuat olivat oululaisten keittiömestarien ja tuottajien parhaita herkkuja, jotka ovat lähes poikkeuksetta valmistettu paikallisesta lähiruuasta. Kirjassa on paljon uusia makuyhdistelmiä, tuoksuja ja oivalluksia. Niitä myös kokeilimme.

Alkuruoka oli juuri sellainen kaikille uusi makuyhdistelmä kokeilu. Tiimi valmisti kuohkeaa maa-artisokkakeittoa, jokiravunpyrstöjä ja pinaattikreemiä. Keitosta tuli niin ihanan samettisen pehmeää. Se oli niin hyvää, että pisaraakaan ei jäänyt kattilan pohjalle. Pääsee varmasti jatkoon!

Pääruuaksi toinen tiimi valmisti korvasienillä kuorrutettua poronfileetä ja mustaherukkakastiketta sekä yrttistä juurespikkelsiä. Korvasienikuorrutus oli mielenkiintoinen. Se piti sisällään esikäsiteltyjä korvasieniä, saaristolaisleipää, Dijon-sinappia, voita ja ruohosipulia. Ihan hyvää se oli, se oli minun vastuulla. Lihamestari onnistui työssään erinomaisesti. Lihan kypsyys oli täydellinen. Apuna siinä oli uusi paistomittari jonka lihamestari oli kyseisenä päivänä ostanut isäntäväelle tuliaiseksi. Kiitos siitä, se tuli tarpeeseen!

Jälkiruuaksi tiimi numero kolme valmisti appelsiinijäätelöä. No appelsiini ei ole sitä lähiruokaa, mutta valitsin reseptin koska tänä talvena appelsiinit ovat olleet erityisen hyviä ja mehukkaita. Appelsiinin kuoret täytettiin kerroksittain hedelmälihalla ja jäätelöllä ja hattuna oli marenkia. Ne onnistui täydellisesti! Jälkiruoka oli ihanan raikasta.

Kahvin kanssa olin ostanut ihanasta, pienestä Oululaisesta suklaapuodista Choco Somniasta käsintehtyjä konvehteja. Oulu teemaan liittyen valitsin ensin vaihtoehdoiksi tervasuklaata ja tyrnisuklaata. Sitten vielä kolmanneksi chilisuklaata. Kaikki veivät kielen mennessään. Vahva suositus pienelle suklaapuodille!

Siis kaikki kokkaukset onnistuivat jälleen kerran, kiitos meidän huippukokeille!

Pizzaperjantai ja pastalauantai

Minäkö mainoksen uhri? Eilen meillä  tosiaan oli pizzaperjantai. Ihan itse sitä tein ja niin hyvää siitä tuli. Ihmettelin jälkeenpäin, että miksi en tee sitä useammin? Eihän sen tekeminen ole ollenkaan työlästä. Täytyy ihan tunnustaa, että en ole tehnyt moneen vuoteen yhtään pizzaa. Vaikka minä kyllä  tykkään syödä pizzaa. Ehkä sen hyvyyteen vaikutti, että jauheliha oli maailman parasta sellaista. Kyytön paistijauhelihaa, tuoretta ja suoraan tuottajalta ostettua. Kyllä hyvillä raaka-aineilla on iso merkitys siihen miltä ruoka maistuu.

Tänään sitten oli pastalauantai. Kun meidän tytöt oli pieniä, meillä oli aina pastalauantai. Useita vuosia tytöt ja tyttöjen isä tekivät yhdessä itse pastan omalla pastakoneella. Kastikkeet kyllä vaihtelivat mutta kyllä suosituin oli spagetti bolognese. Pastalauantai on sittemmin jäänyt.

Tänään on ollut hirveä lumimyrakkä. Ei ole tehnyt mieli harrastaa mitään ulkoiluun liittyviä aktiviteettejä. Siis muuta kuin Väinö koiran ulkoilutusta. Oli hyvä syy suunnitella, mitä hyvää tänään syödään?

Pakastinta pitäisi tähän aikaan vuodesta jo ahkerasti tyhjentää. Ihan pianhan sen täyttäminen taas alkaa. Reilun parin kuukauden kuluttua pitäisi satokausi korkata korvasienillä. Vielä sieltä löytyy herkkutatteja, kehnäsieniä, suolasieniä, mustikoita, mansikoita, lakkoja, poroa eri muodoissa ja vaikka  mitä muutakin.

Aikani pakastimen hyllyjä penkoessani, löysin pussillisen lehtikaalia. Kukahan sitäkin on ostanut, ei mitään muistikuvaa asiasta. No, ajattelin että tehdäänpä sitten siitä jotain uutta ruokaa. Tunnustan, että lehtikaali on minulle aika vieras raaka-aine. Piti ihan googlettaa, mitä siitä kerrotaan.

Lehtikaali on tummanvihreä, voimakkaan makuinen lehtivihannes. Sitä käytetään keittoihin, salaatteihin ja muhennoksiin. Lehtikaalissa on paljon rautaa ja C-vitamiinia sekä karoteenia, kalsiumia ja proteiinia. Lehtikaali tunnetaan myös runsaasta K-vitamiinipitoisuudestaan. Kuulostaa tosi terveelliseltä!

Seuraava googletus, etsi resepti. Niin sitten päädyin tähän Soppa 365:n reseptiin jota tietysti piti soveltaa, koska kotikeittiöstämme ei löytynyt kaikkia reseptin mukaisia raaka-aineita. Jouduin jättämään pois mm. pistaasipähkinät, koska niitä meillä ei koskaan ole. Muita pähkinöitä ja siemeniä kyllä löytyy. En kuitenkaan korvannut pähkinöitä muilla pähkinöillä. Purjon korvasin salottisipulilla. Ja tietysti lisäsin omasta päästä valkosipulia.

Tässä raaka-aine lista neljälle:

400 g spagettia

200 g lehtikaalia

300 g purjoa, laitoin kyllä paljon vähemmän salottisipulia

2 tl sitruunan kuorta raastettuna

1 rkl oliiviöljyä sipulin ja lehtikaalin kypsentämiseen kattilassa

3 dl vettä tai pastan keitinlientä, laitoin vähemmän

1 kasvisliemikuutio

4 rkl sitruunamehua

1 1/2 dl pistaasipähkinöitä kuorittuna ja murskattuna, jätin siis pois

1 tl valkopippuria

2 dl ruokakermaa

Siitä tuli kevyttä, terveellistä ja hyvää ruokaa! Suosittelen kokeilemaan!

Mielihyvää ja shoppailua Balmuirilla

Balmuirin Ystävämyynti Oulussa täytti jälleen kaikkien meidän shoppailijoiden odotukset. Tänä vuonna liikkeen kakkoskerros  oli sisustettu erityisen upeaksi myymäläksi Ystävämyyntiä varten. Kaikki tämän postauksen kuvat on kuvattu tänään siellä. Vietin aikaa kahtena päivänä useamman tunnin ihastellen kaikkea kaunista ja tietysti myös ostellen. Lahjakaappi sai kiitettävästi täydennystä.

Olen tuntenut Balmuirin perustajat Heidin ja Juhan yli 20 vuotta. Minulla on ollut suuri ilo seurata yrityksen menestystarinaa sen perustamisesta vuodesta 2007 lähtien. Minun vanhimmat huivit alkuvuosilta on edelleen käytössä. Ne on niin ajattomia ja aina muodissa. On minulla muitakin huiveja mutta täytyy tunnustaa että yli 10 vuoden aikana olen käyttänyt pääasiassa vain Balmuirin huiveja. Ja minulla niitä on aika monta. Suosikkimalleja jopa useissa eri väreissä. Yksi suurimmista suosikeista on Helsinki-huivit. Ne on 100 %  kashmiria ja niin ihanan pehmeät kaulassa. Käytän niitä kesät talvet. Minulla on aina lentomatkoilla mukana yksi sellainen huivi kaiken varalta jos koneessa on viileää . Suosittelen erityisesti tätä huivia kaikille!

Balmuir on paljon muutakin kuin huivit. Balmuir on kansainvälinen lifestyle-brändi, jonka tuotevalikoima on laaja, se muodostuu sisustus- ja lahjatuotteista, muotiasusteita, luonnonkosmetiikasta, kodintekstiileistä ja kristallilaseista. Tuotteita myydään yli 50 maahan.

Tuotteet valmistetaan hienoimmista luonnonmateriaaleista perinteisiä käsityömenetelmiä kunnioittaen.

Balmuirin sisustusmallistoon voit törmätä hotelleissa ja ravintoloissa joissa tuotteilta vaaditaan korkeaa laatua, näyttävyyttä ja pitkää ikää. Samat upeat tuotteet sopivat myös moneen kotiin. Vuosien varrella omaan kotiin on päätynyt lamppuja, matka-arkkuja, lehtikoreja, tarjottimia ja lukematon määrä erilaisia ja erikokoisia lyhtyjä. Käytän lyhtyjä myös kukkamaljakkoina.

Asustemallisto sisältää valtavan määrän erilaisia huiveja, keeppejä, neuleita, pipoja, hattuja, hanskoja ja miehille solmioita ja taskuliinoja luonnonmateriaaleista.   Nahkalaukkumallisto on valmistettu korkealaatuisesta nahasta. Kashmir-tuotteet on valmistettu hienoimmasta Mongolian kashmirista. Baby-alpakka tuotteet valmistetaan alpakan hienoimmasta silkkisen pehmeästä villasta.

Pellavamallisto on valmistettu eurooppalaisesta pellavasta. Puuvilla tuotteet laadukkaimmasta Egyptin- puuvillasta ja hienoimmasta Supima-puuvillasta. Pellavasta ja puuvillasta olen ostanut lakanoita, pyyhkeitä, lautasliinoja ja kylpytakkeja.

Kaikki Balmuirin tuotteet on valmistettu tarkoin valituissa perheyrityksissä.

Yrityksessä uskotaan siihen että korkea laatu on aina muodissa.

Minulle kaikki Balmuirin tuotteet tuottavat joka päivä iloa ja mielihyvää omassa kodissa.

Kiitos Heidi tämän päivän tapaamisesta ja kuvauksesta!

 

 

Terveiset Roomasta!

Oli niin kiva palata taas Roomaan ja kokea ensimmäisen kerran Rooman talvi. Edellinen matka sinne oli puoli vuotta sitten elokuussa. Silloin lämpötila oli + 35 astetta koko kahden viikon ajan, sitä en halunnut kokea uudestaan. Tammikuu on  kylmin kuukausi ja silloin siellä on vähiten turisteja. Aamut ja illat oli välillä viileitä. Muutamana aamuna lämpötila oli vain muutaman asteen plussalla, loppulomasta kuitenkin reilusti yli 10 astetta. Iltapäivällä lämpöä oli ihan niin kuin meillä kesällä 15-18 astetta. Ihan houkuttelevat syyt matkustaa sinne tammi-helmikuun vaihteessa. Voittaa ainakin kotiolot, hurjat pakkaset, hirmumyrskyt ja lumimyräkät.  Toki tärkein syy matkustaa sinne oli tavata 7 kk:n ikäinen lapsenlapsemme ja hänen vanhemmat!

Kiva matkustaa kaupunkiin missä on ikioma opas joka on järjestänyt meille hienon ohjelman paikkoihin missä emme vielä olleet käyneet Roomassa. Joka päivälle joku kohde, kaikessa mukana myös pieni roomalainen.  Kerron tässä näin aluksi muutaman elämyksen.

Ensimmäinen kohde oli Neron muinainen palatsi. Nero oli virkaan astuessaan Rooman kaikkien aikojen nuorin keisari, vain 17-vuotias. Hän hallitsi 14 vuotta vuosina 54-68. Neron hallituskauden alku oli menestyksellinen, mutta viimeisinä vuosina hänestä tuli taiteeseen uppoutunut tyranni. Keisarille epäsopivan käyttäytymisen seurauksena Rooman yläluokka kääntyi Neroa vastaan. Syrjäytetty keisari joutui surmaamaan itsensä. Nero oli Juliusten-Claudiusten hallitsijasuvun viimeinen keisari.

Nero oli niin vihattu että hänen kuolemansa jälkeen vastustajat yrittivät hävittää kaikki jäljet keisarista. Mahtavia rakennuksia revittiin maan tasalle ja Neron patsaita tuhottiin. Silti Roomassa voi yhä nähdä viitteitä kuuluisasta hallitsijasta.

Nero rakennutti valtavia rakennuksia ja patsaita itsensä kunniaksi. Erityisen vaikuttava oli Domus Aurea palatsi. Sinne Nero pystytti 35 metriä korkean kultaisen itseään kuvaavan patsaan. Domus Aurea (kultainen talo) on Neron Rooman keskustaan rakennuttama yksityispalatsi hänen pakkolunastamille maille. Kaksikerroksisessa päätalossa oli ainakin 140 huonetta. Palatsi oli arkkitehtorinen mestariteos, sillä siellä oli mm. seinästä virtaava sisävesiputous, pyörivä huone ja sivuun kääntyvä katto. Palatsi hylättiin heti keisarin kuoltua. Palatsin alueella oli keinotekoinen järvi jonka paikalle myöhemmin rakennettiin Colosseum.

Turvallisuussyistä palatsi on ollut suljettuna vuodesta 2007 lähtien. Se avattiin taas yleisölle lokakuussa 2018 viikonloppuisin opastetuilla kierroksilla. Viikolla siellä tehdään restaurointitöitä. Ja tekemistä riittää vuosikymmeniksi eteenpäin.

Seuraava uusi kohde meille oli San Giovanni in Laterano, lyhyemmin Lateraanikirkko. Sitä kutsutaan ”maailman kaikkien kirkkojen äidiksi”. Se on yksi Rooman neljästä suuresta patriarkaalisesta eli varhaiskristillisestä basilikasta. Se on niistä vanhin ja korkea-arvoisin. Vuoteen 1870 saakka kaikki paavit kruunattiin Lateraanikirkossa. Lateranien ylimyssuku oli omistanut Neron aikoihin saakka nykyisen San Giovannin paikalla olleen palatsin. Neron aikana palatsi siirtyi keisarin omistukseen. Keisari Konstantinus Suuren aikana palatsi siirtyi kirkon omistukseen.

Useimmat turistit eivät ole tietoisia San Giovannin basilikasta Rooman toisella puolella Vatikaanista. Monet ovat yllättyneitä siitä että tämä basilika on kaikkien muiden roomalaisten katolisen kirkon kirkkojen yläpuolella jopa Vatikaanin  Pyhän Pietarin basilikan yläpuolella.

Via Corsolla sijaitseva Palazzo Doria-Pamphilj on Rooman suurin yksityisomistuksessa oleva palatsi. Sinne on kerätty mittavat taidekokoelmat useamman vuosisadan aikana. Meille oli ostettu sinne liput. Lipun hintaan sisältyi esittelykierros (osaan palatsista) ja konsertti monista tutuista ooppera-aarioista. Todella hieno ilta, kiitos siitä!

Pääasiassa kävelimme  joka paikkaan, muutaman kerran käytimme bussia ja vain kaksi kertaa taksia. Kävellessä näkee niin paljon enemmän. Vaikka oli talvi niin kaupunki näytti vihreältä.  Isoissa puistoissa oli kiva kävellä. Oli kiva käydä torilla. Aamupäivisin kävimme juomassa cappuccinot ja syömässä croissantit pienissä idyllisissä kahviloissa.  Aika monta ihanaa pizzaakin sain syödä ja muita italian herkkuja.  Seuraavaa Rooman matkaa jo odottelen, on ikävä!

 

 

DIY parasta itsetehtynä, mysli

Harmillisen harmaata oli monta päivää.  Ja kun lämpötila oli plussan puolella, ei ollut ne kauneimmat talvipäivät. Mutta nyt, heti kun aurinko taas näyttäytyi, kaikki paremmaksi muuttui. Energiataso nousi välittömästi. Totta se on, että aurinkoisina päivinä jaksaa ja jaksaa tehdä vaikka mitä.

Energiatason nousu tulikin jo tarpeeseen, koska huomenna saapuu hiihtolomalaiset etelästä tänne mökille. Odotan innolla jälleen näkemistä!

Tänään siis oli hyvä siivouspäivä kun oli auringon lisäksi muutama aste pakkastakin. Matot on vielä ulkona tuulettumassa. Lattiat on imuroitu ja pesty. Tuoksuu puhtaalle. Kiva tunne, pitäisi siivota useammin.

Arjen iloa ja onnea on leipoa ja kokkailla keittiössä läheisille kaikkea hyvää. Tuttuja juttuja tulee pääasiassa tehtyä. Lapset ja lastenlapset kyllä tietää mitä se mummu  leipoo ja mitä ruokaa se laittaa. Kuten aiemmin olen blogissani kirjoittanut niin se vakio Mummin piimäkakku on jo leivottu. Poronkäristystä ja rakkaudella tehtyjä lihapullia kyytönlihasta ainakin on tarjolla. Pannukakkua pitää aina tehdä, se on vakio herkku. Nyt teen sen Rekosta ostetusta ternimaidosta. Siitä siis tulee erityisen hyvää. Sitä nautitaan luomumansikoiden ja vaniljajäätelön kera.

Pitkästä aikaa päätin tehdä itse mysliä aamu- ja iltapalalle. Silloin kun sitä teen, käytän sitä myös aamuisiin terveyspommeihin marjojen ja jogurtin sekaan. Sen tekeminenhän on tosi helppoa ja nopeaa. Pitää vaan muistaa ostaa kaupasta sopivat raaka-aineet. Kaupasta en ole mysliä ostanut yli 10 vuoteen. Minusta ne oli niin makeita ja niissä oli monia lisäaineita. Viime aikoina en ole niiden tuoteselosteita tutkinut, toki voivat olla nykyään terveellisempiä. Nykyäänhän siemenet ja pähkinät on oikeaa superfoodia. Taas kerran ihmettelin että miksi en tee sitä useammin. Sitä tuli jo testattua ja  siitä tuli niin hyvää ettei sanotuksi saa! Suosittelen sitä kaikille, tässä raaka-aineet mistä sen tänään tein:

1 dl cashewpähkinöitä

2 dl kaurahiutaleita

1 dl mantelilastuja

1 dl ruishiutaleita

2 rkl auringonkukansiemeniä

2 rkl hunajaa

1/2 dl juoksevaa Oivariinia

2 rkl omenatäysmehua

Rouhi cashewpähkinät. Sekoita kaikki ainekset ja levitä ne leivinpaperinpäälle uunipellille. Paahda 175 asteessa uunin yläosassa 12-13 minuuttia. Kääntele mysliä kerran paahtamisen aikana.

Jos et ole aiemmin kokeillut kotimysliä, kannattaa nyt kokeilla!

Marja meni saunaan, laittoi laukun naulaan

Nyt on Rooman pölyt pesty omassa pienessä mökkisaunassa. Oli niin hieno  tunne käydä ensimmäisen kerran saunassa tänä vuonna, suorastaan harras tunnelma. Bonuksena kävin hangessa tekemässä lumienkeleitä.

Tykkään kyllä saunoa mutta mieluiten puulämmitteisessä saunassa. Kotona sähkösaunassa olen kuuden vuoden aikana käynyt  vain kolme kertaa, edellisestä käynnistä on kulunut jo useampi vuosi. Siellä saunassa käynti on jotenkin kuivaa ja tylsää. Ihan toista käydä saunassa mökillä missä puut ritisee ja valaisee ja luo tunnelmaa. Yksi syy on myös se että rakastan puun huumaavaa tuoksua.

Luin vasta lehdestä jutun: Viisi syytä saunoa. Siitä innostuneena nostan tässä esille muutaman jutun. Nyt kun flunssakausi on pahimmillaan, kannattaa muistaa saunan terveysvaikutukset. Professori, kliinisen kemian erikoislääkäri Lasse Viinikka, on sanonut (Suomen Saunaseura, sauna.fi) kirjoituksessaan että nuha helpottuu saunassa. Jos nenä valuu jatkuvasti, eikä mikään tunnu auttavan. Kannattaa mennä saunaan. Lämmin ja kostea ilma helpottaa hengittämistä. Tottahan se onkin, saunassa on niin helppo hengittää. Mutta ainakin minulle uusi tieto oli se, että moni kroonisesta nuhasta kärsivä on saanut pysyvää helpotusta 3-5 saunakerrasta viikossa. Siis aika ahkerasti pitäisi saunoa! Myös astmaatikoille sauna helpottaa oloa. Tietysti kaikki tietää että kuumeisena saunaan ei saa mennä.

Itä-Suomen yliopiston Sauna ja sydänterveys -projektin tutkimuksessa todetaan että saunan lämpö saa verenpaineen laskemaan. Tämä on hyvä uutinen. Puoli tuntia kestävä saunominen näkyy sekä ylä – että alapaineessa: yläpaineessa on mitattu keskimäärin seitsemän yksikön lasku, alapaineessa vähän vähemmän. Täytyypä joskus tehdä itsellekin kyseinen mittaus.

Varmasti kaikki olemme kuulleet omien mummujen ja vaarien suusta lauseen: Sauna parantaa kaikki vaivat. Sauna vapauttaa mielihyvähormoniksi kutsuttua endorfiinia. Se lievittää useita kipuja. Kaikki tietysti tiedämme että kovan urheilutreenin jälkeen sauna auttaa rentouttamaan lihaksia. Minulle oli yllätys tieto, että tutkitusti paras lämpötila terveyden kannalta on noin 80 astetta. Aika paljon, itse tykkään vähän vähemmästä lämmöstä, 70 astetta tuntuu hyvältä.  Nykyään suosittua on Saunajooga, jossa lämpö on 40-50 astetta. Olen sitä kokeillut, tunnin jälkeen oli todella raukea hyväolo.

Saunanlämpö ja hikoilu tekevät niin hyvää iholle. Saunan jälkeen olo tuntuu paljon puhtaammalta kuin suihkun jälkeen. Tuttu juttu on että uni maistuu makealta saunan jälkeen, on vaan niin levollinen olo.  Voin kertoa että viime yönä nukuin todella hyvin!

Kuinka usein sinä käyt saunassa?

 

Pakkanen paukkuu, hyvä syy kotoilla

Kielitoimiston sanakirjan määritelmän mukaan kotoilu on: ”Koti- ja käsitöiden harrastaminen kiireisen elämänrytmin vastapainona.”

No niin, minähän en harrasta käsitöitä ollenkaan. En ole koskaan niitä harrastanut. Koulussa käsityö oli tytöille pakollinen aine. Voi kauhistus! Sielläkään siitä ei tullut mitään. Salakuljetin käsityöt kotiin ja äiti teki ne minulle. Yhtään lapasta ja sukkaa en ole eläissäni tehnyt. Käsityöopettaja varmaan aavisti että en minä niitä käsitöitä itse tehnyt. Todistukseen sain, äiti sai, numeroksi seiskan. Minä en vaan osaa tehdä käsitöitä. Enkä  omista ompelukonetta. Kun vanhin tytöistämme täytti 11-vuotta, hän sai syntymäpäivälahjaksi ompelukoneen.

Kotona meillä kyllä on pienenpieni peltipurkki, se on meidän perheen ompelurasia. Siellä taitaa olla muutama lankarulla, mustaa ja valkoista, minä en niitä ole ostanut. Ja on siellä nuppineuloja ja muutama silmäneula. Se purkki on muuten mieheni ompelurasia ja se on lähtöisin hänen opiskeluajoiltaan, siis jo aika vanha!

Äiti oli taitava kutomaan kangaspuilla ja teki aikoinaan muutaman ryijynkin. Onneksi minulla on ihana sisko joka on tosi taitava ompelemaan. Kun tytöt oli pieniä, hän aina korjasi mitä korjata piti. Kiitos sisko!

Onneksi omat tytöt osaavat käyttää ompelukonetta ja korjata ja lyhentää ja kaikkea muutakin ompeluun liittyvää. Tekivät teineinä vaatteitakin itselleen ja joululahjoja.

Ei minulla ole mitään hätää. Minulla on ihania ystäviä jotka auttavat kun ompelutaitoja tarvitaan. Voin siis edelleen ostaa Marimekon kankaita pöytäliinoiksi. Ja saan apua kun pöytäliinan reunat pitää ommella ompelukoneella.  Minulta saa palkaksi korvasieniä.

Kaikesta huolimatta tykkään kovasti KOTOILU sanasta. Koska tykkään olla kotona ja mökillä ja puuhastella. Tykkään että koti on siisti ja kaapit pitää olla järjestyksessä. Kodin kaunistus on lempipuuhaani, siis stailaus.

Rakastan kynttilöitä ja kynttilänjalkoja. Minusta kynttilänjalkoja ei voi olla koskaan liikaa. Kirpputoreilla ja Antiikki- ja keräilymessuilla tutkin jokaisen vastaantulevan kynttilänjalan. Minun on ihan pakko pitää niitä kädessäni. Moni niistä sitten onkin päässyt muuttamaan meille. Meiltä löytyy lukemattomia puisia, lasisia, hopeisia, teräksisiä ja messinkisiä kynttilänjalkoja. Upouusia kynttilänjalkoja kaupasta en ole ostanut vuosiin, ainoastaan vanhoja, mielellään hyvin vanhoja saatan harkita. Muutama Festivo saisi vielä muuttaa meille, sarja on vielä vajaa. Suurella innolla odotan tulevaa viikonloppua, silloin on Antiikki- ja keräilymessut. Sieltä voi löytää vaikka jonkun vastustamattoman kauniin kynttilänjalan!

Meidän perhe on kynttilöiden suurkuluttaja, sen olen jo aiemmin blogissani kertonutkin. Varsinkin mökillä sytytän joka aamu kynttilän syksystä pitkälle kevääseen. Rakastan kynttilänliekkiä!

Tykkäätkö sinä kynttilöistä?