Marraskuun hyvät ja huonot keittiöuutiset

Pari viimeistä päivää tai oikeastaan kai pari viikkoa on ollut niin, niin harmaata ja synkkää, kun ikkunasta katsoo ulos. Mutta tänään kaikki on toisin. Jo aamu oli huikean kaunis! Siitä sai heti ylimääräistä energiaa tulevaan päivään. Suunnitelmat meni uusiksi.

Päätin lähteä meidän Väinö koiran kanssa hiihtämään. Se olikin jo neljäs hiihtolenkki alkavalle talvelle vaikka eletään vasta marraskuuta. En ole koskaan aikaisemmin aloittanut hiihtokautta näin aikaisin, ehkä joskus lapsena. Aikuisiällä monta talvea on jäänyt väliin etten ole hiihtänyt ollenkaan. Olen kyllä aina tykännyt hiihtämisestä enemmän kuin laskettelusta.  Nyt nautin hiihtämisestä yksin omien ajatusten kanssa täysillä! Eilen ja yön aikana oli satanut lunta. Siksi oli aivan erityisen ihanaa hiihtää omilla laduilla täydellisessä hiljaisuudessa puhtailla valkoisilla hangilla. Bonuksena auringon läsnäolo.

Jouluun on aikaa vajaa kuukausi. Normaalisti jouluvalmistelut olisi täydessä vauhdissa tälle jouluihmiselle. Koska vietämme tulevan joulun Italiassa niin nyt tekemistä on aika vähän. Toki olen jo joulukortit kirjoittanut, muutaman paketin paketoinut ja glögit keittänyt.  Mutta nyt on ollut aikaa kokeilla muutamia uusia juttuja keittiössä.

Ostin Rekosta innoissani ison määrä tuoretta lehtikaalia. Se kun on tunnetusti niin terveellistä.  Lehtikaali on voimakkaanmakuista. Sitä voi käyttää keittoihin, salaatteihin ja muhennoksiin.  Siinä on paljon rautaa, C-vitamiinia, K-vitamiinia, karoteenia, kalsiumia ja proteiinia. Sehän on kevyttä joten ostos näytti kotona lehtikaalivuorelta. Mietin mitä ihmettä siitä tekisin?

 

Nyt olen pari viikkoa lisäillyt sitä illan voimajuomiin, aamusmootheihin ja salaatteihin. Uutena ruokana kokeilin sitä pastakastikkeeksi. Se ei kyllä päässyt jatkoon. Kuten olen useasti kertonut, että minulla on tapana soveltaa reseptejä. Nyt tuli mieleen, että pitäisikö joskus tehdä joku ruoka ihan reseptin mukaisesti? Tulisiko siitä sittenkin parempi? Saatan harkita. Joka tapauksessa lehtikaalipasta ei ollut meidän suosikki ruokaa.

No, sitten kokeilin seuraavaksi lehtikaalisipsejä. Tosi helppo juttu toteuttaa. Et tarvitse muuta kuin lehtikaalin paloja, suolaa ja oliiviöljyä. Niistä sitten tulikin ihan älyttömän hyviä ! Tein niitä täyden pellillisen.  Suurimman osan söin yksin ja annoin kaverillekin. Loput lisäilin aamu- ja iltajuomiin ja salaatteihin. Seuraavana päivänä tein sipseistä innostuneena porkkanasipsejä. Ne eivät olleet ollenkaan niin hyviä kuin lehtikaalisipsit.

Leipää ja sämpylöitä leivon muutaman kerran kuukaudessa. Saaristolaisleipä on suosikkileipäni. Pataleipäkin on hyvä ja helppo vaihtoehto. Sämpylöitä tulee tehtyä mökillä, varsinkin silloin, kun leipä on loppumassa. Kauppaa ei ole lähellä eikä lähin kauppa ole auki kellon ympäri.  Kuivahiivaa täytyy olla aina kaapissa!

Ystäväni kehui miten helppoa on leipoa yönyli sämpylöitä Sikke Sumarin ohjeella. Se kuulosti kokeilemisen arvoiselta. Taikina tehdään illalla valmiiksi jääkaappiin ja sämpylät paistetaan aamulla ilman kohottamisia.  Nyt kun päätin niitä tällä viikolla kokeilla täällä mökillä niin eihän minulla sitten ollutkaan tarvittavia jauhoja. Sorry Sikke, jouduin taas soveltamaan. Eli ei ollut ruisjauhoja, kotona niitä olisi ollut monta kiloa. Onneksi täältä löytyi monenlaisia muita jauhoja. Itsekin yllätyin, kun löysin kaapin kätköstä vähän karkeita ruisleseitä. Parasta ennen päivämäärä kyllä oli 30.3.2019 mutta annoin niille nyt mahdollisuuden. Sämpylöistä tuli rapeakuorisia ja herkullisia. Ehdottomasti jatkoon!

Ostimme vuosia kokonaisen poron syksyisin pakastearkkuun. Nyt kun tytöt ovat muuttaneet pois kotoa maailmalle, ostamme puolikkaan poron. Tänään sitten tein ensimmäisen poronkäristyksen tämän vuoden vasasta.

Poronkäristystä olen tehnyt jo muutaman vuosikymmenen perinteisellä ohjeella. Se on kyllä hyvää! Tänään minuun sitten iski joku ihme halu kokeilla sitä jollain uudella twistillä. Nyt minulla oli eka kerran käytössä itse tehty lihaliemi. Eka kerran kuullotin lihan kanssa luomusipulia.  Ja lopuksi lisäsin aurajuustoa uutta makua antamaan. Voi että siitä tuli niin hyvää, että aion tehdä samat jutut jatkossakin.

Niin ja olinhan minä aamulla ennen hiihtolenkkiä tehnyt eka kerran Coleslawta jääkaappiin tekeytymään. Olihan sekin ihan ok, vaikka meillä ei ollut jääkaapissa sellerin varsia eikä lehtipersiljaa. Korvasin ne sillä lehtikaalilla!

Tässä oli kooste marraskuun kokeiluista.

Ihanaa joulunodotusta kaikille!

 

 

Kodittajan koekeittiön onnistuneita kokeiluja

Kyllä kesä  on ihan kiva vuodenaika. Mutta syksyn väriloisto saa minut aina vaan ihan hurmokseen. Syksy on ykkönen minun mielessä, aina! Kuusi päivää peräkkäin olen viettänyt aikaa metsässä samoillen. Siellä vierähtää ihan huomaamatta monta tuntia kerralla. No olihan minulla tietysti mukana sienikori ja ämpäri. Saaliskaan ei aina ole minulle niin tärkeä, rakastan metsän tuoksua ja hiljaisuutta. Metsässä oleminen on minulle parasta terapiaa!

Saalistakin olen onnistunut saamaan joka päivä. Tärkein tavoite oli löytää puolukoita. Mattimyöhäsenä luulin, että  en niitä tänä syksynä löytäisikään. Vakiopaikoilta poimin jonkun jälkiä, joten saalis oli vaatimaton. Marjat oli tosi pieniä. Olin kuitenkin parina eka päivänä vähäänkin tyytyväinen. Sitten päätin lähteä ihan uusille alueille. Ilo oli suuri, kun onnistuin poimimaan mehukkaita jättikokoisia puolukoita pari ämpärillistä. Sää on myös suosinut, auringonpaisteessa on kiva poimia kuivia puolukoita.

Sienikoriin sain edelleen herkkutatteja. Jopa ihan täydellisiä, madottomia yksilöitä. Myös loistokuntoisia kehnäsieniä oli tarjolla runsaasti. Meillä on sitten syöty monta päivää peräkkäin tuoreista sienistä kastiketta, muhennosta, munakasta, risottoa ja laatikkoa. Huomenna voisi olla vaihteeksi kalapäivä. Harmikseni en tänäkään vuonna ole löytänyt yhtään ainutta suppilovahveroa näiltä nurkilta. Kaikki muut löytää. Missä ne oikein piileksii?

Täällä mökillä tykkään enemmän kokkailla ja kokeilla uusia ruokia ja leipomisia kuin kaupungissa. Jääkaapissa oli jo parasta ennen päivämäärän ohittanutta piimää. Siitä piti jotain keksiä. Netistä päätin ensin etsiä piimäpiirakka reseptin, kun oli niitä vasta poimittuja puolukoitakin. Tulikin valinnan vaikeus, tarjolla oli niin paljon hyviä reseptejä. Aika usein tulee valittua vaihtoehto, helppoa ja nopeaa. Valinta osui tälläkin kertaa superhelppoon piimäiseen puolukkapiirakkaan. Raaka-aineet jopa kirjoitin ylös kun siitä tuli niin hyvää mutta reseptin julkaisija jäi kirjoittamatta, enkä sitä enää löytänyt.

Puolukkapiirakkaan meni vain 3 dl piimää joten seuraavaksi etsin sämpyläreseptiä mihin tulisi piimää. Eli leivon ensimmäistä kertaa kauraisia piimäsämpylöitä. Niistä taas tuli ihan tajuttoman hyviä! Minusta tuntuu etten ole koskaan ennen tehnyt niin hyviä sämpylöitä, olivat ihanan kuohkeita. Jatkoon! Resepti löytyi Mariannen Makumaailma blogista, kiitos siitä!

Kolmas kokeiluni ei sitten ollut nopea eikä helppo juttu. Olin jo vuosia aikonut tehdä itse lihalientä. Nyt sain 2 kg hirvenluita joten tuumasta toimeen ohjetta etsimään. Vaikeus olikin ettei minulla ollut täällä mökillä mihinkään ohjeeseen kaikkia tarvittavia raaka-aineita. No, en aikonut luovuttaa, piti taas soveltaa. Tämän päivän ohjeet luiden keittoon kuulostivat tosi työläiltä ja aikaa vieviltä. Yhdessäkin ohjeessa valmistus olisi kestänyt kaksi vuorokautta. Kiitos ei, en todellakaan aikonut luita kahta vuorokautta valmistaa.

Onneksi onnistuin vihdoin löytämään Isoäidin reseptin vuodelta 1909. Luiden keittoaika oli vain neljä tuntia, kuulosti siis muihin ohjeisiin verrattuna tosi lyhyeltä. Nyt olin ihan amatööri, joten ohjetta piti lukea moneen kertaan, että pysyin kärryillä mitä milloinkin piti tehdä. Minulla oli luulo, että luut laitetaan kattilaan ja niitä sitten keitellään hiljakseen. Ei, ei! Siinä tosiaan oli monta eri vaihetta. Alkaen luiden pesusta, juuresten paahtamisesta (porkkanoita, sipulia, valkosipulia),  keittämisestä, tekeytymisestä, siivilöimisestä, jäähdyttämisestä ja uudelleen keittämisestä ja kirkastamisesta. Mutta minä tein sen, hyvä minä! Nyt minulla on elämäni ensimmäisen kerran itsetehtyä  lihalientä kolme litraa jääpalapusseihin pakastettuna. Odotan innolla, että pääsen niitä käyttämään.

Aurinkoisia syyspäiviä kaikille!

 

Uutta ruokaa karitsanjauhelihasta

Huomasin, että kirjoitan näitä juttujani usein sadepäivinä. No, aurinkoisina päivinä on niin paljon muuta puuhaa ulkona. Golfia, marjojen poimimista, kasvimaan huoltoa, pihamaan hoitoa, mattojen pesua, lintumaailman ihmettelyä ja muuten vaan kesästä nauttimista.

Tänään on ollut täydellinen aurinkoinen kesäpäivä. Herääminen klo 6.30. Golfaamaan klo 8.15. Iltapäivällä lähimarjatilalle poimimaan jättikokoisia mustiaviinimarjoja. Jossain välissä kokkailua.

Olen jo monta kertaa aiemmin kertonut, että luen kaikista lehdistä kaikki reseptit. Olen tosi ahkera repimään lehdistä talteen kaikkia hyviä reseptejä, ajatuksella, että niitä joskus kokeilen. Aika moni kyllä jää kokeilematta, mutta osasta saattaa tulla suosikkeja. Ai niin, ja minähän aina sovellan tai teen vähän sinnepäin tyylillä.

Tällä viikolla ihan sanomalehdestä löysin tylsältä kuulostavan reseptin Lihaperunalaatikko. Nimestä huolimatta se kuulosti sellaiselta, että sitä voisi kokeilla. Yllätys, yllätys resepti pääsi koekeittiöön jo muutaman päivän jälkeen lehden ilmestymisestä. Toki muunneltuna.

Koska pakastimen täyttäminen marjoilla on parhaimmillaan. Se tarkoittaa, että sitä pitäisi toisesta päästä tyhjentää. Muuten pitäisi ostaa neljäs pakastin. Eilen pakasteesta löytyi ruuaksi ahvenmassaa ja meillä syötiin ahvenpyöryköitä. Tänään otin sulamaan karitsanjauhelihaa. Olen ostanut sitä REKOsta lähinnä Vorschmackin valmistukseen. Minusta Vorschmack on talviruoka ja juhlaruoka, koska sen valmistushan kestää tunteja. Joten karitsanjauheliha päätyi nyt tähän arkiruokaan. Voi että onnittelin itseäni miten hyvää ruokaa meillä tänään syötiin, hyvä minä! Sain onneksi kiitosta myös toiseltakin ruokailijalta! Se vaan oli niin hyvää, että resepti pääsi takuuvarmasti jatkoon!

Tykkään, kun nykyään on trendi käyttää hienoissakin ravintoloissa uudet perunat kuorineen. Perunat siis käytettiin kuorineen. Niitä pyöriteltiin öljyssä paloiteltuna, johon oli lisätty suolaa ja pippuria. Perunat esipaistettiin voidellussa uunivuuassa 15 minuuttia 200 asteessa. Paloittelin reilun kokoisiksi paloiksi muut kasvikset. Käytin kukkakaalia, kesäkurpitsaa ja uusia sipuleita. Niitä myös pyöriteltiin öljyssä ja maustettiin suolalla ja pippurilla. Ruskistin karitsanjauhelihan ja maustoin sen suolalla ja pippurilla.  Lisäsin pannulle myös muutaman ison valkosipulin kynnen. Sitten lisäsin sekaan Mutti purkillisen kirsikkatomaatteja ja sekoitin sen kastikkeeksi. Otin perunat uunista ja lisäsin vuokaan muut kasvikset. Levitin niiden päälle jauhelihakastikkeen ja juustoraasteen. Raastoin juustoraasteeseen sekaan vähän voimakkaan makuista vuohenjuustoa, kun sitä jääkaapista löytyi. Paistamista jatkettiin uunissa kunnes perunat tuntuivat pehmeiltä eli noin 20 minuuttia.  Valmiin ruuan voi koristella lopuksi yrteillä.

Tässä lista raaka-aineista tähän herkkuruokaan, resepti on kuudelle hengelle. Alkuperäinen ohje Kaleva 15.8.2019.

Lihaperunalaatikko

Noin 600 g uusia perunoita kuorineen

Noin 1 kg muita kasviksia esim. kukkakaalia, kesäkurpitsaa, sipulia

Öljyä,suolaa ja pippuria perunoiden ja kasvisten maustamiseen

400 g jauhelihaa, suolaa, pippuria ja valkosipulia

Oikeassa ohjeessa luki 2 tl sipulijauhetta, en käytä koskaan

Purkki tomaattimurskaa, käytin siis Muttia

200 g juustoraastesekoitusta

Pinnalle tuoreita yrttejä runsaasti.

Kannatta kokeilla, lupaan hyvää ruokahalua!

 

Maalainen Helsingissä

Koko päiväksi on luvattu sadetta, sitä tässä odotellaan. Sade tarkoittaa sitä, että märkiä mustikoita ei ole kiva poimia eikä sateella golfaaminenkaan oikein houkuttele. Nyt siis on hyvä syy kirjoittaa pitkästä aikaa postaus blogiini. Kesä mennyt hurjaa vauhtia, kovasti on ohjelmaa ollut, kiva niin!

Minulla on ollut ilo käydä täältä mökiltä pari kertaa muutaman viikon sisällä Helsingissä. Helsinki on hieno kesäkaupunki. Kiirehän siellä kyllä koko ajan on. Kun täältä 600 km:n päästä sinne lentää niin tuntuu, että halua nähdä ja kokea mahdollisimman paljon.  Toisen reissun yksi tärkeimmistä asioista oli ostaa koulureppu ekaluokkalaiselle. Unelmarepun metsästykseen sitten menikin puoli päivää. Välillä näytti pahalta mutta onneksi mieleinen reppu vihdoin löytyi. Minun ensimmäinen koulureppu ostettiin vuosikymmeniä sitten Stockmannilta. Olin ajatellut, että sieltä se reppu nyt löytyy myös lapsenlapselleni. Ei se löytynyt, löytyi vasta ehkä kahdeksannesta kaupasta!

Meillä oli monipuolinen viikko-ohjelma. Museoita, golfia, shoppailua, ravintolalounaita ja tietysti piilosta ja muita leikkejä. Onneksi lapset tykkäävät käydä museoissa.

Helsingin ytimessä avattiin elokuussa 2018 uusi arkkitehtuuriltaan ainutlaatuinen yksityinen taidemuseo. Amos Rex  on taiteen ja kaupunkikulttuurin kohtaamispaikka. Se koostuu uusista maanalaisista näyttelytiloista, vanhasta vuonna 1936 rakennetusta Lasipalatsista ja elokuvateatteri Bio Rexistä, sekä Lasipalatsin aukiolla näyttelytilan kattona kumpuilevasta tapahtuma-aukiosta.

Amos Rexin näyttelyohjelma koostuu uusimmasta usein teknisesti kokeilevasta nykytaiteesta, 1900-luvun modernismista ja muinaisista kulttuureista.

Ars Fennica näyttely esittelee Suomen arvostetuimman taidepalkinnon Ars Fennican vuoden 2019 ehdokkaiden teoksia. Ehdokkaat ovat Petri Ala-Maunus (Suomi), Miriam Bäckström (Ruotsi), Ragnar Kjartansson (Islanti), Aurora Reinhard (Suomi) sekä Egill Saebjörnsson (Islanti). Voit äänestää siellä omaa suosikkiasi. Näyttely on esillä 8.9.2019 saakka. Kerrassaan upea paikka taiteelle.

Ateneumissa Suomen Taiteen Tarina näyttelyn olen kyllä nähnyt jo useita kertoja, mutta aina sieltä löytyy jotain uutta ja kiehtovaa. Kokoelmanäyttely esittää maan rakastetuimmat klassikot uudessa valossa. Se nostaa esiin myös uusia teoksia. Aion mennä sinne vielä monta kertaa. Näyttely on esillä 31.12.2020 saakka.

Hiljainen Kauneus näyttelyssä Pohjoismaiden ja Itä-Aasian taidetta yhdistävät ajatus arjen kauneudesta ja yhteys luontoon. Näyttely esittelee rinnakkain kuvataidetta, keramiikkaa, tekstiilitaidetta ja arkkitehtuuria suomalaisilta, ruotsalaisilta, japanilaisilta, korealaisilta ja kiinalaisilta taiteilijoilta 16.10.2019 saakka.

Ateneumin tulevista näyttelyistä kiinnostaisi kovasti Sata Vuotta Ystävyyttä näyttely. Vuosisadan 1919-2019 aikana Ateneumin ystävät ovat lahjoittaneet Ateneumille yli 130 taideteosta. Niistä valitut teokset on esillä 15.8.2019-6.10.2019.   Myös toinen huippu näyttely Maailmalta Löysin Itseni 15.11.2019-26.1.2020 kiinnostaa. Helene Schjerbeckin  kyseinen näyttely nähdään Lontoon Kuninkaallisessa taideakatemiassa heinäkuusta lokakuuhun 2019. Näyttely on ensimmäinen kattava katsaus taiteilijan tuotantoon Isossa-Britaniassa.

Oodi on Helsingin uusi keskuskirjasto ja kaupunkilaisten elävä kohtaamispaikka Kansalaistorilla. Oodi on todella huomiota herättävä rakennus lasi- ja teräsrakenteineen sekä puujulkisivuineen.  Kolmikerroksiseen kirjastoon syntyi kolme tilaa. Alakerta on kohtaamispaikka, joka viestii tiedonhankinnasta ja avoimuudesta. Keskikerrokseen rakennettiin työtilat, rauha ja yksityisyys. Kolmanteen kerrokseen syntyi Kirjataivas, joka houkuttelee lainaamaan ja lukemaan. Oodi teki Helsingistä paremman ja kauniimman kaupungin. Siellä oli muuten maittava lounas. Helsingin hintoihin verrattuna vielä varsin edullinen 8,50 e.

Herkkuhetki koettiin Vanhalla Ylioppilastalolla Magnum Helsinki jäätelöbaarissa. Sinnehän piti ihan jonottaa vajaa puoli tuntia. Siellä sai viiden euron hintaan valita Magnumiinsa kolmesta eri suklaakuorrutteesta ja kolme eri  päällystettä. Päällysteitä oli valittavana 20 erilaista minivaahtokarkeista kultahippuihin. Oli kyllä huikea makuelämys, kesän paras jäätelöherkku!

Vielä muutama mainitsemisen arvoinen ravintolakokemus Kuusi Palaa ja Pizzeria Via Tribunali. Mielestäni Tribunali on Helsingin paras pizzaravintola. Sinnekin pitää aina jonottaa, mutta se kannattaa. Sieltä saa aitoa napolilaista pizzaa avotuliuunissa valmistettuna. Pizza oli taas kerran ihan taivaallisen hyvää.

Helsingin tuorein ravintolatulokas Kuusi Palaa yllätti positiivisesti. Ravintola on remontoidun Marski-hotellin ravintola. Sisutus oli ilo silmälle ja palvelu oli todella huomaavaista. Ravintolan nimi Kuusi Palaa on hauska sanaleikki ja tarkoittaa yhdeksää eri asiaa suomenkielellä.  Hatunnosto suomenkielelle ja sen rikkaudelle. Lounaalla emme cocktaileja nauttineet. Cocktailien nimet vaan oli niin hauskoja. Listalta löytyy Mummonkurkku, Vadelmavene, Kotipihlaja, Mustikkametsä ja Marskin muuli.

Kiitos Helsinki! Syksyllä taas palaan sinne.

Sadepäivän keittolounas

Pitkästä aikaa on luvattu sadetta koko päiväksi. Minua se ei kyllä yhtään haittaa. Sadekuuroja on kyllä ollut monena päivänä, muutamia lyhyitä rankkasateitakin. Mutta enimmäkseen meidän mökillä on paistanut ihanasti aurinko. Aurinkoisina päivinä ei malta tehdä mitään sisähommia. Tänään voi keskittyä niihinkin tai sitten en. Ei voi koskaan olla varma miten päivän työt etenee. Olen aika joustava itselleni!

Ihana hidas aamu takana. Se tarkoittaa, että voi hitaasti miettiä mitähän tänään syödään? Tietysti se tarkoittaa myös mitähän kaapista löytyy? Olin joitakin päiviä sitten lukenut kokki Hans Välimäen jutun missä hän hehkutti kesän parasta keittoa. Se oli kesäkurpitsa-purjokeittoa. No, purjoa meillä ei ollut mutta yksi kesäkurpitsa jääkaapista löytyi. Päätin siis tehdä ihan omannäköisen keiton. Kiva tehdä ruokaa kun ei ole kiire. Melkein aina meidän jääkaapista löytyy porkkanoita ja erilaisia sipuleita. Mausteet löytyy yrttimaalta.

Monta vuotta minulla on ollut pieni yrttimaa. Rakastan tuoreita yrttejä. Niiden tuoksukin on vaan niin huumaava. Vaihtelevalla menestyksellä olen kasvattanut yrttejä. Kesästä riippuen, onko ollut paljon hellepäiviä vai runsaasti sadepäiviä, joku yrtti on kukoistanut ja joku kurjasti kitunut. Basilika on aika haasteellinen kasvatettava. Se kun kaipaa vettä säännöllisesti. Viikon poissaolo mökiltä on sille kuin heitteillejättö. Tilliä en ole oikein onnistunut kasvattamaan. Sato siitä on jäänyt hyvin vaatimattomaksi. Mutta vielä en ole luovuttanut, yritystä on. Persiljan suhteen olen onnistunut paremmalla menestyksellä. Timjami on suosikki yrttini ja mausteeni. Joskus olen saanut sitä niin runsaasti, että olen kuivattanut   sitä talveksi. Rosmariini on takuuvarma yrtti. Se ei pienistä kuivumisista kärsi. Monivuotinen ruohosipuli rehottaa uskollisesti vuodesta toiseen. Tämän kesän uusi yrttikokeilu on lipstikka. Se voi nyt oikein hyvin, suorastaan erinomaisesti.

Keitin siis keiton seuraavista raaka-aineista. Paino määristä ei ole mitään tietoa, pilkoin niitä sopivasti.

5 – 6 dl vettä

1 keskikoinen kesäkurpitsa

4-5 porkkanaa

2-3 kevätsipulia varsineen

1 tuore valkosipuli varsineen

1 kasvisliemikuutio

Runsaasti tuoreita yrttejä

1 dl ruokakermaa

Vähän aurajuustoa

Vähän ruususuolaa

Meidän mökkikeittiöstä löytyy aika hyvä valikoimaa suolaa. Laskin että niitä on 8 erilaista suolaa. Tietysti löytyy perinteiset Meiran karkea merisuola ja Pansuola. Harvinaisempia on kerkkäsuola ja suppilovahverosuola. Kerkkäsuolaa käytän riistaruokiin. Siskoni toi minulle Lapin matkalta tuliaisena viime vuonna suppilovahvero suolan. Huippu lahja sienihullulle! Käytän sitä tietysti sieniruokiin. Omat tytöt tuo usein herkkuja tai suolaa ulkomailta. Sal del Caribe on tuotu Mexicosta. Mielenkiintoista, sitä muuten voi ostaa nyt myös Stockmannilta. Solni Cvet on tuotu Sloveniasta. Ruususuolaa käytän päivittäin ruuanlaitossa. Sormisuolaa on aina ruokapöydässä vieraita varten.

Kesäkurpitsa-porkkanakeitosta muuten tuli tosi herkullista. Sitä kuulemma saa tehdä toisenkin kerran.

Nyt kun lopetin tämän postauksen kirjoittamisen sateesta ei ole enää tietoakaan. Aurinko paistaa taas!

Nautitaan kesästä ja keitoista!

Kevät ja alkukesä on ihmisen parasta aikaa!

Rakastan niin kevättä ja näitä kesäkuun alkupäiviä. Kesä on vielä edessä , sen odottaminen on aina yhtä riemullista. Luonto on jo loistossaan. Joka päivä löydän jonkun uuden kukan tai kasvin joka on valmiina vastaanottamaan uuden kesän. Kevään heleä vihreys on vaan niin kaunis väri. En koskaan kyllästy sitä ihailemaan. Ja tietysti lintujen kevätkonsertit saa mökkiläisen hiljentymään. Muutenkin lintumaailman seuraaminen joka kevät on aina yhtä hauskaa!

Pari päivää sitten meidän leikkimökin terassilla oli monta tuntia ihana pieni pöllönpoikanen. Olimme ihan ihmeissämme mistä se siihen oli tupsahtanut? Monia muita perinteisiä lintuja mm. joutsenia, kuovia, käkiä, lokkeja, pääskysiä, tikkoja, västäräkkejä olemme täältä bonganneet mutta emme pöllöjä. Pieni se oli mutta suuret silmät sillä oli. Antoi ottaa itsestään valokuvankin. Mökin isäntä vei sille leipää ruuaksi. Ei tietoa kuka sen leivän söi? Meillähän on borderterrieri Väinö joten meitä kovasti huolestutti, jos se löytää pikku pöllön. En olisi halunnut olla todistamassa heidän kohtaamistaan. Tunteja kului ja mietimme mitä meidän pitäisi tehdä? Äiti ja isä pöllöistä ei edelleenkään ollut havaintoja. Illalla kävimme toivottamassa sille hyvää yötä. Voi mikä ihana aamu! Se oli poistunut yön aikana. Eikös pöllö olekin yöeläin?

Minun kevääseen on kuulunut useamman kymmenen vuoden ajan korvasienet. Niiden poimiminen on se ykkös juttu. Yleensä heti vapun jälkeen ensimmäisenä viikonloppuna tai viimeistään äitienpäivänä olen poiminut ensimmäiset korvasienet. Joskus on ollut paikoin vielä luntakin mutta sopivista vakio paikoista on löytynyt ne ensimmäiset herkut. Vuosien varrella sato on vaihdellut suuresti. Paras vuosi, ehkä vuonna 2005, harmi,  kun en ihan tarkkaan muista enkä ole vuotta kirjannut muistiin, poimin niitä 25 ämpärillistä. Viime vuosi taisi olla kaikkein heikoin vuosi. Kesä kun alkoi ihan yllättäen heti vapun jälkeen. Siitä seurasi niin pitkä kuiva kausi  ettei sieniä juurikaan tullut. Saalista sain vaivaiset viisi ämpäriä. Nythän kausi on vielä menossa. Tänäänkin olen aamulla poiminut korillisen korvasieniä. Minun kori on yhden ämpärillisen suuruinen. Tänään se oli numero kahdeksan. Huomenna on taas uusi päivä metsässä. Viikon tätä enää korkeintaan kestää.

Tiedoksi kaikille että korvasieni on raakana myrkyllinen. Se on kuitenkin Suomessa kauppasieni. Sienet on keitettävä kahdesti eri vesissä viiden minuutin ajan runsaassa vedessä.  1 osa sieniä ja 3 osaa vettä. Sienet on huuhdottava hyvin ennen keittämistä, keittämisen välissä ja vielä lopuksi. Korvasieni on voimakkaanmakuinen ja erinomainen ruokasieni. Voin jakaa teille myöhemmin useita eri korvasieniruokien reseptejä, niitä nimittäin löytyy!

Tänään ostin läheiseltä puutarhalta kesäkukkia ja yrttejä.  Nyt lähden niitä istuttamaan. Eilen kylvin perunat maahan. Kiireet jatkuu…

Kukahan meillä pesis ikkunat?

Haluan heti takaisin sinne mistä pari päivää sitten tulin

Jos ulkona on lämpöasteita vaivaiset viisi astetta ja tuulee, silloin on kylmä. Tuuli lounaasta 7 m/s, tuntuu iholla kuin yksi aste. En yhtään tykkää, nythän on toukokuu. Kyllä minä niin mieleni pahoitin kun tulimme kotiin viikon lomamatkalta lämpimästä auringon paisteesta räntäsateeseen.

Loma on aina iloinen asia. Kun matka on varattu, alkaa ihana odottaminen. Kun loma on ohi, alkaa heti seuraavan matkan suunnittelu. Minne mennään seuraavaksi? Välillä matkoja on varattu useampia ja sehän on ihan huippu ihanaa!

Tämä meidän kevätmatka on jo perinne. Sitä on toteutettu yli 20 vuotta. Sen ajoitus on ollut aika vakio, huhtikuun viimeinen viikko, toukokuun ensimmäinen viikko tai kuun vaihde. Olemme ystäväporukalla viettäneet tosi monta vappua ulkomailla golfia pelaten. Ja mukana on aina ylioppilaslakit. Vapunpäivänä pelaamme ylioppilaslakit päässä. Lisäksi meillä on jo vuosia ollut koodiasut. Kaikilla on yllä suomenlipun siniset pelipaidat. Naisilla on aina valkoiset hameet. Miehillä taas on sinisen sävyiset shortsit.  Naisilla on myös toisetkin koodiasut, ihanat jouluhameet. Jouluaattona hameen kanssa käytetään punaisia pelipaitoja, muina vuodenaikoina vaaleansinisiä. Tietysti jouluaattona koko peliseurueella on pelatessa tonttulakit päässä. Koodiasut herättävät aina kiinnostusta ja ihastusta ympäri maailmaa, erityisesti jouluhameet. Vappuna meidän lakkeja puhuteltiin merimieshattuina!

Kevään pelireissu on tarkkaan harkittu ja hyväksi havaittu. On ollut kiva aloittaa pelikausi jossain missä on lämmintä ja aurinkoista. Matkat ovat suuntautuneet Espanjaan, Portugaliin tai Turkkiin. Matkan jälkeen olemme päässeet heti jatkamaan pelejä omilla kotikentillä. Mutta tänä vuonna suunnitelma ei mennytkään nappiin. Loman aikana olimme hyvin ajan tasalla Suomeen tulleesta takatalvesta. Kevät oli lähtiessä jo pitkällä. Lomaviikon aikana kevääntulo pysähtyi. Lunta oli satanut reilusti koko maassa. Odottaminen on tässä tapauksessa tosi tylsää. Jos olet pelannut viikon 25 asteen lämmössä niin ei yhtään houkuttele pelaaminen viidessä asteessa. Tule kevät, tule kesä pian kiitos!

Tänä vuonna olimme jo kahdeksatta kertaa pelaamassa Turkin Belekissä. Turkkiin matkustaminen ei muuten kiinnosta yhtään mutta siellä vaan on niin paljon upeita golfkenttiä. Hotellit on myös korkeatasoisia ja ruoka on niin, niin herkullista. Palvelukin saa arvosanaksi täyden kympin!

Seuraava matka suuntautuukin jälleen Roomaan. Sitä tässä odottelen vesisateessa, hetki sitten satoi muuten rakeita. Suomen säät on niin epävakaat. Ai niin, viime kesähän oli poikkeuksellinen, huippu lämmin. Sitä haikeudella muistelen.

Aurinkoisempaa kevättä kaikille!

Mitä ruokaa meillä tänään syödään?

Kuulostaako tutulta? Joku meillä muistaa kysyä sitä joka päivä. Itsekin sitä mietin lähes joka aamu, jos edellisenä päivänä valmistettua ruokaa ei ole jäänyt tälle päivälle. Tarjonnan taso on laskenut sitten työssä olo vuosien, joskus täällä joutuu syömään samaa ruokaa kahtena peräkkäisenä päivänä kuten esimerkiksi lihapullia ja poronkäristystä.

Oli se vaan yhtä juhlaa kun sai syödä työpaikkaruokalan hyvää arkiruokaa joka päivä. Terveisiä sinne keittiöön! Työelämästä on tosiaan ikävä ruokatunteja! Onhan se edelleen päivän kohokohta kun istut ruokapöytään ja syöt vatsan täyteen, mielellään jotain hyvää ja herkullista, kiitos! Täytyy tunnustaa, että on kiva käydä kaupungilla lounaalla ystävien ja entisten työkavereiden kanssa. Mennyt viikko oli aika poikkeuksellinen, koska minulla oli siihen mahdollisuus peräti kolme kertaa. Kiitos siitä kaikille!

Olen blogissani useamman kerran kirjoittanut että tykkään ruuanlaitosta. Niin tykkäänkin mutta joskus vaan tulee eteen päiviä, ettei millään keksi mitään hyvää kokkaus ideaa. Samat tutut jutut toistuu viikosta ja kuukaudesta toiseen. Vaikka niitä uusia reseptejä ahkerasti keräilenkin ja kokeilenkin. Toki täytyy tunnustaa että meillä kotona on toinenkin kotikokki. Hänen ruuanlaittovuoro astuu voimaan viimeistään silloin kun minun pää lyö ihan tyhjää. Tai kun pitäisi mennä kauppaan. Minä en käy ruokakaupassa. En yhtään tykkää käydä siellä. Isot marketit on minulle ihan kauhistus! En löydä niistä mitään. Niissä on kylmä ja tulee tehtyä turhia heräteostoksia. Minulle sopii pienet lähikaupat ja Reko.

Tänään sitten iski innostus tehdä jotain uutta ruokaa. Ensin tutkin jääkaapin tarjonnan. Seuraavaksi siirryin tutkimaan pakastimen sisältöä. Sieltä tein löydön, jättikatkarapuja. Niiden parasta ennen päivämääräkin oli lähestymässä uhkaavasti. Joten niistä varmasti saisi valmistettua jotain hyvää.

Seuraavaksi piti googlettaa resepti. Koska tykkään tehdä ruokaa joka valmistuu suht nopeasti, päädyin risottoon. Risotto valmistuu  tosi nopeasti. Sienirisottoa syömmekin ainakin kerran kuukaudessa.

Löysin tosiaan uuden mielenkiintoisen reseptin johon päädyin, sitruuna-katkarapurisoton. Sen raaka-aineet suurin piirtein löytyi  kaapista. Ainoastaan parmesaanijuustoa oli vähän liian vähän, laitan seuraavalla kerralla enemmän. Sitruunamehua laitoin puolestaan reilummin. No, seuraavalla kerralla en laita sitä yhtä reilulla kädellä. Ainoastaan kanafondi jäi puuttumaan, koska en käytä fondeja ollenkaan. Olen vähän miettinyt, pitäisikö? Omasta päästä lisäsin risottoon persiljaa.

Tässä lista raaka-aineista reseptin mukaan:

1 sipuli (käytin salottisipulia)

2 valkosipulin kynttä (käytän niitä aina enemmän kuin reseptissä)

2 rkl oliiviöljyä

3 dl risottoriisiä

2 dl valkoviiniä

7 dl vettä

2 rkl kanafondia

1 rkl sitruunamehua

1 tl sitruunan raastettua kuorta

1 dl raastettua parmesaania

20 g voita

ripaus mustapippuria

(suolaa)

Muutamista puutteista huolimatta tykkäsin ruuasta ja aion tehdä sitä toisenkin kerran.

Aurinkoista vaalipäivää kaikille!

Kokattiin ruokaa yhdessä ystävien kanssa suurella sydämellä

Voi mikä ihana lauantaipäivä! Ystävien tapaaminen, kuulumisien päivitys ja hyvä ruoka! Koko viikon odotin sitä päivää suurella innolla. Suunnittelin pitkään ja hartaasti illan ruokalistaa. Pitkin viikkoa teimme ruokaostoksia. Onneksi REKO päiväkin sattui sopivasti torstaiksi. Ja tietysti oli erittäin hyvä syy siivota kotia tulevia vieraita varten.

Meillä on ystävien kanssa ollut tapana kokoontua vähän epäsäännöllisesti Ruokapiiriin jo yli 10 vuoden ajan. Ruokapiiri tarkoittaa että kokkaamme yhdessä kolmen ruokalajin illallisen alusta loppuun. Se joka kutsun esittää kotiinsa valitsee illalle jonkun teeman ja ostaa kaikki tarvittavat raaka-aineet. Tavoitteena on valita reseptejä jotka olisi mahdollisimman monelle ihan uusia tuttavuuksia. Vuosien varrella lähes kaikki ruokakokeilut on onnistuneet, osa on päässyt jatkoon omaan kotikeittiöön mutta toki muutamia epäonnistumisiakin on sattunut. Kuitenkin kaikki ruoka on aina syöty!

Teemaa ei paljasteta koskaan etukäteen. Korkeintaan jonkun pienen pukeutumiseen liittyvän vinkin saa antaa. Muistelen, että meillä on ollut pari kertaa väriteemat, vihreä ja keltainen. Jolloin kutsussa on pyydetty, että pukisit päälle jotain vihreää ja toisella kerralla keltaista. Se oli tosi hauskaa! Väriteema tarkoitti, että kaikki valmistettava ruoka oli vihreää ja keltaista. Vihreä ei tarkoittanut pelkästään kasvisruokaa. Silloin kala kuorrutettiin vihreällä pestolla. Muistan, kun teemana oli keltainen väri niin perunoihin saatiin sopiva väri sahramilla.

Vuosiin on mahtunut monenlaisia teemoja.  Monta maata on käytetty teemoina mm. Italia, Kreikka, Thaimaa, Venäjä. On meillä ollut myös elokuvateema, ruokaa eri vuosikymmeniltä, Sibeliuksen suosikit, Suomi 100-vuotta juhlamenu ja monta muuta teemaa. Tosi kiva aina miettiä uutta teemaa!

Nyt teemana oli kotikaupunkimme Oulu. Kaikki reseptit oli poimittu Oulu A La Carte keittokirjasta. Keittokirjan reseptit ja ruuat olivat oululaisten keittiömestarien ja tuottajien parhaita herkkuja, jotka ovat lähes poikkeuksetta valmistettu paikallisesta lähiruuasta. Kirjassa on paljon uusia makuyhdistelmiä, tuoksuja ja oivalluksia. Niitä myös kokeilimme.

Alkuruoka oli juuri sellainen kaikille uusi makuyhdistelmä kokeilu. Tiimi valmisti kuohkeaa maa-artisokkakeittoa, jokiravunpyrstöjä ja pinaattikreemiä. Keitosta tuli niin ihanan samettisen pehmeää. Se oli niin hyvää, että pisaraakaan ei jäänyt kattilan pohjalle. Pääsee varmasti jatkoon!

Pääruuaksi toinen tiimi valmisti korvasienillä kuorrutettua poronfileetä ja mustaherukkakastiketta sekä yrttistä juurespikkelsiä. Korvasienikuorrutus oli mielenkiintoinen. Se piti sisällään esikäsiteltyjä korvasieniä, saaristolaisleipää, Dijon-sinappia, voita ja ruohosipulia. Ihan hyvää se oli, se oli minun vastuulla. Lihamestari onnistui työssään erinomaisesti. Lihan kypsyys oli täydellinen. Apuna siinä oli uusi paistomittari jonka lihamestari oli kyseisenä päivänä ostanut isäntäväelle tuliaiseksi. Kiitos siitä, se tuli tarpeeseen!

Jälkiruuaksi tiimi numero kolme valmisti appelsiinijäätelöä. No appelsiini ei ole sitä lähiruokaa, mutta valitsin reseptin koska tänä talvena appelsiinit ovat olleet erityisen hyviä ja mehukkaita. Appelsiinin kuoret täytettiin kerroksittain hedelmälihalla ja jäätelöllä ja hattuna oli marenkia. Ne onnistui täydellisesti! Jälkiruoka oli ihanan raikasta.

Kahvin kanssa olin ostanut ihanasta, pienestä Oululaisesta suklaapuodista Choco Somniasta käsintehtyjä konvehteja. Oulu teemaan liittyen valitsin ensin vaihtoehdoiksi tervasuklaata ja tyrnisuklaata. Sitten vielä kolmanneksi chilisuklaata. Kaikki veivät kielen mennessään. Vahva suositus pienelle suklaapuodille!

Siis kaikki kokkaukset onnistuivat jälleen kerran, kiitos meidän huippukokeille!

Pizzaperjantai ja pastalauantai

Minäkö mainoksen uhri? Eilen meillä  tosiaan oli pizzaperjantai. Ihan itse sitä tein ja niin hyvää siitä tuli. Ihmettelin jälkeenpäin, että miksi en tee sitä useammin? Eihän sen tekeminen ole ollenkaan työlästä. Täytyy ihan tunnustaa, että en ole tehnyt moneen vuoteen yhtään pizzaa. Vaikka minä kyllä  tykkään syödä pizzaa. Ehkä sen hyvyyteen vaikutti, että jauheliha oli maailman parasta sellaista. Kyytön paistijauhelihaa, tuoretta ja suoraan tuottajalta ostettua. Kyllä hyvillä raaka-aineilla on iso merkitys siihen miltä ruoka maistuu.

Tänään sitten oli pastalauantai. Kun meidän tytöt oli pieniä, meillä oli aina pastalauantai. Useita vuosia tytöt ja tyttöjen isä tekivät yhdessä itse pastan omalla pastakoneella. Kastikkeet kyllä vaihtelivat mutta kyllä suosituin oli spagetti bolognese. Pastalauantai on sittemmin jäänyt.

Tänään on ollut hirveä lumimyrakkä. Ei ole tehnyt mieli harrastaa mitään ulkoiluun liittyviä aktiviteettejä. Siis muuta kuin Väinö koiran ulkoilutusta. Oli hyvä syy suunnitella, mitä hyvää tänään syödään?

Pakastinta pitäisi tähän aikaan vuodesta jo ahkerasti tyhjentää. Ihan pianhan sen täyttäminen taas alkaa. Reilun parin kuukauden kuluttua pitäisi satokausi korkata korvasienillä. Vielä sieltä löytyy herkkutatteja, kehnäsieniä, suolasieniä, mustikoita, mansikoita, lakkoja, poroa eri muodoissa ja vaikka  mitä muutakin.

Aikani pakastimen hyllyjä penkoessani, löysin pussillisen lehtikaalia. Kukahan sitäkin on ostanut, ei mitään muistikuvaa asiasta. No, ajattelin että tehdäänpä sitten siitä jotain uutta ruokaa. Tunnustan, että lehtikaali on minulle aika vieras raaka-aine. Piti ihan googlettaa, mitä siitä kerrotaan.

Lehtikaali on tummanvihreä, voimakkaan makuinen lehtivihannes. Sitä käytetään keittoihin, salaatteihin ja muhennoksiin. Lehtikaalissa on paljon rautaa ja C-vitamiinia sekä karoteenia, kalsiumia ja proteiinia. Lehtikaali tunnetaan myös runsaasta K-vitamiinipitoisuudestaan. Kuulostaa tosi terveelliseltä!

Seuraava googletus, etsi resepti. Niin sitten päädyin tähän Soppa 365:n reseptiin jota tietysti piti soveltaa, koska kotikeittiöstämme ei löytynyt kaikkia reseptin mukaisia raaka-aineita. Jouduin jättämään pois mm. pistaasipähkinät, koska niitä meillä ei koskaan ole. Muita pähkinöitä ja siemeniä kyllä löytyy. En kuitenkaan korvannut pähkinöitä muilla pähkinöillä. Purjon korvasin salottisipulilla. Ja tietysti lisäsin omasta päästä valkosipulia.

Tässä raaka-aine lista neljälle:

400 g spagettia

200 g lehtikaalia

300 g purjoa, laitoin kyllä paljon vähemmän salottisipulia

2 tl sitruunan kuorta raastettuna

1 rkl oliiviöljyä sipulin ja lehtikaalin kypsentämiseen kattilassa

3 dl vettä tai pastan keitinlientä, laitoin vähemmän

1 kasvisliemikuutio

4 rkl sitruunamehua

1 1/2 dl pistaasipähkinöitä kuorittuna ja murskattuna, jätin siis pois

1 tl valkopippuria

2 dl ruokakermaa

Siitä tuli kevyttä, terveellistä ja hyvää ruokaa! Suosittelen kokeilemaan!