Näytönpaikka ja Luonnollisesti

Vielä tätä vuotta on jäljellä puolitoista kuukautta mutta jo tässä vaiheessa voin sanoa että tämä vuosi on ollut museoiden vuosi. Laskin että tänä vuonna olen tähän mennessä käynyt museoissa ympäri Suomea 15 kertaa. Sekä Ateneumissa että Oulun taidemuseossa olen käynyt kaksi kertaa.  Muutamaan museoon matkojen varrella olisimme menneet mutta ne oli remonttien vuoksi suljettuja. Museokortti omilta tytöiltä joululahjaksi viime vuonna oli ihan huippu lahja, kiitos siitä!

Oulun taidemuseossa on nyt esillä kaksi hyvin erilaista näyttelyä, molemmat on hyvin mielenkiintoisia.

Näytönpaikka pohjoisessa piilaaksossa on esillä 6.1.2019 saakka. Oulun teknologiabuumi oli kuumimmillaan parikymmentä vuotta sitten. Pohjoinen teollisuuskaupunki oli muuntunut 1960- luvulta 1990-luvulle tultaessa yhdeksi Suomen tärkeimmistä informaatioteknologian keskuksista. Taidetta, teknologiaa ja historiaa yhdistelevä Näytönpaikka pohjoisessa piilaaksossa – näyttely kertoo faktaa ja fiktiota yhdistäen kiihkeästä aikakaudesta. Miten Oulun ihme syntyi, kukoisti, syöksyi syvälle ja mihin se luotaa nykyisyydessä. Näyttely ei ole historiikki eikä juhlapuheiden retoriikkaa, vaan elämänmakuinen ja mukaansa tempaava muistimatka lähimenneisyyteen.

Näyttelyn tarinan on luonut kirjailija Antti Leikas, joka itse on työskennellyt oululaisessa IT-yrityksessä 1990-luvun puolivälistä lähtien. Näyttely on osa Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuoden ohjelmaa ja sitä on tukenut Valtioneuvoston kanslian Suomi 100-hanke  ja Oulun kaupunki.

Ensimmäisen kerroksen näyttelyn nimi on Luonnollisesti. Kuvataiteilija Anni Rapinoja  ja Hailuotokuuluvat yhteen kuin kaarna mäntyyn ja muurahainen kekoon. Rapinoja on vienyt luotolaisia työtovereita, kasveja, eläimiä, maata ja vettä näyttelyihin ja taidemuseoiden kokoelmiin 1990-luvun alusta lähtien.

Vuodenkierto rytmittää työn vaiheita, luonnossa kulkemista, kuvaamista, keräämistä, puhdistamista, kuivattamista, teknisen ja esteettisen toteutuksen pohdiskelua, kokoamista ja rakentamista. Teosten muoto on usein otettu ihmisten esineellisestä maailmasta, mutta ensimmäinen ja viimeinen sana on aina luonnolla, jonka hyvinvointi ja pahoinvointi koituvat myös ihmisen osaksi.

Yli 35 vuotta kuvataiteilijana toiminut Rapinoja kuvaa työskentelyään mieluisaksi tutkimustyöksi. ”Jokaisen kasvin kanssa pitää tehdä oma tutkimusprosessinsa. Samaa menetelmää ei voi käyttää kahdesti. Kun tiedän miten tämä kasvi haluaa olla ja tunnen sen luonteen, on ilo työskennellä.”

Oulun näyttelyn metsäaiheiset videoteokset ovat kaikki uusia, samoin hirviin liittyvät teokset. Mukana on myös tuoreilla teoksilla täydennettyjä installaatioita kuten eläinten papanoista (!!!) tehtyjä kattokruunuja Luonnon valot – sarjasta. Rapinojan kenties tunnetuin ja rakastetuin teossarja Luonnon Garderobi on myös esillä. Se koostuu pääosin Nykytaiteen museo Kiasmasta lainatusta kokonaisuudesta.

Jälkimmäinen näyttely erityisesti oli todella vaikuttava. Kyllä Suomen luonnosta voi löytää hienoja materiaaleja upeisiin taideluomuksiin. Eniten tykkäsin niistä pajunkissa kengistä!

Viime aikoina on ollut niin tasaisen harmaa syyssää, jos kaipaat piristystä päivääsi niin suosittelen käyntiä Oulun taidemuseossa tai jossain muussa museossa!

 

Haloo Helsinki

Helsingissä on aina kiva käydä. Kun omasta kotikaupungista on sinne matkaa 600 km, niin ei siellä ihan joka viikko tule käytyä. Edellinen käynti oli elokuun helteillä.

Tälläkin kertaa ensisijainen matkan tarkoitus oli tavata omat tyttökullat, vävyt ja lastenlapset. Mutta oli kiva käydä illallisella myös mökkinaapureiden luona ja päivittää kuulumiset. Kiitos siitä!

Tytöillä on usein tapana järjestää meille joku yllätys. Tällä kertaa se yllätys oli Afternoon Tea paikassa Salutorget. Siellä  meitä oli pitkä pöytä täynnä teen nautiskelijoita. Upea vanha pankkisali parhaassa seurassa oli sitä arjen luksusta. Kiitos tytöt!

Helsingissä käydessä on hienoa päästä käymään museoissa. Ateneumissa oli todella mielenkiintoinen näyttely: Kohtaamisia kaupungissa. Se kertoo kuinka kaupungistuminen vaikutti suomalaisten elämäntapoihin ja kuinka se näkyi kuvataiteessa? Miten arki muuttui kun vapaa-ajan määrä lisääntyi ja sukupuoliroolit vapautuivat. Kohtaamisia kaupungissa kertoo kiehtovan tarinan 1900-luvun Suomesta. Noin 300 teoksen kokonaisuudessa on runsaasti harvoin esillä olleita teoksia Kansallisgallerian kokoelmista. Näyttely on avoinna 20.1.2019 saakka. Voin suositella sitä kaikille!

Toinen hieno näyttely oli Didrichsenin taidemuseossa Kuusisaaressa, A.W. Finchin näyttely. Siellä tulee harvemmin käytyä vaikka museo ja sen sijainti sinänsä on jo nähtävyys. Syysnäyttely esittelee englantilais-belgialaisen A.W. Finchin tuotantoa 1880-luvulta 1920-luvulle. Näyttely on ensimmäinen Finchille omistettu yksityisnäyttely lähes 30 vuoteen. Näyttely käsittää yli 40 öljyvärimaalausta, kymmenen grafiikan työtä sekä 40 esineen valikoiman keramiikkaa mm. Porvoon Iris-tehtaan ajoilta.

Alfred William Finch (1854-1930) syntyi Belgiassa englantilaiseen perheeseen. Hän opiskeli Brysselin kuninkaallisessa taideakatemiassa. Vuonna 1897 Finch tuli Suomeen johtamaan huonekalu- ja keramiikkatehdas Iriksen keramiikka osastoa Porvooseen. Hän toimi kuvataiteilijana ja keramiikan opettajan Suomessa kolme vuosikymmentä ja vaikutti keskeisesti Suomen taiteen kansainvälistymisessä.

Pikaisesti kävimme myös Kaapelitehtaalla Antiikki-taide- ja keräilymessuilla. Siellä meitä odotti 5 kpl Nanny Stillin Grappo kuohuviinilaseja. Keräilijä tuli niistä hyvin, hyvin onnelliseksi!

Lentoliput seuraavaan Helsingin matkaan on jo ostettu. Sitä odotellen…

 

Vähän lisää valoa pimeyteen, kiitos!

Aina se vaan jaksaa yllättää pimeydellään loka- ja marraskuu. On vaan niin tasaisen harmaata päivästä toiseen. Vaikka takana on upea kevät ja kesä niin se ei enää lohduta. Pitää taas keksiä jotain piristystä ettei ihan tylsistyisi.

Päätimme ystävien kanssa ottaa äkkilähdöt jonnekin aurinkoiseen ja lämpimään paikkaan. No, eihän se sitten ihan helppo juttu ollutkaan. Yksi kriteeri auringon ja lämmön lisäksi oli se, että kohteessa pitää olla golfkentät kohtuullisen matkan päässä hotellista.  Muutamassa mielenkiintoisessa kohteessa mieleiset hotellit oli täynnä. Muutamaan meille sopivaan kohteeseen taas lennot oli  täyteen varattuja. Mitä tästä opimme, matkat kannattaa varata hyvissä ajoin!

Onneksi kuitenkin saimme lennot Espanjan Alicanteen, hotellin Deniasta ja tiiausajat hotellin kentiltä Denia La Sellasta. Lentokentältä oli reilun tunnin automatka perille. Automatka meni nopeasti upeita vuoristomaisemia ihaillen. Olemme vuosien varrella pelanneet useita kertoja usealla eri kentällä Malagan läheisyydessä. Alicanten suunta oli meille kaikille uusi tuttavuus. Hyvin positiivinen sellainen heti koska maisemat oli niin erilaiset kuin aurinkorannikolla. Kaunistahan toki aurinkorannikollakin on mutta nämä vuoristot oli ihan henkeäsalpaavan kauniita!

Hotelli Denia La Sella oli myös positiivinen yllätys. Se oli pienehkö siirtomaa henkinen viehättävä hotelli. Hotelli oli täynnä saman harrastuksen harrastajia siis golfareita. Hotellin aamiainen oli todella hyvä, myös illalliset herkulliset.

Sää oli ainut pieni pettymys, helle ei hellinytkään meitä. Tulopäivänä lämmintä oli + 24 mutta sen jälkeen lämpötila laski alle kahteenkymmeneen. Muutamana iltana vettä satoi ihan kaatamalla mutta ei onneksi päivällä. Eli pelit pelattiin kastumatta. Yhtenä päivänä peliin haastetta toi poikkeuksellisen voimakas tuuli muuta siitäkin selvittiin.

No, ne kentät. Ne oli kyllä tällaiselle tavalliselle klubipelaajalle todella vaikeat. Täytyy tunnustaa etten koskaan missään päin maailmaa ole pelannut niin haasteellisia kenttiä. Eli tulokset jäi vaatimattomiksi. Siitä huolimatta voitin viikon skini-kisan! Kentät sopii hyvin ammattilaisille, niistä löytyy haastetta. Ai niin, kentät oli ihan huippu kunnossa!

Vuoden 2018 pelit on nyt pelattu. Talviharjoittelu alkaa lähiviikkoina. Toivottavasti ensi kaudella tulee enemmän kierroksia. Tietysti toivon että ensi vuonna pelaan paremmin kuin tänä vuonna!

Miten sinä piristät itseäsi nyt?

 

 

Ostaa, ei osta, ostaa…

Hienoa että kirpputorit on nykyään niin suosittuja. Toisen romu voi olla toisen aarre. Hyvä ettei turhia tavaroita heitetä kaatopaikalle kuormittamaan ja kasvattamaan jätevuoria. Ajatuskin kauhistuttaa että jotain ehjää ja käyttökelpoista pitäisi heittää roskiin. Olen siis tosi huono heittämään tarpeettomia tavaroita roskiin. Mutta kierrättämisessä olen vähän parempi. Olen tosiaan vuosien varrella kehittynyt ja kehittänyt itseäni luopumaan tavaroista. Tykkään sisustaa kotia ja mökkiä kauniilla tavaroilla ja esineillä. On helppo luopua tavaroista jotka eivät tuota iloa silmälle. Kirpputorit on juuri sopivia paikkoja tuollaisille tavaroille.

Olen useana vuotena pitänyt omaa kirpputoripöytää menestyksellisesti. Joku vuosi viikon tai pari, joskus muutaman kuukaudenkin. Harmittaa kun en ole pitänyt kirjanpitoa ensimmäisistä vuosista. Nykyään perheessä on kirjanpitäjä. Tavarat olen hinnoitellut mieluummin alakanttiin kuin yläkanttiin että pääsen niistä eroon. Kappalemääräistä tilastoa ei ole mutta sen voin sanoa että taloudestamme poistuneita tavaroita on paljon, siis todella paljon! Osa vaatteista päätyy suoraan SPR:n konttiin.

Yhtään tyhjää kaappia kodistamme ei kuitenkaan vielä löydy. Koska saatan aina silloin tällöin myös itse ostaa kirpputoreilta jotain mitä kerään. Tykkään kierrellä kotipaikkakunnan kirpputoreja. En niitä kuitenkaan kiertele viikoittain enkä edes kuukausittain. Esittelen tässä viimeisimmät ostokset. Ei niitä kovin monta tavaraa ole, eihän?

Sain viime vuonna syntymäpäivälahjaksi Tamara Aladdinin kääntömaljakon. Tiesin että niitä on aikanaan valmistettu kolmea kokoa. Koska olin niin ihastunut saamaani lahjaan, päätin metsästää sille kaveriksi kaksi muuta kokoa. Nyt minulla sitten on ne kaikki kolme. Ja ne tuottavat iloa!

Kahdesta vanhasta, piippuleimallisesta, Arabian tarjoiluastiasta olen myös onnellinen. Sarja on nimetön. Meillä on pitkään ollut saman sarjan ruokalautaset ja keittolautaset. Ne on nykyään jokapäiväisessä käytössä mökillä. Aiemmin olivat vain vierasastioina mutta eivät enää. Arkikin voi ja saa olla juhlaa!

Tuon lakupurkin halusin ostaa kun se minusta oli niin hauska. Tuottaa varmaan iloa myös lastenlapsille!

Kierrättäminen on iloinen asia! Olethan samaa mieltä?!

Aamulenkki suolla

Heti kun heräsin ja näin ikkunasta maailman kauneimman auringonnousun, ajattelin että ihana herätä uuteen päivään. Valitettavasti en onnistunut puhelimeni kameralla tallentamaan sitä hienoa tunnelmaa ja värimaailmaa sellaisena kuin sen näin.

Ikkunasta tuijottelun jälkeen, päätin suunnistaa suolle. Syksyinen suo ja ruskanvärit ovat vaan niin kauniita. Syksyisin on paljon miellyttävämpää liikkua suolla kuin kesähelteellä lakkasuolla miljoonan paarman seurassa. Nyt siellä vallitsi täydellinen hiljaisuus ilman yhtäkään hyönteismaailman edustajaa. Kuuman ja kuivan kesän jälkeen suolla oli yllättävän märkää. Muutaman kerran meinasin oikeasti upota suohon. Piti olla tarkkana kun hyppi mättäältä mättäälle.

Harvinainen kesä takana koska sain mustikoita tosi vähän. Vähän enemmän lakkoja ja niitä puolukoita kuten pari päivää sitten kirjoitin, en yhtään. Nyt oli suuri ilo poimia karpaloita. Ei niitä kyllä hirveästi ollut eikä ne jättikokoisiakaan olleet mutta olen kiitollinen niistä muutamasta litrasta. Itseasiassa en minä niistä edes hirveästi tykkää mutta suurta mielihyvää tuottaa se että saan poimia kaikenlaisia marjoja. Aina ei saaliskaan ole pääasia vaan se että pääsen metsään ja luontoon omien ajatusten kanssa. Se on parasta terapiaa!

Mennään metsään!

Mansikka aarteet

Upea syyspäivä! Aurinko paistaa ja se saa säteillään loistamaan kaikki kauniit astiat. Pakko myöntää että kyllä astioista ja tavaroista voi olla iloa! Omia suosikkeja ja keräilykohteita jaksaa arjessa ihailla joka päivä. Tänään esittelen niistä yhden taiteilijan ja hänen tuotantoaan.

Raija Uosikkinen (1923-2004) oli keramiikkataiteilija, joka teki pitkän uran Arabian tehtaiden astia- ja kuviosuunnittelijana vuodesta 1947 vuoteen 1986, jolloin hän jäi eläkkeelle. Hän valmistui keraamikoksi Taideteollisesta oppilaitoksesta 1947.

Hänen ensimmäisiä isoja tehtäviä Arabialle oli Kaj Frankin uuden B-astiaston koristeversioiden suunnittelu. Näihin kuuluvat muun muassa Linnea, Polaris, Pellervo sekä Hattara joka palkittiin kultamitallilla Yhdysvaltain Sacramentossa 1961. Suosituimpia Uosikkisen malleja ovat Emilia-koriste-esinesarja.  Itse tykkään sarjasta kovastikin. Muutama esine minulla onkin. Tällä hetkellä ne on keräilijöiden suosikkeja ja sen vuoksi aika hintavia. Toinen suosittu sarja on Ali, kuvio on saanut vaikutteita islamilaisesta ornamentiikasta.

Vuonna 1976 Uosikkinen sai suunniteltavakseen vuosilautassarjan, josta syntyi vähitellen 24-osainen Kalevala aiheinen seinälautas kokonaisuus. Minusta ne on aina olleet aika synkkiä. Hän suunnitteli myös Arabian vuosina 1978-1983 valmistetut joululautaset.  Uosikkisen töitä esiteltiin Milanon Triennaalissa 1954 ja 1960 sekä Brysselin Maailmannäyttelyssä 1958.

Uosikkisen tuotannosta olen pikku hiljaa keräillyt tänne mökille Pomona Mansikka sarjaa. Ne oli tuotannossa 1965 – 1973. Kuten olen blogissani aiemmin kirjoittanut että olen tavallaan ostolakossa. Mutta ihan kaikkea vaan ei voi vastustaa. Viime viikonloppuna Antiikki- ja keräilymessuilla vastaan tuli Pomonan Mansikka sarjasta  ruukku. Toki olen niihin törmännyt aiemmin montakin kertaa mutta onnistunut ohittamaan ne sujuvasti. Tällä kertaa ruukun hinta oli niin edullinen että ostopäätös syntyi aika nopeasti.  Noin kuukausi sitten eräässä vanhojen tavaroiden liikkeessä en mitenkään voinut ohittaa saman sarjan talouslevyä ostamatta sitä. Niitä näkee myynnissä tosi harvoin. En edes muista milloin olisin sellaisen edellisen kerran nähnyt myytävänä.

Mansikka kokoelmani tuottaa minulle iloa joka päivä mökki keittiössämme. Muutama astia kokoelmasta vielä puuttuu. Mutta ei kiirettä. Kyllä ne vielä minut löytävät!

Sijoitus arkeen, on hyvä sijoitus!

 

 

 

Ylistyslaulu herkkutateille

Hei! Kolmen viikon tauon jälkeen pääsin vihdoinkin metsään. Toiveikkaana lähdin sienikorin ja ämpärin kanssa löytöretkelle. Tavoitteena oli löytää suppilovahveroita ja mattimyöhäsenä puolukoita.

No puolukoita en löytänyt ainuttakaan. Tosin lehtijuttujen mukaan näillämain niitä olikin vähän. Thaimaalaiset poimijat olivat poimineet ne vähäisetkin. Suon sen ilon heille! He ovat ahkeria ja tarkkoja poimijoita. Minulla on harvinainen syksy, en saanut säilöön yhtään puolukkaa. Onneksi pakastimessa on vähän jäljellä viime vuoden satoa.

Surukseni en sitten myöskään löytänyt yhtään suppilovahveroa. Olen viime viikkoina nähnyt sosiaalisessa mediassa lukemattomia kuvia missä esitellään valtavia suppilovahvero saaliita. Monet ovat saaneet niitä saavikaupalla. Siksi ihmettelinkin että missä ne oikein piileksii? Miksi minä en kohdannut ainuttakaan?

Onnekseni löysin korillisen kelpo herkkutatteja. Meillä syödään sitten huomenna tattirisottoa.

Pari viikkoa sitten automatkalla ostin matkalukemiseksi uuden sienikirjan ja upean Suuren Herkkutattikirjan. Uusi sienikirja oli minun neljäs sienikirja. Sienikirja kuulemma pitää ostaa kolmen vuoden välein, tietoja sienistä kun päivitetään jatkuvasti.

Suuresta Herkkutattikirjasta opin monta uutta asiaa. Tässä jaan niistä muutamia.

Herkkutatti, tryffeli ja huhtasieni ovat maailman himotuimpia sieniä. Niillä tehdään kauppaa miljardien arvosta vuosittain. Mikä niistä on sinun mielestä paras? Minun mielestä herkkutatti ansaitsee paikan korkeimmalla huipulla. Herkkutatti on kosmopoliitti, jonka historia juontaa juurensa antiikin Roomaan. Se on tervetullut tulonlähde ihmisille ympäri maailmaa ja ikuinen tutkimuskohde biologeille.

Herkkutatti on tunnettu ja siitä on puhuttu jo 2 000 vuoden ajan. Monissa kielissä sekä herkkutatista että sienistä yleensä on käytetty samaa nimitystä. Se kertoo jotakin herkkutatin asemasta sienimaailmassa. Mykologia eli sienitiede syntyi Euroopassa. Se alkoi kehittyä vähitellen 1700-luvulla ja kasvoi vakiintuneeksi tieteenalaksi 1800-luvun loppupuolella. Ensimmäinen herkkutateista kertova kirja julkaistiin vuonna 1763. Sen on kirjoittanut tanskalainen Otto Friedrich Müller. Müller puhui herkkutatista nimellä Pilse, joka on tanskankielinen versio saksan sientä tarkoittavasta sanasta Pilze. Müllerin kirja ilmestyi siis 250 vuotta sitten, ja siitä lähtien herkkutatista on ajateltu, sanottu ja kirjoitettu paljon.

Jos herkkutatti on laji, porcini on tavaramerkki, sana tarkoittaa italiassa vain herkkutattia. Italia on saanut kunnian nostaa porcinin ravintoloiden tärkeäksi raaka-aineeksi ensin paikallisesti ja sitten kaikkialla gastronomisessa maailmassa. Roomalaiset rakastavat sieniä. Siellä sienillä oli niin suuri rooli roomalaisessa ruokavaliossa että niitä pidettiin klassisen roomalaisen mässäilyn symbolina.

Kaiken huippu: Herkkutatti on terveellistä!!! Laihdutusteollisuus keksii nopeasti uusia trendejä ja vie ne niin pitkälle kuin mahdollista. Siksi on markkinoitu The M-Plan, jossa M tarkoittaa Mushroomia. Kyseessä on sieniin perustuva dieetti, jossa paino laskee kahdessa viikossa! Ylimääräistä lähtee juuri oikeista paikoista: takapuolesta, reisistä, vatsasta ja käsivarsista. Dieetissä ei tarvitse tehdä muuta kuin syödä sieniruokaa lounaaksi tai päivälliseksi 14 päivän ajan!!!

Täytynee kokeilla dieettiä joskus, ehkä ensi vuonna. Nautitaan nyt syksystä ja sen väriloistosta!

 

Barbie – The Icon – näyttely

Helsingissä käydessä ehdin onneksi käymään Barbie – näyttelyssä Kansallismuseossa. Seurana minulla oli lapsenlapset ja ystävä joka oli jo kerran sen käynyt katsomassa. Hän oli näyttelyyn niin ihastunut että kävi siellä vielä kolmannenkin kerran. Kyllä minäkin olin vaikuttunut sen laajuudesta.

Barbie syntyi jo vuonna 1959, mutta lukuisat tyylin ja ulkomuodon vaihdokset ovat pitäneet sen nuorena ja nykyaikaisena. Barbie on todellinen pop-ikoni, se on trendien luoja ja huippumalli, joka on inspiroinut useita taiteilijoita ympäri maailmaa.

Barbara Millicent Roberts Willoiwsista, Wisconsinin osavaltiosta, tekee ensiesiintymisensä New Yorkin lelumessuilla. Nuken myyntihinta oli tuolloin kolme dollaria. Ensimmäisen vuoden aikana Barbie-nukkeja myytiin 351 000 kappaletta.

”Barbie on itsevarma ja itsenäinen nainen, jolla on harvinaislaatuinen kyky nauttia  elämästä ja säilyttää silti ikuisesti viehätysvoimansa.” Muotisuunnittelija Diane von Fyrstenberg.

Vuonna 1997 Huutokaupassa New Yorkissa  myytiin 81 hyvin harvinaista Barbieta. Nukeista 31 oli peräisin Mattelin yksityiskokoelmasta. 50 vuorostaan oli uniikkikappaleita, jotka italialaiset tai muunmaalaiset muotisuunnittelijat olivat varta vasten vaatettaneet (muun muassa Armani, Coveri, Versace, Ferre, Krizia, Gaultier). Huutokaupan järjestivät Mattel ja Vogue yhteistyössä Christie’sin kanssa ja sen tuotto meni hyväntekeväisyyteen.

”Barbie on glamour-ikoni, jolla on ehtymätön vaatekaappi, satumainen koti ja roppakaupalla kivoja ystäviä. Kuka voisi olla rakastamatta Barbieta?” Muotisuunnittelija Peter Som.

Yksi Barbien historian omaperäisimmistä ja moderneimmista näkökulmista koskee lähestymistapaa, joka otettiin käyttöön jo vuonna 1964. Siinä suunnittelun perustana olivat kulttuurienväliset suhteet. Barbie on ylittänyt onnistuneesti kaikki kielimuurit sekä kulttuuriset ja yhteiskunnalliset rajat. Se on 59 elinvuotensa aikana edustanut 50 eri kansallisuutta.

Barbie on jo lähes 60 vuoden ajan ruokkinut tyttöjen unelmia ja kannustanut heitä pyrkimyksissään. Barbie on toiminut yli 150 ammatissa oman mottonsa hengessä: I Can Be. Nämä Barbien monet kansainväliset urat ovat innostaneet ja rohkaisseet vähintään kolmea eri tyttösukupolvea unelmoimaan, lähtemään maailmalla ja tutustumaan siihen rajoituksetta, Barbie filosofian hengessä. Barbie on antanut panoksensa vapaaehtoistyössä niin sairaanhoitajana kuin Unicefin hyväntahdonlähettiläänä, niin puolustusvoimissa kuin useissa muissa työtehtävissä. Vuonna 2008 Barbie hyödynsi oman edustusväriään, pinkkiä, nostaakseen tapetille ympäristösuojelun.

Yli miljardi Barbieta on myyty vuodesta 1959 alkaen. Maailmassa myydään vuosittain miljoona Barbieta. 27 450 dollaria maksettiin alkuperäisestä Barbiesta vuodelta 1959 Sandi’s Doll Atticin huutokaupassa v. 2006. Miljardi vaatekappaletta on valmistettu Barbielle ja sen ystäville. Barbie omistaa miljardi kenkäparia. Yli 100 muotisuunnittelijaa on vaatettanut Barbien.

”Barbie on yksi niitä harvoja supertähtiä, jotka eivät ole koskaan oikeasti muuttuneet, paitsi korkeintaan edukseen.” Pukusuunnittelija Bob Mackie.

Upea näyttely! Helteisenä kesäpäivänä ilmastoidussa museossa vierähti nopeasti pari tuntia.

 

Syksy ja sadonkorjuun ilo

Rakastan syksyä! Tykkään poimia sieniä ja marjoja kuten olen aiemmissa postauksissa kirjoittanut. Mielelläni vaeltelen metsässä useamman tunnin päivässä.  Eli joka syksy kymmeniä tunteja. Aika kuluu siellä huomaamatta ilman kelloa. Rakastan metsän tuoksua ja hiljaisuutta. Siellä on niin levollinen mieli.

Viime viikolla poimin vielä mustikoita. Nyt olen keskittynyt sieniin. Kolmen viimeisen päivän aikana olen kerännyt noin 10 kg herkkutatteja. Meillä on täällä tattiparatiisi! Olen niistä niin onnellinen.

Syksyyn tietysti kuuluu omenat. Olen kiitollinen että olen niitä saanut tänä syksynä tyttäreltä ja ystävältä. Meillä kyllä on ollut pari yritystä omenapuiden istutuksesta mökille. Vuosia sitten päätimme istuttaa tänne kolme omenapuuta, yhden jokaiselle tyttärelle. Puut istutettiin syksyllä. Seuraavana keväänä niitä ei enää ollut. Jänikset olivat ne syöneet talven aikana. Parin vuoden kuluttua uusi yritys. Silloin jopa yritimme suojata puut talveksi verkolla. Mutta toinenkin yritys epäonnistui, harmi.

Sain sen verran paljon omenia että tein niistä ison kattilallisen omenasosetta. Kun keitin omenanlohkoja lisäsin sekaan pari kanelitankoa. Siitä tuli tosi hyvää. Sitä voi käyttää kakkujen täytteeksi ja syödä pannukakun kanssa. Yksi loisto idea on käyttää sitä joulutorttuihin luumusoseen sijaan.

Jo vuosia olen pakastanut omenanlohkoja. Mieluummin käytän talvella kotimaisia omenia kuin ulkolaisia omenia.  Niitä on kiva käyttää talvella omenapiirakoihin, omenajälkiruokiin ja aamupirtelöihin.

Moni onkin blogeissaan kesän ja syksyn aikana jakanut ihania omenapiirakka reseptejä. Nyt minäkin jaan ihanan oman kokeiluni.

Pohja on ihan perinteinen pohja:

100 g voita

1 dl sokeria

1 kananmuna

2,5 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

 

Täyte:

Paljon omenanlohkoja, en kuori niitä

2 dl mascarponejuustoa

2 kananmunaa

0,5 – 1 dl sokeria

Pohjan päälle levitän ensin omatekoista omenasosetta ohuen kerroksen. Sitten asettelen lohkot kauniisti soseen päälle. Sitten siivilöin kanelia lohkojen päälle. Sitten lisään täytteen. Paistan 200 asteessa n. 30 minuuttia.

On muuten niin hyvää, ettei muruakaan jää!

Aurinkoisia syyspäiviä meille kaikille!

 

Sienestäjän saaliit

Kolmen viikon mökkeily tauon jälkeen olin jo ihan paniikissa, jäänkö tänä vuonna ilman sieniä. Elokuussa ennen Rooman matkaa, en ollut löytänyt vielä  yhtään tattia. Mikä on tosi harvinaista. Muistan yhden kesän, en kylläkään muista vuotta, jolloin poimin ensimmäiset tatit juhannuspäivänä.

Tämän kesän sienettömyys tai tarkemmin sienien tavallista myöhäisempi ilmestyminen tietysti johtui kuumasta ja kuivasta keväästä ja alku kesästä. Onneksi saatiin sopivasti sadetta ja sen myötä sieniä. Monilla paikkakunnilla sieniä on näyttänyt tulevan tavallista enemmän. Hienoa!

Minun sienien keruu on ollut hyvin rajoittunutta. Olen vuosikymmenet keskittynyt poimimaan lähinnä vain korvasieniä ja tatteja. Tateistakin vain herkkutatteja. Yhden huippu herkkutatti vuoden muistan ikuisesti, silloin nimittäin poimin vain lakit kun niitä tuli niin valtavasti! Rajoittuneisuuteni johtuu siitä että noita sieniä on löytynyt ihan tästä mökin lähimetsistä valtaisat määrät. Kolmeen pakastimeen ei ole marjojen jälkeen mahtunut muita sieniä.

Viime vuosina olen vakavasti harkinnut että menisin sienikurssille. Haluaisin oppia tuntemaan enemmän sieniä ja poimimaan uusia lajeja. Harmi etten tänä vuonna päässyt kursseille. Olin aina väärässä paikassa, väärään aikaan kurssien suhteen.  Toivottavasti se ensi vuonna onnistuu.

Tasan viikon olen ollut täällä mökillä ja joka päivä poiminut sieniä. Nyt on ollut sienestäjän onnenpäivät. Suurin ilonaihe on se että minulla on nyt ihan uusi sieni tuttavuus, kehnäsieni. Omistan kolme sienikirjaa. Tutkittuani kaikista niistä ja lisäksi sain vahvistuksen hyvältä ystävältä, rohkenin poimia niitä. Täällä niitä olikin runsaasti.

Kehnäsieni (Rozites caperata) on kolmen tähden sieni, erittäin hyvä ruokasieni. Nyt meillä sitten on syöty kehnäsienipastaa ja kastiketta. Toki tattejakin olen poiminut. Tänään oli pakko saada tattimuhennosta. Täytyy tunnustaa että herkkutatti on edelleen minun suosikki sieneni.

Mikä on sinun suosikki sieni?